GALLUP:Mitä kaikkea omat&miehesi vanhemmat tekevät teidän "hyväksi" väh.vuosittain?

Tähän lasketaan siis kaikenlainen apu ja "hyöty" mitä saatte perheenä. Mielenkiintoista verrata .

 

Minun vanhemmilta saadaan paljon apua. Ottavat lapset hoitoon aina kun on tarvetta. Molemmat eläkkeellä, joten heillä on aikaa ja mielellään viettävät aikaa lasten kanssa. Rahallista apua saadaan syntymäpäivä ja joululahjamuodossa. Isäni usein on kuljettanut minua töihin, jos meidän auto ei ole ollut minun käytössä.

 

minun äiti käy silloin tällöin pyynnöstä hoitamassa lapsia. thats it.

 

Miehen äiti asuu tuhansien kilometrien päässä ja näimme hänet viimeeksi v. 2005. Hän ei siis tee meidän hyväksemme mitään, koska ei ikävä kyllä ole arjessamme mukana.

Mun vanhemmat on lastenhoitoapuna sekä oma-aloitteisesti että pyydettäessä. Kuskaavat kauppaan aika ajoin. Hakevat lapsia pk:sta/koulusta jos on tarvetta. Veneillään ja mökkeillään yhdessä. Jos autossa on jotain vikaa, niin isäni auttaa. Jos on jotain remppajuttuja johon omat taidot ei riitä, niin isukki jelppii. Lapsille ostavat (etenkin äitini) vaatetta, leluja yms. Minäkin saan aika ajoin heiltä vaatteita yms. Käydään heillä syömässä välillä. Tarjoavat lapsille ja mulle (mies harvemmin on mukana) ruotsinristeilyn, hotellireissun Helsinkiin, tms siis siten että mennään kaikki porukalla. Siinäpä sitä

Ai niin, maksavat lasten vakuutukset, ovat maksaneet aina. Ja lahjoja tulee koko perheelle jouluna, synttärinä, nimipäivänäkin.

 

Te jotka saatte hoitoapua, niin olisi vielä mielenkiintoista tietää että kuinka usein käytännössä, siis joka viikko, joka kuukausi vai miten. Me saadaaan hoitoapua n. 4x/vuosi, jolloin päästään miehen kanssa käymään jossakin kaksin (yleensä illan ajan)

 

mun vanhemmat hoitavat lapsia n. 4 krt vuodessa, yleensä lapset lomilla mummulassa pari yötä. Anoppi ei juuri välitä lapsista, pakon edessä joskus parituntisen on lapsia katsonut, jos on esim. lääkärikäynti ollut minulla. Rahaa lahjojen muodossa n. 100 e vuodessa.

 

Te jotka saatte hoitoapua, niin olisi vielä mielenkiintoista tietää että kuinka usein käytännössä, siis joka viikko, joka kuukausi vai miten. Me saadaaan hoitoapua n. 4x/vuosi, jolloin päästään miehen kanssa käymään jossakin kaksin (yleensä illan ajan)

Joskus joka viikko parikin kertaa, joskus menee pidempi aika ettei tarvita apua.

Käytännössä homma toimii niin, että jos mulla on iltaluentoja ja miehellä on iltavuoro, niin äitini/isäni hakee kuopuksen päiväkodista ja esikoisen koulusta/koulun jälkeen kotoa ja ottaa heille illaksi. Tätä on joskus 2 kertaa viikossa ja joskus menee kuukausia ettei tarvita tällaista apua.

Yökylään saan lapset lähes aina jos on tarvetta. En muista milloin nuo viimeeksi siellä olivat, on siitä jo aikaa, mutta la-su menevät taas kun miehellä on yövuoro ja mulla pippalot.

 

Hoitoapua (pyytävät siis ihan itse lasta yökylään, vievät uimaan ja lastentapahtumiin yms. sekä tietysti ottavat hoitoon jos meillä pakollista menoa)

Miehen porukat ovat ostaneet meille auton ja maksavat dieselveron, vakuutukset ja huollot

Rahaa saadaan molemmilta vanhemmilta, ilmankin pärjättäis mutta he elävät ajatuksella ei-näitä-tuonpuoleiseen-mukaan-saa joten tahtovat avustaa opiskelijaperhettä.

Ollaan tosi läheisiä sekä miehen että omien vanhempieni kanssa, asutaan lähekkäin ja nähdään useita kertoja viikossa. Ihania ovat kaikki <3

 

Te jotka saatte hoitoapua, niin olisi vielä mielenkiintoista tietää että kuinka usein käytännössä, siis joka viikko, joka kuukausi vai miten. Me saadaaan hoitoapua n. 4x/vuosi, jolloin päästään miehen kanssa käymään jossakin kaksin (yleensä illan ajan)

Mun äiti asuu ihan lähellä ja hän on aina puhelinsoiton päässä, hoitaa siis aina kun pyydämme. Illanvietoissa käydään tuskin koskaan, ja silloinkin yleensä miehen kanssa eri aikaan.
Silloin kun mulla on hammaslääkäri tms niin äitini tulee hoitamaan tai muuten vaan jos sattuu tylsää olemaan tai känkkispäivä niin pirautan et tulee kahville niin saa hetken hengähtää tässä.
Miehen vanhemmat asuu toisella puolella Suomea joten ei ole kuin muutaman kerran vuodessa kuvioissa mukana.

 

oma vanhempani antaa rahaa jos on tiukka paikka ja joskus ihan muutenvaan

miehen vanhemmat maksavat lasten harrastusvälineet ja auttavat muutenkin taloudellisesti ja tekemällä. ottavat lapsia myös yökylään n.kerran kuussa

 

Ensimmäinen lapsen lapsi tulossa appivanhemmille, odottavat sitä innolla ja toivotaan että saadaan heiltä (anoppi eläkkeellä) hoito apua tarvittaessa. Äitini on alkoholisti, parhaiten auttaa pysymällä etäällä elämästäni, isäni auttaa TOSI paljon remonteissa (myös kaverini kotona), olen hänestä todella ylpeä ja kiitollinen Isä odottelee, että pääsee kävelylle lapsen lapsen kanssa, ei ole ensimmäinen, mutta ensimmäinen jonka elämää pääsee läheltä seuraamaan. Appivanhemmat odottaa laskua lasten vaunuista yms. he haluavat ehdottomasti ne ostaa kun omilleensa ei uusia ole voinut ostaa niin lapsen lapsilleen sitten, hassuja, mulle kävis kyllä ihan käytetytkin vaunut.

 

miheni vanhemmat ovat sanoneet jo ennen raskautta,että älkää tuoko tänne hoitoon. hoitakaa itte omat lapsenne. Pullaa ja kaakkuja ne on leiponu ristiäisiin.
omalta puoleltani ei mitään apua. isä asuu kaukana ja äidin kanssa ei olla tekemisissä.

 

Tulevat kylään muutama kerta vuodessa sieltä muutaman sadan kilometrin päästä ja odottavat, ettei heille laitetaan ruoka ja kahvi pöytään. Sänkynsä sentään petaavat itse ja pitävät tyttöä sylissä, että saan nuo ruoat ja muut laitettua.

Anoppi saattaa joskus vaikka haravoida pihaa, mutta silloinkaan ei kysy mitä kannattaisi tehdä, vaan tekee jotain auttaakseen, vaikkei siitä meille sitten ehkä todellista apua olekaan. Appiukko ja isäni saattavat käynneillään auttaa muutaman tunnin jossain remonttihommassa, jos pyydämme apua.

Rahaa saadaan molemmilta isovanhemmilta muutama satanen vuodessa joululahjoina. Villasukkia kutovat, niitä meillä on ihan yllin kyllin.

 

Appivanhemmat ottavat pojat tarvittaessa hoitoon, äitini isomman silloin tällöin.
Omat vanhemmat antavat rahaa joilla minä ostan pojille tarpeellista.

 

Molemmat isovanhemmat asuvat kaukana, joten ei saada hoitoapua. Normisynttärilahjat saavat. (jotain edullista, ei mitään kallista)

En ole tyrkyttänyt lapsia hoitoon, koska vaikka toiseen mummolaan joskus pyydetään, niin mielestäni signaalit ovat aina ristiriitaiset. Eli on tullut tunne, että pyydetään tavan vuoksi, kun toisetkin isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan ja niin kuuluu tehdä.

Ja esim. kun asuimme vielä samalla paikkakunnalla ja hain töitä, niin sain töitä kahdelta paikkakunnalta. Lasten mummo käski ottaa sen kaukana olevan paikan, tai tämä oli hänen neuvonsa. Eli on tullut tunne, että ovat saaneet omien lasten hoidosta tarpeekseen mummot (molemmilla monta lasta) ja lisäksi joutuvat hoitaa niin paljon niitä toisia lapsenlapsia, jotka ehtivät tulla läheisiksi ennen kuin me saimme lapset. Näitä kun hoitavat lähes päivittäin ja laittavat vanhemmillekin ruoat, niin siinä vaiheessa kun meillekin sitten tuli ensimmäinen lapsi, niin eivät jaksaneet kiinnostua. Ja itse olen niin herkkä, että en osaa tyrkyttää. Kun mielestäni jos pyytää lapsia, ja nämä käyvät ehkä kerran vuodessa 2 päivää, niin jos silloinkaan ei viitsitä laittaa kunnollista ruokaa (meillä on kuulemma niin huonoruokaiset lapset) eikä käydä edes leikkipuistossa (se oli lasetn ainoa toive, päästä mummon kanssa puistoon) niin koen, että kiinnostus tarjota hoitoapua ei ole aito. Ja en halua että lapseni joutuvat olla paikassa, johon heitä ei nyt ihan oikeasti edes haluta.

Mitä tulee henkiseen apuun. Tai rahalliseen. Niin luulen, että jos meillä olisi hätä, niin oma äiti voisi auttaa, jos hänellä vain olisi mistä antaa. Miehen vanhemmille kaikesta tuollaisesta pitäisi maksaa korkojen kera takaisin. Vaikka ovat monta kertaa varakkaampia kuin me tai minun vanhemmat.

 

Lapset ovat noin 5-6-vuotta täytettyään olleet 4-5 päivää ja yötä kesälomalla äidilläni.
Saamme noin 6 kertaa vuodessa kassillisen ruokaa äidiltäni.
Lapset saavat lahjat syntymäpäivänä ja jouluna.

Miehen vanhemmat ovat iäkkäitä ja veroneuvojansa ohjeiden mukaan jakavat omaisuuttaan lapsilleen. Heiltä on viime vuosina tullut noin 2000 /vuosi tasaisesti lapsillemme ja meille jakaantuneena.

Äiti osaa neuvoa puhelimitse miten joulukinkku paistetaan ja muutamia muitakin liharuokajuttuja hän osaa lapsilleni opettaa. Asumme kaukana vanhemmista. Ikinä emme ole kuvitelleet mitään säännöllistä tai isoa lastenhoitoapua heiltä saavamme.

 

Eipä juuri mitään.

 

Isovanhempien apu? Mitä se on?

Eivät siis auta käytännössä mitenkään.

 

Mun äitin puolelta tulee lämpimät ajatukset päivittäin ja varmat onnittelukortit jouluksi, synttärille ja nimipäivälle. Ja joskus jotain vaatetta kirpputoreilta tai loppuunmyynneistä.
Puolison äitin puolelta tulee onnittelukortit. Rahaan liittyvistä asioista en tiedä.

En ole edes ajatellut että kenenkään pitäisi huonoista eläkkeistään tukea meidän elämäämme. Meillä on sentään yksi palkansaaja, mutta heillä vain eläkkeensä.
Ajallisesti eivät voi tukea, kun asuvat liian kaukana.

 

Molemmat isovanhemmat asuvat kaukana, joten ei saada hoitoapua. Normisynttärilahjat saavat. (jotain edullista, ei mitään kallista)

En ole tyrkyttänyt lapsia hoitoon, koska vaikka toiseen mummolaan joskus pyydetään, niin mielestäni signaalit ovat aina ristiriitaiset. Eli on tullut tunne, että pyydetään tavan vuoksi, kun toisetkin isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan ja niin kuuluu tehdä.

Ja esim. kun asuimme vielä samalla paikkakunnalla ja hain töitä, niin sain töitä kahdelta paikkakunnalta. Lasten mummo käski ottaa sen kaukana olevan paikan, tai tämä oli hänen neuvonsa. Eli on tullut tunne, että ovat saaneet omien lasten hoidosta tarpeekseen mummot (molemmilla monta lasta) ja lisäksi joutuvat hoitaa niin paljon niitä toisia lapsenlapsia, jotka ehtivät tulla läheisiksi ennen kuin me saimme lapset. Näitä kun hoitavat lähes päivittäin ja laittavat vanhemmillekin ruoat, niin siinä vaiheessa kun meillekin sitten tuli ensimmäinen lapsi, niin eivät jaksaneet kiinnostua. Ja itse olen niin herkkä, että en osaa tyrkyttää. Kun mielestäni jos pyytää lapsia, ja nämä käyvät ehkä kerran vuodessa 2 päivää, niin jos silloinkaan ei viitsitä laittaa kunnollista ruokaa (meillä on kuulemma niin huonoruokaiset lapset) eikä käydä edes leikkipuistossa (se oli lasetn ainoa toive, päästä mummon kanssa puistoon) niin koen, että kiinnostus tarjota hoitoapua ei ole aito. Ja en halua että lapseni joutuvat olla paikassa, johon heitä ei nyt ihan oikeasti edes haluta.

Mitä tulee henkiseen apuun. Tai rahalliseen. Niin luulen, että jos meillä olisi hätä, niin oma äiti voisi auttaa, jos hänellä vain olisi mistä antaa. Miehen vanhemmille kaikesta tuollaisesta pitäisi maksaa korkojen kera takaisin. Vaikka ovat monta kertaa varakkaampia kuin me tai minun vanhemmat.

meillä on myös nuon,että miehen puolella on paljon lapsenlapsia jo ennestään niin ei meirän omasta kanskaa osata niin iloita.
paljon jaksamisia sinne päin. ihanaa että on kohtalotovereita.

 

Asumme mieheni vanhempien asunnossa josta maksamme vain vastikkeen ja käyttökustannukset, asunto oli aivan uusi meidän tähän muuttaessa. Saimme heiltä myös tontin, jolle nyt rakennamme. Lapsille ostavat tarvittavia tavaroita sekä vaatteita. Sekä hoitavat lapsia jos tarvitsemme hoitoapua ja heillä ei ole omia menoja.

Omat vanhempani hoitavat lapsia paljon. Isäni auttaa remonttihommissa ja nyt rakentamisessa. Äiti ostelee lapsille vaatteita ja muitakin tavaroita. He auttavat meitä vähemmän taloudellisesti mutta lastenhoitoapua saamme heiltä enemmä

Molempien vanhempien kanssa olemme paljon tekemisissä, näemme viikottain ja lomailemme yhdessä, shoppailemme.. Ihania kaikki ja olisimme välillä aivan pulassa ilman heidän tarjoamaa hoitoapua Erittäin kiitollinen olen heille kaikesta <3

 

Emme mitään.

 

Minun molemmat vanhemmat kuolleet ja mieheni isä myös. Jäljelle jää siis anoppini, joka on aivan ihana ihminen! Hän antaa aina tarvittaessa hoitoapua ja on auttanut rahallisesti niin lainaten kuin ihan lahjoittaenkin. Henkisellä puolella voin vain sanoa, että sen ihananpaa ihmistä ei löydy. Kertaakaan ei ole ollut puolin tai toisin pahaa sanottavaa. Viime vuosi meni meitsillä vakavasti sairastaessa ja anoppini auttoi kaikin mahdollisin tavoin.
Ex-anoppi on myös elämässämme mukana. Oman sairautensa takia hän ei ole koskaan voinut hoitaa lapsiamme (2 edellisestä liitosta), mutta päivittäin juttelemme edelleen puhelimessa ja hän antaa sillointällöin rahaa lapsille.
Kummastakin Mummosta voi sanoa myös sen hyvän puolen ettei lapsia ole jaoteltu koskaan sen toisen miehen lapsiksi Tämä on koskenut myös nykyisen mieheni koko sukua! Exän puolelta meikäläinen on suorastaan hirviö, kun en 30vuotiaana jäätyäni leskeksi pysynyt myös sellaisena :O

 

[QUOTE="ansku";22877767]meillä on myös nuon,että miehen puolella on paljon lapsenlapsia jo ennestään niin ei meirän omasta kanskaa osata niin iloita.
paljon jaksamisia sinne päin. ihanaa että on kohtalotovereita.[/QUOTE]

Kiitos. Täytyy vaan toivoa, että itse voisi aikanaan olla parempi isovanhempi, eikä olisi loppuun ajettu. Jaksaisi olla tasapuolinen ja ottaa vaikka edes yhden lapsenlapsen kerrallaan hoitoon/lomalle/ravintolaan syömään ja kivaa päivää viettämään.

Ja osaisi olla jämäkkä, jos vaikka jompi kumpi lapsi vaatisi tai kehtaisi pyytää omaansa hoitamaan niin paljon, että voimia ei jäisi toisen lapsen lapsille. Niin osaisi sanoa ei ja selittää miksi ei, siksi että haluaa olla tasapuolinen eikä jaksa enää vanhana koko ajan hoitaa.

Täytyy sanoa, että tottakai meissäkin voi olla vikaa. Olemme molemmat (ehkä kasvatuksen takia) sellaisia, että emme osaa pyytääJa jos ei pyydä mitään, niin isovanhemmat voivat pitää esim. ylpeänä ja ajatella, että apua ei tarvita.

Omissa lapsissa on vähän samaa vikaa, eivät oikein uskalla pyytää keneltäkään mitään. Siksi aion yrittää muistaa sanoa, että toivon että pyytävät apua, jos tarvitsevat ja itsekin sitä tarjota.

Mekn saamme villasukkia. Mutta koko on useinväärä ja niitä liian pieniä on paljon. Tuostakin olen miettinyt, että jos joskus saan lapsenlapsia, en ala nuttua tehdä heti sille pienelle vauvalle. Ei se mitän ymmärrä nutuista tai tossuista. Ja niitä on tuolla laatikoissa, eivät ne kulu, ei vauva kuluta.

Sen sijaan isompi lapsi nauttisi ja kokisi itsensä tärkeäksi, jos hänelle tehtäisiin jotain. Jos kysyttäisiin lempiväriä ja kokoa ja tehtäisiin puseroa tai sukkia tai lapasia toiveiden mukaan. Mutta harva mummo kutoo enää isommille lapsille sitä puseroa, vauvalle vaan.

 

mun vanhemmat on auttanut mua hoitamaan lapsia, siivouksessa, ostavat paljon vaatteita ym tarpeellista lapsille. no oikeastaan mä voin pyytää niiltä apua oikeastaan missä asiassa vaan. Miehen vanhemmat asuvat eri paikkakunnalla joten heillä vähän hankalampi olla avuksi tms. Silloin tällöin lapset saa vähän rahaa heiltä.