Gallup: MITÄ kaverinne / tuttavanne lapsenhoitotapaa / -tyyliä ette ymmärrä?

[kl]

Katteettomat uhkaukset
kellontarkat rutiinit
lapselle nolojen asioiden ruotiminen muille lapsen kuullen
lapsen haukkuminen tai vähättely
HUUTAMINEN! TODELLA ÄRSYTTÄVÄÄ JA ALHAISTA (naapurissa oli äiti joka huusi ikkunasta "älä tee sitä tai tätä...KOKOAJAN aivan hermoheikkona)
Se että opetetaan muksut nirsoilemaan syöttämällä pelkkää rasvamössöpuolivalmistelihapullaranskalaisia

 

[eedla]

kuulunpa minäkin niihin jotka yrittää pitää rutiineista (meillä ruoka ja nukkumaanmeno) kellontarkasti (noin) kiinni, ihan lähinnä siitäsyystä että muuten elämästä ei tule meidän lasten kanssa yhtään mitään. kaikkien lasten kanssa ei yksinkertaisesti voi siirtää sitä ruokailua puolta tuntia eteenpäin...meillä ainakin siinävaiheessa jo itkettäisiin tajuttomasti nälkää ja mahakipua,sitten kun koskisi tarpeeksi mahaan ei voitaisi enää syödäkään mitään jne. okei voi olla että lasten kasvaessa tilanne muuttuu mutta eiköhän jokainen vanhempi tunne lapsensa parhaiten?!

Tuntee varmaan. Mutta minusta kyseessä on vähän myös sellainen totuttelukysymys. Kyllähän lapsen elämä menee sekaisin, jos päiväunet myöhästyy viisi minuuttia, jos äiti panikoi siitä ja lapsi on siihen kellontarkkuuteen alusta asti opetettu. Ja nyt puhun jo ihan isommasta leikki-ikäisestä, en mistään 1-2-vuotiaasta taaperosta. En voi sitä ymmärtää, että elämä on kellon perässä juoksemista, silloinkin kun äiti on vaikka kotona lasten kanssa ja varaa joustoon olisi ihan varmasti. Jokainen tavallaan, mutt niistä perheistä, jotka tunnen ja joissa näin toimitaan voin sanoa, että vanhemmat itsekin pitää lapsiperheen elämää "vankilana" ja harmittelevat, että oma elämä loppui lasten syntymään. Niissä perheissä, joissa on jouston varaa ja joissa esim. voidaan mennä iltaisin kyläilemään, kaveriperheiden kanssa iltanuotiolle, pitää synttäreitä päiväuniaikoja tuijottelematta jne. on yleensä sekä lapset että varsinkin vanhemmat tyytyväisemmän oloisia elämäänsä.

 

[vieras]

vielä yks mitä en ymmärrä:ylivarovaiset ja ylihygieeniset äidit.että ku 2vuotias kiipee 10 senttiä korkean pikkukiven päälle nii äiti on paniikissa että älä ny vain loukkannu.jos lapsi kaatuu nii äiti on suunnilleen tilaamas ambulanssia.Jos talvella pihassa on neliömetrin suuruinen jäätikkö nii mukula pidetää rattais ettei se vain pääse kaatumaan (vaikka piha muuten ei olisi jäässä).Sitä että äiti panikoi jos lapsi ottaa kerhossa lelun jota joku toinen just piteli kädessään (ettei vaan tuu niitä pöpöjä).Ja varsinkaa sitä en ymmärrä että ku lapselle tulee pikkunuha niin se pidetää sisällä seuraavat kaks viikkoa ihan varmuuden vuoksi.Mulla yks sellanen kaveri joka pitää 5 vuotiaansaki tiiviisti sisätiloissa viikon jos se on vähä aivastellu tai kerran niistäny ihan käsittämätöntä.tietenki kuumeinen lapsi on eri asia mutta mun mielestä pieni nuha tai yskä(jos lapsi on virkeä ja kaikin puolin ilonen ja reipas oma itsensä) ei oo mikää peruste pitää tenava neljän seinän sisällä päiväkausia.

Täys peesi tälle!! Tuttavapiiriin kuuluu tällainen äiti ja voi että sen kanssa on joskus raskasta esim. puistossa!

Peesaan. Lapset on aika arkojakin, eivät uskalla kiipeillä luonnossa tai kiipeilytelineissä, kun ei siihen ole mahdollisuutta annettu. Taidot ei pääse kehittymään ja sit sen kerran kun vanhemman silmä välttää ja lapsi kiipeää, niin se kyllä ihan varmasti tippuukin, koska ei osaa...

 

[MiMMelo]

Sitä että ollaan tiukkoja ja ehdottomia kaikessa. kerran kaverin nähden autoin eskarilaiselle sukat jalkaan niin kaveri äityi sättimään että kun mä puen SEN ikäistä lasta. yritin sanoa että en puekaan, juurikaan ikinä, tämä oli aika ainutkertainen tilanne, mutta hoki vaan että "ethän sä pue enää TON ikäistä lasta, kyllä sen pitää jo itse pukea...." musta nyt vaan se lapsi ei mee pilalle jos mä kerran kuussa laiskana päivänä laitan sille sukat.

tai se että joka aamu äiti kertaa eskarin/koulun ruokalistaa pikkuiselle NirsoEemelille joka ei syö muuta kuin kaupan roiskeläppäpitsaa. sitten NirsoEemeli on poissa eskarista 3-4 pvää viikossa kun ei "jaksa" mennä kun "väsyttää" niin kovin, kun oikea syy on se ettei halua lähteä sinne syömään kalakeittoa tai makkarakastiketta, kun kotonakaan ei tarvitse. tai kouluunmeno on niin hankalaa ja vastenmielistä mutta pakko on mennä. eikä äiti ymmärrä miksei NirsoEemeli tykkää mennä kouluun.....

 

[vieras]

Sitä en ymmärrä kun perhe on kylässä, vaikka sukuloimassa koko päivän, ei lapsille anneta/kysytä saisiko ruokaa. 2v tyttö ollut monasti päivän pelkällä parilla keksillä.. Eli jos ei ole omaa ruokaa mukana, ei kehdata kysyä lapselle ruokaa. Ja isä ei tätä asiaa edes huomaa että lapset eivät ole syöneet mitään..

Ja mä en ymmärrä et jos illalla on kylään kutsuttu ja me mennään lasten kans niin siellä ei tarjota iltapalaa kuin pelkkää makeaa... lapset sit koko koti matkan itkee et on nälkä. Vois laittaa vaikka muutaman leivän pöytään et lapset sais ja voisivat nukahtaa vaikka sit autoon. Tätä mä en ole ikinä tajunnu.

Minä ainakin ajattelen, että on minun tehtävä huolehtia lasteni syömisistä. Jos tiedän, että menee myöhään, en oleta kyläpaikan tajuavan asiaa, vaan varustaudun omilla eväillä kotimatkaa varten.

No näin. ja mä monesti pyydänki et saisinko keittää pinimmälle puuron ja aivan ihmeissään katsovat et justhan me syötiin tossa... Et minusta olis kohteliasta laittaa muutama leipä pöytään ettei tarvi eväitä kaivella tai pimeässä autossa ruveta bananeja syöttämään lapsille.
Meiltä ei kyllä vieraiden tarvi nälissään lähtä ajamaan
ja ku yleensä ne vieraat on aika kaukaa tulleita,et olis noloa laittaa kotia menemään jos pitäis ajaa suoraa krillille eka syömään et jaksaa ajaa...

 

[vieras]

television katselu. eräs tuttuvaperhe käyttää tv:tä lapsenvahtina. Käymme heillä kylässä, jotta samanikäiset lapsemme voisivat leikkiä yhdessä niin tämän perheen lapset sitten aina tahtovat katsoa TV:tä. Omat lapsemme leikkivät sitten keskenään ja usein tilanteet kääntyvät myös näiden kohdalla siihen, että huomaan pitäväni huolta näistä kaikista neljästä lapsesta, koska heidän vanhmepansa puuhailevat omiaan tai istuvat alas siiderilasin kanssa.

 

[vieras2]

Lapset opetetaan katsomaan telkkaria ihan pienestä ja telkkari on auki taustalla 24/7,sitten ihmetellään miksi Nico-Petterillä on adhd ja mielikuvitus puuttuua

Mukulat opetetaan pienestä asti olemaan merkkiuskollisia esim. disney prinsessat,winxit,bratsit tytöille pinkit ja pojille siniset

Kaupan einekset ei oo huono juttu mutta jos lapsen ravinto koostuu saarioisen roiskeläpistä niin ei voi tajuta

Toisaalta en tajua taas näitä tarkkoja äitejä joiden Emiliat ei saa syödä kun luomumarjoja tai hippi-ituja

Lapsille ei opeteta kulttuuria esim. teatteria,ooperaa,balettia

 

[Nalkuttava Talonmies]

Sitä että joidenkin tosi isot lapset istuu edelleen rattaissa, nyt puhun 3-4vuotiaista, ja tosi useasti niillä on vielä tutit suussa kaupanpäälle.. Ja sitä myöskin että tapoja ei yhtään opeteta.

Mä tein tätäkin!!! Hahahaha!
Esikoinen oli 3-4vee kun lenkkeiltiin rattailla!

Hei, meidän noin 3.5vee istuu aina osan matkaa rattaissa.

Mua säälittää ne vanhemmat, joiden lapset pistetään kävelemään kilometritolkulla, esim hoitopäivän jälkeen, vanhempiensa kävelyreissuja. Ei mitään mahdollisuutta lepoon tarvittaessa. B)

Kuinka monen 3-4vee kävelee 5km reippaasti, 8km reipaasti yhteen menoon? Kyllä omanikin on yli 4km kävellyt iloisena metsässä ajan kanssa, mutta hoitopäivän jälkeen rivakkaa vauhtia on 2km kyllä vanhempen hermoja raastavaa.

 

[Afrikannorsu]

Sellanen fanaattisuus siisteydestä, tiuskitaan kulmat kurtussa minuutinvälein käsopesulle ettei tuu sotkua. Lelut kerätään ihan heti kun vähäkin näytää että leikki loppuu. Äitikin on ihan loppu kokoajan kun pitää vahtia joka sotku,,

 

[vieras]

Yksi raivostuttav piirre on se, että kukaan muu ei osaa hoitaa pikkuMiskaa kuin ÄIREE!!! :headwall:

Lasta ei KOSKAAN anneta isälle syliin saati että isä syöttäisi tai vaihtaisi vaipan ("ei se kumminkaan osaa" )

Mummolle nyt lasta ei ainakaan jätetä.

Sitten parutaan kun ollaan väsyneitä jatkuvaan lapsen kiukutteluun tai ei olla päästy kolmeen päivään suihkuun...

 

[jep]

Mä en ymmärrä näitä muka hirveästi lapsiaan rakastavia kotiäitejä, jotka JOKA viikonloppu hihkuvat miten luxusta on, kun on taas lapsivapaa vkl ja päästään radalle.

No, palsta on näiden äitien ymmärtäjiä pullollaan, mut kyllä äidinrakkaudessaon jokin vinouma jos ei ikinä voi viikonloppua oman lapsensa kanssa viettää.

 

[Siiri]

En ymmärrä et ei opeteta et autossa pitää pitää aina turvävöitä oli matka 1km tai 100km!

 

[tt]

- Ei välitetä lapsen hampaista, vaan tyynesti syödään samalla lusikalla kuin lapsi, maistatetaan samasta mukista jne.

- Syötetään lasta "varmuuden vuoksi", ettei se vaan rupea huutamaan. Tästä seurauksena lapsi oksentelee ja puklailee jatkuvasti, kun on maha niin täynnä.

- Ylipäätään se, ettei kestetä yhtään lapsen itkua, vaan lääkitään sitä herkuilla, esim. karkkia / keksiä, kun vähän keksii inistä. Ja tätä tapahtuu joka päivä!

- Ei vaihdeta vaippaa, kun "ei lapsi siitä kärsi". No ei kai, kun on lapsiraukka jo tottunut siihen, ettei vaippoja vaihdeta kun pari kertaa päivässä. Kyllä se pepun iho kaikkeen tottuu, kun totutetaan.

- Lääkitään lapsen "yskää ja nuhaa" supoilla ja yskänlääkkeellä (alle 2 v!), vaikka oikeasti tarkoituksena on saada lapsi nukkumaan ilman vanhempien nukuttamista, kun lääkkeet saa väsyneeksi.

Ei kyllä kaikki äidit millään tajua sitä, että muut huomaa niiden keinot päästä vähän vähemmällä lapsen kanssa. Mua ainakin hävettäis...

 

[vieras]

Lisää näitä!

 

[vieras]

Sitä että kutsutaan vieraiat kylään ja imetetään kahvipöydässä.

¤suojautuu imetysfanaatikoiden kananmunilta¤
Eikö voi mennä syöttämään muuhun huoneeseen, missä vieraat kahvittelevat? Minä ainakin haluan syödä pullani ja juoda kahvini ilman, että vauva ähisee ja tuhtaa ja maiskuttaa vieressä.

Juu, voin pyytää kahvini terassille, kun luonnollinen asia noin riipoo. Juu, mun ei tarvi MENNÄ KYLÄÄN OLLENKAAN IMETTÄVÄLLE ÄIDILLE, kun olen tiukkis.

Jatkakaa listaa.

 

[minä]

en ymmärrä miksi ulkomailla asuva ystäväni ei puhu lapsilleen suomea, omaa äidinkieltään. Lapset eivät edes ymmärrä suomea :-(

 

[no joo]

En ymmärrä moniakaan asioita mitä tuttavaperheissä tapahtuu. Mutta pari eniten ihmetystä aiheuttavaa asiaa ovat:

1. Lapsi saa itse päättää mitä syö. Valittavaksi ei siis anneta esim. kahta vaihtoehtoa, vaan koko jääkaapin sisältö: "Mitä sä ottasit?" Ja loppujen lopuksi pöydällä edessä seisoo koko jääkaapin sisältö, kun mussukalle ei olekaan kelvannut kun haukkaus sitä tätä ja tuota. Meillä ainakin itse valittu ruoka tms. syödään aivan varmasti! Tai ainakaan tilalle ei kanneta mitään muuta, jos ei pöydässä ollut kelpaa.

2. Lapsi asuu enemmän mummolassa ja päivähoidossa kuin kotonaan, vaikka äiti on kotona.

Minun pikku mussukka saa kyllä päättää mitä haluaa syödä aamiaiseksi, iltapalaksi ja välipalaksi. Yleensä kyllä aamiasella joutuu valitsemaan muutamasta vaihtoehdosta, puuro, murot, joghurtti tai voileipä. Sama iltapalalla. Välipalalle on lupa ottaa melkein mitä vaan. Valittu ruoka kyllä sitten syödään, eikä tilalle tule jotain muuta. Yhdessä kun tehdään pääruokaa, niin silloin saa myös valita suunnilleen kahdesta vaihtoehdosta. Joka päivä ei pikkumussukka halua osallistuakaan ruuantekoon ja se on sitten syötävä, mitä ruualla tarjotaan, muuta ei tipu.

Olen ehkä outo vanhempi, mutta haluan että lapseni syö, varsinkin pääruuan. Muuten menee ihan naposteluksi ja kaivelee keksejä tai muuta koko päivän kaapista. Oletan että kun saa valita, niin maistuu paremmin, mutta ei saa sentään ihan joka kerta saa valita, vaan pari kertaa päivässä.

 

[marjaana]

niitä on niin paljon, mutta eniten ihmettelen sitä että lapsi totutetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn eikä sitten vielä 2vuotiaanakaan suostu nukkumaan omassa sängyssä

Ei tätä mun mielestä tarvitse muiden ihmetellä jos tässä ei ole vanhemmillekaan mitään ongelmaa. Meillä lapset on nukkunu perhepedissä noin parivuotiaiksi ja sitten ovat siirtyneet omiin pikkusänkyihinsä nukkumaan. Helposti on mennyt!

 

[jaiks]

Kaverin lapsi nostettiin 2 veenä tiskipöydälle ja sai kaapista näyttää, että mitä haluaa syödä.. Samainen herranterttu sylkäs keitot mun päälle ruokapöydässä ja äitinsä vaan höpöttää lapselle "nyt sun pitää kyllä pyytää anteeksi, ymmärrät varmasti tehneesi väärin yms.." ja lapsi ei edes osannut vielä puhua. Sylkäs vielä toisen kerran keitot päälleni. Eikä siitä sen ihmeemmin toruttu. Jos ois ollu oma lapsi, ois lentäny ekan sylkäsyn jälkeen pöydästä vähän miettimään.

Se on rasittavaa, kun lapselle kommunikoidaan vaan huutamalla. Sellaisella nasaalikiljumisella koko ajan. Uhkaillaan, mutta ei toteuteta uhkauksia. Sitten ihmetellään, kun lapsi ei tottele. Ja lapsille syötetään vaan makupaloja, eikä mitään oikeaa ruokaa.

 

[:)]

Mä en tajua sitä että äiti on vauvassa kiinni 24/7. En nyt sit tarkota sitä että äitin pitäs juosta pitkin kyliä ilman vauvaa vaan sitä että on kirjaimellisesti vauvan viihdyttäjä ihan koko ajan. Joka inahdukseen tarjotaan tissi suuhun, ja kaikki kotihommat jne tehdään sitten kun vauva on viimein saatu yöunilleen. Ja tällä vauvalla ikää on reilut 5kk. Eipä siinä, jokainen tavallaan mutta tämä äiti tekee elämästä aika rankkaa itselleen kun ei pysty lepäämään tai hommiaan tekemään kun vauva on tottunut siihen että äitiä ja tissiä on tarjolla joka hetki, tarvitsi tai ei. Kyllä tuon ikäinen jo hetken viihtyy itekseenkin lelujen kanssa niin että äiti voisi vaikka syödä sillä aikaa. Ja sitten ihmetellään kun ei osaa olla yhtään yksin ja ompas aika tukeva vauva kun tissiä tulee vartin välein ja että huh huh kyl tää äitiys on vaikeeta ja rankkaa. Ja vielä tarkennan ennenkuin saan hirveesti sontaa niskaan, en missään nimessä tarkota että vauvan pitäisi ihan yksin olla vaan silleen että viihtyy huutamatta äidin ollessa vaikka viereisessä huoneessa näköyhteyden päässä.

Toinen on se että huudetaan ja raivotaan jos lapsella rikkoutuu tai likaantuu vaatteet leikin tohinassa. Siis täh. Pesukoneet on keksitty ja neulaa ja lankaa on ennenki osattu käyttää. Ei oo kiva kattoa kun 5vee tyttö parkuu silmät päästään parin euron sukkiksien takia, kun tietää että äiti raivostuu kun saa kuulla että niihin tuli reikä leikkiessä.

Se, että lapsen annetaan kitistä ja vinkua jos lapsi tahtoo jotain. Mankuminen on rasittavaa ja aika pienikin lapsi osaa varmalla asiansa esittää selvästikin jos siihen kannustetaan.

Aikatauluista sen verran että meillä koitetaan jonkinlaista päivärytmiä pitää yllä, kun se nyt vaan on helpompaa noiden kaksosten kanssa. Kellontarkasti ei toimita, ja oikeestaan ainut mistä pidetään aika orjallisesti kiinni on päivän ensimmäiset päikkärit. Ennen niitä ei lähetä mihinkään kun sitten on käsissä kaksi kiukkuista lasta jos ekat päikkärit menee pieleen. En oleta ihmisten tätä automaattisesti ymmärtävän, enkä oleta muiden joustavan omista menoistaan tämän takia. Enkä myöskään ymmärrä kellon kanssa aikatauluja kyttääviä vanhempia

 

[kylmä nakki]

sitä että pienetkin lapset voi jättää keskenään kotiin kun kusettaa koiran ja tekee "pikalenkin", noin 20-30min.

 

[vieras]

Mä en tajua sitä että äiti on vauvassa kiinni 24/7. En nyt sit tarkota sitä että äitin pitäs juosta pitkin kyliä ilman vauvaa vaan sitä että on kirjaimellisesti vauvan viihdyttäjä ihan koko ajan. Joka inahdukseen tarjotaan tissi suuhun, ja kaikki kotihommat jne tehdään sitten kun vauva on viimein saatu yöunilleen. Ja tällä vauvalla ikää on reilut 5kk. Eipä siinä, jokainen tavallaan mutta tämä äiti tekee elämästä aika rankkaa itselleen kun ei pysty lepäämään tai hommiaan tekemään kun vauva on tottunut siihen että äitiä ja tissiä on tarjolla joka hetki, tarvitsi tai ei. Kyllä tuon ikäinen jo hetken viihtyy itekseenkin lelujen kanssa niin että äiti voisi vaikka syödä sillä aikaa. Ja sitten ihmetellään kun ei osaa olla yhtään yksin ja ompas aika tukeva vauva kun tissiä tulee vartin välein ja että huh huh kyl tää äitiys on vaikeeta ja rankkaa. Ja vielä tarkennan ennenkuin saan hirveesti sontaa niskaan, en missään nimessä tarkota että vauvan pitäisi ihan yksin olla vaan silleen että viihtyy huutamatta äidin ollessa vaikka viereisessä huoneessa näköyhteyden päässä.

Tästä olen kyllä ihan eri mieltä. Mun mielestä ne kotihommat ei ole niin tärkeitä kuin vauva, ne kyllä odottaa mutta vauva ei. Tiesitkö, että vauvalla pitää olla perusluottamus ennenkuin kasvaa itsenäiseksi? Se luottamus syntyy siten, että vauvan hätään ja viesteihin vastataan, eikä jätetä yksin hädän keskelle. Vauvalla ei ole ajantajua. Jos vanhempi jättää vastaamatta viesteihin, vauva kyllä ajan mittaan muuttuu apaattiseksi, eikä enää yritä ottaa kontaktia vanhempaansa. Mutta miten se vaikuttaa vauvaan?
vauvatkin on erilaisia, ihan syntymästä saakka temperamentit on erilaisia. Minunkin lapsista yksi viihtyi vallan hyvin lattialla seurailemassa maailman menoa, jaksoi odottaa ruokaansa, oli hyvin rauhallinen ja tyytyväinen. Yksi taas on ollut ihan toista maata, hätä on ollut valloillaan heti, kun silmät on aukaistu, eikä ruokaa ole voinut odottaa tippaakaan.
Kyse ei siis ole mistään totuttamisesta vaan vauvan viesteihin vastaamisesta ja temperamenttieroista.

 

[chrissy]

se että joidenkin mielestä terveen parin kk ikäisen vauvan kanssa liikkuminen on niiin hankalaa ettei kylässä voi käydä.. :xmas:

 

[maximillianna]

Toinen asia mitä en ymmärrä, on sekunnintarkat rutiinit. Kaikesta mahdollisesta voi myöhästyä lasten takia. PikkuJalmarin päiväunia ei voi siirtää 10 minuuttia tai lasta herättää 5 minuuttia ennen sitä ja tätä kellonlyömää. Koko pikkuperhe ja puoli sukua sitten pyörii yhden yksivuotiaan pillin mukaan.

Tuo!!!

Minä kuulun siihen ryhmään joka yrittää kynsin ja hampain pitää rytmistä kiinni.. tuplat 10kk. Monia vasrmasti ärsyttää mun kelloon kyttäys mutta se on helpottanut monessa asiassa että on lapsella rytmi!

Meilläkin on tuplat 10kk. Laita yv:tä haluaisin vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia.

 

[En ymmärrä]

Sitä, että alle 1-vuotias raahataan JOKA IKINEN viikonloppu JOHONKIN hoitoon. Sillä ei niin väliä oo, et kelle, kunah joku sen edes maksua vastaan viittii ottaa viikolopuks yökylään. Syynä on että "viikot kotona lapsen kanssa on niin rankkoja, että äiti tarvii viikoloput itelleen". Lähti se sit viihteelle, tai istu koko viikolopun tv:tä kattellen, niin lapsi hoitoon. Yhtäkään viikoloppua ei lapsen kanssa vietä. Se on äärettömän julmaa! Nooh, tästä on aikaa, ja lapsella sijais vanhemmat nykyään.