Gallup: mieleenpainunein lääkärireissusi ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SyysYö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

SyysYö

Aktiivinen jäsen
28.08.2010
2 496
1
36
hornantuutti
syystä tai toisesta. itselleni on jäänyt tämä mieleen:
tyttö oli vielä vauva ja menimme terveyskeskukseen näyttämään pikkuisen ihottumaa. olin sanonut miehelle, että ihan varmasti on atopia. no, lääkäri sitten tutkittuaan totesi
"kyllä tämä atopiaa on" ja sen jälkeen.. sen jälkeen jäi tuijottamaan meitä todeten, että " vanhemmat ottavat näköjään rauhallisesti" tms. oli jotenkin sen oloinen että odotti hysteriaa tai jtn. aivan kuin olisi kertonut, että lapsella on syöpä tai jokin muu kamala sairaus!
:O:O :confused: ok, ehkä jotkut vanhemmat voisivatkin panikoida tuossa tilanteessa, mutta mies on sellainen ettei helposta hätkähdä & miula taas on itselläni atopia, joten...
 
No kyllä minä sen käynnin kai ikäni muistan kun erilaisiksi angiinoiksi tähän asti diagnosoitu sairaustila paljastui luuydinnäytteen jälkeen leukemiaksi.
 
Silloin kun autokouluun tarvitsin lääkärintodistuksen jäi hyvin mieleen Hämeenlinnan Mehiläisen lääkäri...:D Näön tarkastus kun tuli, sanoin suoraan että en näe hyvin kauas, no tämä ulkomaalainen mies lääkäri kehoitti arvaamaan minne päin kirjain osoittaa..:D Sitten jouduin bingolla heittelemään suunnan kirjaimille ja lopuksi totesi, " Sinä ihan hyvä näkö,ei tarvita silmälasi.!

WTF :D Lääkäri siis ei jaksanut vaan vaivautua tutkimaan tarkemmin ja laittamaan mahd. silmälääkärille jotta papereihin tulisi teksti että tarvitsee lasit ajaessa :D No itse kyllä tiedostan että kauan näen HUONOSTI, joten lasit päässä kun lähden ajamaan muualle kun tuttua pikkutietä kauppaan:D
 
Nuorena kun asuin Lahdessa, oli erään viikonlopun jälkeen ihan karsea darra päällä. Päätin hakea saikkua eräältä tunnetulta ulkomaalaistaustaiselta lääkäriltä.
Lääkäri aloittaa hoono soomella:
- No mikä vaivaa?
- Selkä on vähän kipeä.
- Onko krapula.
- No joo
- Sataviisikymmentä markkaa.

Käynti kesti vajaat kaksi minuuttia ja kolme päivää ryyppysaikkua.
Lahtelaiset (ainakin vanhemmat) tietänevät kuka lääkäri oli kyseessä. :D

Kaveri kävi samaisella lääkärillä tarkastuksessa ajokorttia varten.
Lääkäri kysyi:
- Oletko sinä terve kuin pukki
- Joo.
- Sataviisikymmentä markkaa.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikea sanoa, mikä kaikkein mieleenpainunein, mutta muutama jäänyt kyllä muistoihin elämään.

- Alkuvuonna 1987 ensimmäisessä ultrassa sikiöltä löydettiin "pahoja rakennepoikkeavuuksia" ja lääkäri asiaa pahoiteltuaan alkoi varaamaan aikaa aborttiin edes kysymättä haluanko moista.

- Vuonna 2001 neurologi perässähiihtäjineen katseli minua vähän kärsimättömän oloisena ja lopulta vastasi kysymykseeni "No, jos toivoon haluaa takertua, niin ehkä joku 10% mahdollisuus jäädä henkiin, mutta silloinkin vauriot todella suuret".

- Vuonna 2002 terveyskeskuslääkäri, joka oli poistanut minulta muutaman luomen, soitti ja sanoi siirtäneensä paperini lähikaupunkiin onkologille. Sen ensimmäisen käynnin pääasiallinen keskustelunaihe oli, että miten oloni voidaan "tehdä mahdollisimman mukavaksi loppuun asti".

- Joulukuussa 2005 toiseksi vanhimman lapsenlapseni syntymäpäivänä lääkäri lopulta pitkän puheensa jälkeen totesi "En näe mitään syyytä, miksi lapsi ei kehittyisi täysin normaalisti."

- ... eli onhan noita.
 
Mulla se, kun mentiin tuhatta ja sataa (käsketysti) lasten polille, ja kirveenä pään yllä hääräsi diabetes. Sehän sitten olikin kuopuksella.
Meni varmaan 2vrk silleen, että "nipistäkää mua, tää ei oo totta".

Lisäksi kun omalta ensiavulta sinne lähetettiin, sanoivat, että SUORAAN sinne lasten pkl:lle, niin me silti ajettiin kotoonta hakemaan kuopuksen nalle mukaan, niin lasten pkl:n lääkäri heti tivasi, että mikä kesti!?
Ja se kierros teki ehkä 5min lisää matka-aikaan...
Mutta syyllisti kivasti.

Sama kirves on roikkunut esikoisen pään päällä 4v, vielä ei ole tippunut.
 
Ensimmäinen lääkärikäynti lapsettomuusklinikalla ei unohdu koskaan. Lääkäri totesi rauhallisen viileästi, että minä ja mieheni emme erittäin suurella todennäköisyydellä tule koskaan saamaan biologista lasta, että varautukaa siihen. Se oli shokkiuutinen. Onneksi lääkäri oli sitten kuitenkin väärässä.. :)
 
Eilinen! Nuori mies,tuskin vielä valmis lääkäri päivystämässä, rupesi ujostelemaan kun piti ottaa 3v tytöltä viljelynäyte hiivaepäilyn takia.. sitä nauratti ja se ei kehdannu kattoa muhun päin. Teki mieli täräyttää nenään kun ärsytti niin hitosti. Kaikenlisäksi tyyppi yritti esittää jotain coolia lekurikundia, tuli lähinnä mieleen joku kofeiinitabuilla hääräävä baarityöntekijä..
 
Mulla se, kun mentiin tuhatta ja sataa (käsketysti) lasten polille, ja kirveenä pään yllä hääräsi diabetes. Sehän sitten olikin kuopuksella.
Meni varmaan 2vrk silleen, että "nipistäkää mua, tää ei oo totta".

Lisäksi kun omalta ensiavulta sinne lähetettiin, sanoivat, että SUORAAN sinne lasten pkl:lle, niin me silti ajettiin kotoonta hakemaan kuopuksen nalle mukaan, niin lasten pkl:n lääkäri heti tivasi, että mikä kesti!?
Ja se kierros teki ehkä 5min lisää matka-aikaan...
Mutta syyllisti kivasti.

Sama kirves on roikkunut esikoisen pään päällä 4v, vielä ei ole tippunut.

mikä hemmetin kirves?
 
Tänä kesänä oli aika mielenkiintoinen päivystyskäynti.

Mulla oli oikean solisluun seutu tulipunainen ja turvonnut, lisäksi koko oikea käsi puutunut ja siinä meni ikäänkuin sähköiskuja, ja myös kasvojen oikea puolisko oli tunnoton/puuduksissa. Lisäksi mulla oli jo monta viikkoa ollut on/off-kuumetta; tänään kuumetta, huomenna ei, seuraavana iltana taas...

Minut otti vastaan nuori mieskandi.

Eka kommentti: "Ehkä se on jotain neurologista, mutta ei se voi mitään aivoverenkierrollista olla koska sä oot noin nuori". Siihen sanoin että veljelläni oli 25-vuotiaana suht paha aivoverenvuoto, ja minä olen jo 34 v, eikä ne jutut käsittääkseni ikää katso. Lisäksi mainitsin kärsineeni todella pahoista, halvaannuttavista migreeneistä. No, asia oli loppuunkäsitelty kuitenkin.

Sitten lääkäri heilutteli käsiäni eri suuntiin, mutisten jotain itsekseen.

Lopulta sain lihasrelaksantteja vaikka lihaksissani ei ollut jäykkyyttä, ja kipupiikin vaikkei mulla ollut kipuja :D. No, otin ne ja nukuin seuraavan yön hyvin...

Ei ottanut edes tulehdusarvoja vaikka solisluun aka imusolmukkeiden seutu oli todella turvoksissa ja kuumoittava & punainen, ja vaikka kerroin että kuume tulee ja menee.

No, elossa ollaan :xmas: mutta tuo lääkärikäynti oli niin surkuhupaisa kokemus ettei tosikaan.
 
Se kerta kun menin olkapäätä valittamaan, ja lääkäri peukaloa vilkaisemalla teki diagnoosin. Samalla vahvisti sen mitä mä olin epäillyt jo 15 vuotta.

Ihana tunne kun joku lopulta uskoi, ymmärsi ja selitti.
 
Vein alle 2kk ikäisen vauvan lääkäriin, kun virtsasi melkein joka pv verta(?). Oli talvi ja vauva topattuna vaunuissa. Lääkäri (venäläinen) kutsui meidät huoneeseensa ja vauvan vaunut oli kuomu lääkäriin päin. Lääkäri ei pyytänyt istumaan ja kun kysyin riisunko jo vauvan, hän kysyi ongelman nimeä. Kun sanoin että vauvalla on usein ollut verenpunaisia länttejä vaipassa, ja aina otettu puhdas virtsanäyte sen jälkeen. Lääkäri alkoi haukkua ja puhui todella tylyyn sävyyn siitä ettei aijo tutkia vauvaa ja lähetettä mihinkään ei tehdä. Teki myös selväksi ettei tuollainen asia ole lääkäria vaativa ja käski poistu. Lähdin itkien ja paukautin oven täysiä kiinni.

Seuraavana päivänä soitin neuvolaan ja kerroin koko asian. Nla terkka katsoi koneelta ja sanoi että se samainen lääkäri oli kuitenkin tehnyt lähetteen lastenpolille munuaisultraan, verikokeeseen ja virtsatestiin.

:O
 
Menimme lääkäriin lapsemme 7kk kanssa kun oli saanut affektikohtauksen ilman itkua. Venäläinen lääkäri katsoi lasta joka oli hyvin väsynyt kohtauksen jälkeen, kyseli samalla meiltä millainen kohtaus oli jne. Sitten yhtäkkiä alkoi huutamaan että tämä ei ole normaalia, ettekö tajua?!?!? Ei normaalia, se on epilepsiaa!! Menkää sairaalaan ja siellä tutkitaan tämä epilepsia! Lääkäri meni aivan tolaltaan ja me poistuimme huoneesta ja lähdimme sairaalaan hämillämme.
Joo, ei todettu epilepsiaa vaan jo aikaisemmin todettu affektikohtaus.
 
Menin lekuriin vatsakipujen takia. Lähetti naikkarille ja kehotti nukkumaan kotona yön yli ensin. Naikkarilla todettiin epämuodostunut munasarja ja sisäinen verenvuoto. Jep jep.

Vein pojan 6-vuotiaana päivystykseen kovan kuumeen takia. Lääkäri ensin oli hyvin ylimielinen ja vähätteli pojan tilaa, kunnes poika romahti vastaanoton lattialle. Kysy viel onko normaalia... :o Sitten kiireellä Jorviin epäilynä aivokalvontulehdus. Lopulta todettiin migreenikohtaus ja virusinfektio.

Tyttö oli monta viikkoa kipeä ja nokka vuoti verta tolkuttomia määriä. Lääkäri lähetti labraan ja sit tuli soitto mennä pikaisesti lasten polille. Epäiltiin leukemiaa tmv verisairauksia ja kun mitää ei löytyny luulin et se oli vain ohimenevää, kunnes sain tietää et kyseessä oli sikainfluessa mikä laukasi verenvuototaudin.

Menin aikoinaan lekuriin kun oli jatkuvasti ongelmia mahan kanssa ja kun imetyksen jälkeen ei kuukautisia kuulunut. Lääkäri totesi ettei kuukautiset voi tulla jos on raskaana.. Olin melkein puolessa välissä. Vuoden päästä menin yskän takia lääkäriin ja lääkäri totes melkein heti et tekee gyne- tarkastuksen. Ja niin kävi, olin taas raskaana tietämättäni... yli puolen välin :D :D
 
No tämä nyt oli ihan äskettäin. Kontrollikäynti neurolla... Lääkäri oli ihan omissa maailmoissaan. Sama lääkäri joka hoitanu minua aivokasvaimen takia ja luulis muistavan kyllä... Katteli koneelta tietoja ja sitte "niin tulit migreenin takia". Sanoin että eiku sen leikatun kasvaimen takia. "Minkä kasvaimen" ja tavaa minun tietoja. "Jaa onhan täällä juu...." piiiiitkä hiljasuus.... "Noh, leikataanko?" Mulla loksahti suu auki: "Ai mitä leikataanko" Lääkäri: "No se kasvain". Sanoin että justhan se äsken leikattiin. Lääkäri sano että kyllä täällä uusissa kuvissa vaan on kasvain paikallaan, siinä sitte kauhisteltiin että nytkö se piru vie on taas uusinu, kunnes paikalle osunu hoitaja päivittelyitten ja muitten voivotteluitten jälkeen sano lääkärille että se kattoo vanhoja kuvia. :rolleyes: Ja mie olin valmiina jo hyppäämään ikkunasta ja tekkeen itsarin...

Lopuksi vielä kysy muista vaivoista ja sano että "kun sulla on tuo rintasyöpäki ollu" ja ei muuten tasan ole. En tiä sitte mistä senki repas... Ehkäpä jossaki luki ko olen gynellä käyvessä käskeny kattoa pattia kainalossa...
 
Raskaana ollessa kärsin paljon ennenaikaisista supistuksista ja verisestä vuodosta satunnaisesti, loppua kohden enemmän. Syytä ei alkuun meinannut löytyä. Kerran sattui ihan kamala naislääkäri. Hän alkoi oikeasti huutamaan minulle, että pitää käydä papa-kokeessa, että miksi en ole tajunnut käydä?! öö, kukaan ei ollut määrännyt aiemmin ja edellinen lääkäri oli jopa sanonut ettei siihen papaan ole luottamista tässä kohtaa raskautta, yleensäkään raskausaikana. Mutta tuo lääkäri, jestas että se huusi minulle! sukupuolitaudeista piti kauhean valistuksen. tuli ihan teini olo ja erittäin hölmö olo. Ja juuei, minulla ei todellakaan ollut mitään sukupuolitautia! :D aloin sitten itkemään ja kiljuin lääkärille että "anteeksi että tulin tänne!". Kyseessä oli 3. raskauteni, joten jotakin kokemusta minulla jo oli. Enkä todellakaan huvikseni sinne lähtettä saanut. Kuulin sitten jälkeenpäin tuon lääkärin olevan todella tyly muillekin. Ja myöhemmin niitä suppareita ja verta tuli enemmän ja syynä repeymä istukan reunassa. Että näin ammattitaitoinen tyyppi oli hän....
 
Menin aikoinani lääkäriin kamalan korvasäryn vuoksi ja keskustelu oli seuraavanlainen:

-Mikäs tytöllä?
-Korva särkee niin paljon, ettei sen kanssa pysty olemaan.
-Oletko harrastanut seksiä? (:o)
-Öh, mitä se sulle kuuluu?
-No vastaa nyt vain.
-No jos se nuin kamalasti kiinnostaa niin kyllä. Mutta tää korva...
*tässä välissä lääkäri käskee ottamaan paidan paidan pois ja kuuntelee keuhkot*
-Ei sulla ole korvasärkyä.
-No ihan varmasti on!
-Ei ei, sinä olet raskaana.
-!??!??!??
-Kyllä, otetaan virtsanäyte ja lähetän sut tuonne neuvolan puolelle.
-!??!!?? Et kyllä lähetä, en oo raskaana vaan mulla särkee korva! Ja mulla oli menkat kaks päivää sitten.
-Ei se särje. Nyt menet odottamaan aulaan niin ****** kutsuu sut kohta labraan.
*tässä vaiheessa menin valittamaan ilmottautumiseen, että mä en ole tosiaan raskaana vaan korva särkee* Pääsin toiselle lääkärille ja sain antibiootin korva tulehdukseen :laugh:

Olin tosiaan 14v. Enkä ollu raskaana :D Ja olin harrastanu seksiä tasan kerran ja siitäkin aikaa kauan.
Virolainen lääkäri huonolla suomella sitä selitti mulle tohkeissaan kun olen raskaana.... :rolleyes: näin oli...
 
Parisen vuotta sitten kun sikainfluenssa rantautui Suomeen: Vein nuorimman ensiapuun kun oli saanut tuon possulentsun. Lääkäri (venäläinen) meni täysin paniikkiin ja hoki koko ajan että apua, nyt se tauti tuli tännekin ja vielä pienelle astmalapselle, voi kamalaa, hirvittävää jne. Käveli vastaanotolla huoneessa ihan paniikissa ja hälytti huoneen täyteen lääkäreitä. Siinä sitten 5 lääkäriä tutki pikkupotilasta ja minä rauhoittelin tätä venäläistä lääkäriä.

Tuossa olisi joku heikkohermoisempi mennyt lääkärin paniikkiin mukaan..
 
Mulla oli kerran leuan alla kaulassa imusolmukkeet tosi turvoksissa ja sattu pääntä kääntää. Menin sitten omalle lääkärille jonka diagnoosi oli pelkästään se, että ne ovat siirtäneet paikkaa. Mitään muuta selitystä en saanut :O

jälkeenpäin ajattelin että olivat turvoksissa sen takia kun suussa oli paha tulehdus. Tätä oiretta tehnyt usein myös jälkeenpäin.

En tosiaan ole ennen kuullut paikkaa vaihtavista imusolmukkeista.
 

Yhteistyössä