Gallup: Rakastatko puolisoasi?

En, en ikinä ole rakastanut. Mut on mulla silti aina ollut parempi hänen kanssaan kuin yksin, mikä musta ei ole mikään paskempi syy olla suhteessa.

 

Rakastan ehdottomasti! Syksyllä tulee 9 vuotta täyteen yhteiseloa, joista 3 vuotta naimisissa. Ei aina ole ollut helppoa rakastaa, mutta eteenpäin vaan ollaan katsottu yhdessä. Viimeksi eilen istuttiin keittiön pöydän ääressä keskusteltiin parisuhteemme epäkohdista ja etsittiin kompromissia/ratkaisuja asioihin. Teki hyvää keskustella asiat halki, vaikka eihän se kivaa ole puhua omista huonoista puolista ja myöntää, että niitäkin on olemassa.. :saint: ..niitä on niin kiva etsiä ennemmin siitä toisesta..

 

Rakastan.
Muutama vuosi naimisissa oloa takana ja toinen lapsi tulossa.
En väitä että helppoa olisi ollut mutta rakastetaan toisiamme koko sydämestä, näytetään se päivittäin, enkä olisi voinut kuvitella tekeväni lapsia kenenkään muun kanssa. Välillä on päiviä milloin on todella vaikeeta mutta loppujen lopuksi kun kyse on elämänsä rakkaudesta niin jaksaa rämpiä niidenkin päivien läpi.

 

Rakastan paljon :heart:

 

Rakastan!!:heart:

 

Rakastan ja olen rakastunut ja rakastun joka päivä uudelleen.


Huonoina päivinä vasta iltapäivän puolella:saint:

Mutta pakko myöntää, että tuo äijän sairaus tekee välillä hankalaksi erottaa äijän ja sairauden toisistaan.

Anteeks utelen, kun en oo täällä palstalla aina mutta onko mies siis saanu diagnoosin?

 

Anteeks utelen, kun en oo täällä palstalla aina mutta onko mies siis saanu diagnoosin?

Ei vieläkään... ja alkaa epäillä, että alustava diagnoosikaan ei ole oikea. Kortisonia ei voida alkaa purkaa, iskevät kivut heti, solusalpaaja vaihdettiin pistettävään muotoon ja aletaan nostaa annosta, jos sitten saisi kortisonia alaspäin. Äijä on kuin puhallettu siskonmakkara...

 

Rakastan. Nyt ja aina

 

Ei vieläkään... ja alkaa epäillä, että alustava diagnoosikaan ei ole oikea. Kortisonia ei voida alkaa purkaa, iskevät kivut heti, solusalpaaja vaihdettiin pistettävään muotoon ja aletaan nostaa annosta, jos sitten saisi kortisonia alaspäin. Äijä on kuin puhallettu siskonmakkara...

: /

:hug: Jaksamisia koko perheelle!

 

: /

:hug: Jaksamisia koko perheelle!

Kyllähän tässä jaksellaan, kun tähänkin saakka on hengissä pysytty.

 

Kyllä :heart:

 

En rakasta, vaan vihaan. On käynyt minuun käsiksi aiemminkin, mutta 'luvannut', ettei toistu. Käytiin pariterapiassakin asiasta ja tein kyllä ilmoituksen sosiaaliviranomaiselle tästä käsiksikäymisestä. Meillä nääs 1.5 vuoden ikäinen lapsi, joka joutui näkemään kaiken. Eilen äijä kävi uudelleen käsiksi. Ei siis oppinut mitään edellisestä rumbasta. Nyt tarttui tukasta kiinni ja piti kiinni, vaikka yritin lyödä kättä irti. Istuin lattialla ja sitten vasta irrotti otteen, kun rupesin potkimaan munille.

Että sellainen ukko. Tosi hieno mies! Uhkailee ja kiristää minua, että vie lapsen, jos eroan.

Ei halua olla sukulaisteni kanssa tekemisissä, koska kerroin kaikille (sisaret ja isäni + pari läheistä ystävää) hänen väkivaltaisuudestaan. Hän kun syyttää minua, että oli minun syy, että kävi käsiksi. Että minä aiheutin väkivaltaisuuden.

Minä, joka en koskaan aiemmin ole kohdannut väkivaltaa missään muodossa. Päätin, että soitan sosiaalivirastoon ja sovin tapaamisajan. Ukko jää kohta lomalle, niin hoidetaan tämä ero ennen sitä pois. Uhkasi tosin tekevänsä kaikkensa, että saa kämpän ja lapsen. Mutta luulisin, että tuo väkivaltaisuus ei kovin kauniilta sossun papereissakaan näytä.

Kerron muuten esimerkin, minkälaisissa tapauksissa on käynyt käsiksi, että saatte vähän kuvaa. Etten ole siis hullu nalkuttava akka, joka 'ansaitsee' tulla hakatuksi.

Olin keittiössä ja otin vettä lasiin hanasta. Lasi lipsahti kädestä ja osa vedestä loiskahti lattialle. Noh, otin sitten siitä rätin ja rupesin pyyhkimään lattiaa. Ukko hyökkäsi kettiöön ja alkoi huutamaan, että hän kuivaa lattian, mene vittuun siitä. Ja otti käsivarsista kiinni ja heitti minut ulos keittiöstä. Olisin kaatunut, mutta törmäsin vessanoveen. Sit ukko pyyhki rätillä lattiaa ja huusi samalla, että pysy siellä, että tänne ei ole mitään asiaan. Ja jotain muutakin törkeyksiä laeteli, haukkui yms.

Olin ihan järkyttynyt ja en edes osannut sanoa mitään, seisoin vain paikoillani ja sitten pakenin makuuhuoneeseen.

Eli äijän mielestä olin ansainnut tönimisen ja käsiksi käymisen, koska olin niin hölmö, kun kaadoin vettä lattialle.

Mutta nyt mitta tuli täyteen. Hetken jo ajattelin, että edellisen rumban läpikäyneenä ukko olisi jotain oppinut, mutta ei. Ja todennäköisesti tämä tulee vain jatkumaan ja pahenemaan. En halua, että lapseni joutuu kärsimään tästä yhtään enempää. Nyt tämä on loppu.

Voi kauheata! Todella todella paljon voimia Sinulle!:hug:

 

Rakastan omaa miestäni valtavasti, ja tuo tunne on mukanani 24/7!

 

14 vuotta takana, rakastan, edelleen, palavasti. Mies myös, ja muistaa sen myös usein kertoa. :heart:

 

Kohta yksitoista vuotta avioliitossa, kuusi lasta. Rakkautta täynnä tämä liitto, rakastan rakastan rakastan! Niin ja elämä hänen kanssaan on aina vain parempaa ja parempaa. Niin paljon olen onnea saanut.

 

Kyllä mä rakastan, 8 vuotta ollaan yhteistä taivalta tallustettu. Tällä hetkellä on vaan se ylämäki suhteessa menossa ei kiinnostais yhtään toisen läsnäolo ja kaikki ahdistaa. Mutta se menee ohi, kuten aina ennenkin.
Raskaushormonit vaikuttaa varmaan tunteisiin sotkevasti, koska välillä musta tuntuu ettei mies välttämättä enää rakastakkaan :/

 

rakastan paljon, välillä vähemmän

 

Eipä tuo olis mun puoliso jos en rakastaisi. Rakastan oikein palavasti, tulisesti ja intohimoisesti. Vasta vajaa 10v olen saanut olla tuon kanssa, en malta odottaa jokaista uutta päivää yhdessä

 

Ja siis itse rakastan puolisoani, päivä päivältä aina vaan enemmän, vaikka välillä on hetkiä kun tekis mieli kuristaa, mutta aika äkkiä se rakkauden tunne tulee taas. 10.yhteinen vuosi menossa, 5.avioliittovuosi, ensimmäinen lapsi tulossa ja tuntuu että tää raskaus on vaan syventänyt ja lisännyt rakkautta. :heart:

 

Ja täytyy vielä lisätä että alussa en rakastanut, vaan rakkaus tuli ja kasvoi ajan myötä. Naimisiinkaan en halunnut ennenkuin olin täysin varma että tämän miehen kanssa haluan jakaa loppuelämäni.

 

Rakastan

 

Kyllä rakastan ja rakkaus vain syvenee vuosi vuodelta. Heinäkuun lopussa 18. hääpäivä ja joulukuussa voimmekin juhlia yhteistä 25-vuotistaivalta, jos elinpäiviä riittää :heart:

 

Rakastan, joskin tänä aamuna vähän vähemmän. Pois en vaihtais :heart:

 

Rakastan. Kohta 14 vuotta vaellettu yhdessä, on ollut huonoja ja hyviä aikoja. Mut rakastan, joka päivä sen toisillemme myös sanomme :heart:

 

Rakastan, rakastan äärettömän paljon. Vaikka vaikeaakin on ollut, ja niitä vaikeita hetkiä tulee varmasti kahden jäärän välillä vastakin, niin kuitenkin meillä on nin vahva side, että se kestää :heart: