Gallup: Saako mielestäsi abortin tehnyt surra menetettyä lastaan?

Mulla on 9kk vauva ja nyt on 2 kaveria itkeneet menetettyjä lapsiaan kun ovat mun vauvaa nähneet. Ovat siis tehneet abortin, tai toinen tehnyt kaksi. Kumpikaan ei ole kuitenkaan katunut. Eikä heillä ole lapsia.

Mun mielestä saa surra. Varmasti abortti on tarkkaan harkittu ja siihen on ollut hyvä syy. Toinen kaveri teki abortin tosi nuorena, 14-vuotiaana, ja toinen teki 2 aborttia koska sairastaa masennusta ja skitsofreniaa ja on yksin.

 

saa.

 

Molemmat ystäväsi ovat aikoinaan keskeyttäneet raskautensa painavien syiden perusteella. Kyllä mielestäni saa surra, päätös ei ole useimmille helppo, vaikka ei tuntisi muitakaan vaihtoehtoja olevan.

 

Tietenkin saa.

Ja vaikka joku sanoisi ettei saa niin ei se estä surevia suremasta.

 

Mä olen tehnyt 3 aborttia enkä ole surrut kun ei ole mitään suremista ollut. Olen miettinyt asiat valmiiksi ja abortti on ollut paras vaihtoehto.

 

Mä olen tehnyt 3 aborttia enkä ole surrut kun ei ole mitään suremista ollut. Olen miettinyt asiat valmiiksi ja abortti on ollut paras vaihtoehto.

Kuinka tyhmä voi tyhmä olla, eikö siitä jo ekasta kerrasta opi? KOlme vahinkoa on jo todellista tyhmyyttä, ei mitään huonoa tuuria.

 

Mä olen tehnyt 3 aborttia enkä ole surrut kun ei ole mitään suremista ollut. Olen miettinyt asiat valmiiksi ja abortti on ollut paras vaihtoehto.

No saako sun mielestä surra?

Oletko muuten niitä jotka käyttää aborttia ehkäisykeinona kun on kumiallergiaa ja pillerit lihottaa ja kierukka hiertää jne?

 

Toki saa surra, multa ei vaan ainakaan tulis yhtään sympatiaa. Itte ovat murhan tehneet, mitä tuota turhaan jälkeen päin itkemään.

 

Saa. Se on jopa huomattavan tärkeää surra jos tuntee surua. Sillä läpikäydyt tunteet ja ajatukset ovat mielenterveyden hyvinvoinnin kannalta huomattavasti tärkeämpää kuin se, että nämä tunteet kieltää tai hautaa.

 

Riippuu vähän mistä syystä abortti tehty. Jos on jättänyt ehkäisyt käyttämättä on mun mielestä turha odotella keltään sympatiaa.

 

No saako sun mielestä surra?

Oletko muuten niitä jotka käyttää aborttia ehkäisykeinona kun on kumiallergiaa ja pillerit lihottaa ja kierukka hiertää jne?

Saa surra jos tuntee siihen tarvetta. Nuorena tuli oltua huolimaton ehkäisyn suhteen,ei enää.

 

Saa surra ja ehkä vähän kannattaakin.h

 

No joo, tavallaan ymmärrän surun, tavallaan en. Onhan se ollut täysin oma valinta. Onkohan kyse enemmän surusta vai häpeästä. En itse hyväksy aborttia, ajatuskin puistattaa. Olen itse ollut tilanteessa jossa useat ulkopuoliset päin naamaa ihmetteli " mikset tee aborttia?" eli olin nuori, kouluttautumaton, täysin rahaton ja suhde lapsen isään poikki. Lapsi, jonka sain oli minulle alusta lähtien rakas eikä millään tavalla pilannut elämääni, päinvastoin. Aikanaan opiskelin pitkälle ja hankin hyväpalkkaisen ammatin, lisää perhettäkin on siunaantunut.
Sympatiani ovat niiden puolella, jotka tekevät oikean ratkaisun eli eivät lopeta lapsensa elämää.

 

Jos nyt lasketaan ulos ne idiootit joille abortti näyttää olevan se ensisijainen ehkäisykeino, niin aborttihan on monelle tosi paha paikka, oli se syy sitten ollut mikä tahansa. Ja murha...äh, niin, noh.... mielestäni se naisen kroppa on kuitenkin naisen oma ja lapsella pitäisi olla kuitenkin periaatteessa oikeus syntyä toivottuna ja rakastettuna sellaisille vanhemmille tai vanhemmalle, joka lapsesta pystyy myös huolehtimaan ja jos on joku niin paha vamma ettei ole esim elinkelpoinen niin kyllähän abortti on asiallinen vaihtoehto.

Monella naisella on hyvin aikaisessa vaiheessa jo käsitys ja tunne siitä lapsesta vaikkei sitä pystyisikään pitämään, joten abortin jälkeiset tunnetilat voivat tulla jopa yllätyksenä. Joten sureminen on normaalia ja hyvin yleistä ja sen pitäisi olla myös sallittua.

katolisissa maissa joutuvat raiskauksen uhrit ja alaikäisetkin väkisin synnyttämään ja ne on niin surullisia tarinoita että eihän anneta muutaman mätämunan pilata abortin mainetta ja tarkoitusta, joka siis on ei toivottujen raskauksien terminoiminen, eikä piittaamattomien typeryksien ehkäisykeinona toimiminen kerta kerran jälkeen.

 

Tatuointiliikkeissä kuulemma ravaa paljon naisia, jotka haluavat pienen enkeli olkapäälleen abortoidun lapsen muistoksi :O jotenkin kammottavaa.

 

[QUOTE="vieras";26330400]No joo, tavallaan ymmärrän surun, tavallaan en. Onhan se ollut täysin oma valinta. Onkohan kyse enemmän surusta vai häpeästä. En itse hyväksy aborttia, ajatuskin puistattaa. Olen itse ollut tilanteessa jossa useat ulkopuoliset päin naamaa ihmetteli " mikset tee aborttia?" eli olin nuori, kouluttautumaton, täysin rahaton ja suhde lapsen isään poikki. Lapsi, jonka sain oli minulle alusta lähtien rakas eikä millään tavalla pilannut elämääni, päinvastoin. Aikanaan opiskelin pitkälle ja hankin hyväpalkkaisen ammatin, lisää perhettäkin on siunaantunut.
Sympatiani ovat niiden puolella, jotka tekevät oikean ratkaisun eli eivät lopeta lapsensa elämää.[/QUOTE]

Häpeä voi olla sosiaalisestikin syntynyttä.

 

Tatuointiliikkeissä kuulemma ravaa paljon naisia, jotka haluavat pienen enkeli olkapäälleen abortoidun lapsen muistoksi :O jotenkin kammottavaa.

Hieman erikoista. Kiva varmaan selittää tatuoinnin tarinaa jos ihmiset kysyy.

 

Hmmm abortti ei aina ole oma valinta. Tämä siis siitä mikäli aborttiin johtanut tapahtumaketju ei ole ollut oma valinta tai itsellä mitenkään hallittavissa. Abortti on tärkeä osa myös naisten tasa-arvokysymyksessä joten mielestäni on vaikea nähdä aborttia negatiivisena asiana. Aikoinaanhan ja yhä joissakin paikoissa abortin sijaan tapetaan vastasyntyneet, yleensä tytöt. Ja suurin osa aborteista tehdään siinä vaiheessa kun voidaan puhua vasta alkiosta, eikä edes sikiöstä.

Mutta siis pointti oli se, että aina ei tapahtumat ole itsellä hallittavissa joten on hienoa että jokin keino on vielä selvitä asiasta jälkeenpäin.

 

Elämässä SAA surra ihan mikä vaan surettaa ja pitääkin! Ei pitäs patoa suruja sisälleen.

 

[QUOTE="vieras";26330400]No joo, tavallaan ymmärrän surun, tavallaan en. Onhan se ollut täysin oma valinta. Onkohan kyse enemmän surusta vai häpeästä. En itse hyväksy aborttia, ajatuskin puistattaa. Olen itse ollut tilanteessa jossa useat ulkopuoliset päin naamaa ihmetteli " mikset tee aborttia?" eli olin nuori, kouluttautumaton, täysin rahaton ja suhde lapsen isään poikki. Lapsi, jonka sain oli minulle alusta lähtien rakas eikä millään tavalla pilannut elämääni, päinvastoin. Aikanaan opiskelin pitkälle ja hankin hyväpalkkaisen ammatin, lisää perhettäkin on siunaantunut.
Sympatiani ovat niiden puolella, jotka tekevät oikean ratkaisun eli eivät lopeta lapsensa elämää.[/QUOTE]

Minä mietin, että ehkä valintani päätyä aborttiin oli oikein siinä tilanteessa. Oikea ratkaisu siinä hetkessä ja ajassa. Minä en tietysti halua tai pyydä sympatiaasi. Eikä minusta aborttia tarvitse hyväksyä edes. Toiveeni tietysti on, ettei aiheuteta lisävahinkoa ihmisille, jotka ovat siihen päätyneet. Syitäkään siihen päätökseen ei voi aina tietää.

 

Saa toki surra, eihän keltään voi tunteita kieltää. Tietysti kannattaa kuitenkin huomioida se että ihmisten suhtautuminen aborttiin vaihtelee suuresti ja jos abortille ei ole ns. vakavampia syitä, niitä on ehkä tehty useita tms niin kaikilta ei välttämättä riitä ymmärrystä kovin pitkälle. Siksi kannattaa myös miettiä kelle tuosta surustaan avautuu ja miten.

 

yksikertainen vastaus yksinkertaien kysymykseen. sen enempää perustelematta. EI SAA

 

Saa surra jos surettaa.

 

Ei tunteisiin voi eikä tarvitse kysyä lupaa. Abortin tekemiseen vaikuttaa niin monet asia että varmasti toisessa tilanteessa pystyisin tukemaan ja lohduttamaan ystävän surua paremmin kuin jossakin toisessa.

 

Tekeekö mielestänne abortista jotenkin hyväksytympää jos sitä suree kuin että suhtautuu kylmäverisesti?
Jotenkin ajattelen, että onko se suru enemmän surua omasta itsestään ja haluttomuudesta ottaa lasta vastaan kuin aitoa surua lapsesta?