gallup: kauan yritystä?

Oon tässä jokusen kuukautta pitänyt taukoa palstailusta ja sillä aikaa on tänne ilmestynyt tämmönen uus jako keskustelukanavilla. Aikaisemmin kävin täällä alkuperäisellä vauvakuume-palstalla, nyt tulin kattoo minkäslaista porukkaa täällä pyörii.

Mites kauan ootte yrittäneet? Meillä yritystä takana 1v 3kk, ainoastaan teroluteja oon melkein tän koko ajan syöny kiertojen säännöllistämiseen. Muuten on vielä luomusti yritelty. Vuoden alusta palaan taas gynen juttusille, jos kierto on säännöllinen ja tärppiä ei tuu...

Eipä tota yritystä nyt hirveen kauan oo kestäny, mut ihan liian pitkään omasta mielestä. Oon pian 23 vee ja ekaa yritetään, että lapsettomuudesta ei vielä mun kohdalla vielä voi puhua, mut kipeetä tekee kuitenkin. Lähipiirissäkin on samassa ajassa jo syntyny vaaveja ja taas yks tulee. Meille kans!

 

Hei!

kohtalotoveri täällä, tosin hieman erillainen.

Me ollaan avopuolisoni kanssa yritetty jo yli kaksi vuotta. Me tiedämme jo että minussa on vika.
Aluksi ajateltiin että kaikki korjaantuu, kun minulta leikataan endo pois, no eipähän leikkaus auttanut. he eivät saaneet minulta kaikkea pois, joten sinne jäi vielä sitä.
Tiesin heti leikkauksen jälkeen ettei kaikki ole kunnossa, vieläkin tuntui samanlaiset oireet, jotka vaivasivat minua. Tiesin heti mistä oli kyse. vaikka anoppinikin, ja muut luulivat minun vain kuvittelevan, kivut pitivät vain olla leikkauksen jälkeisiä kipuja.
Luulen ihmisten itsensä tietävän millainen oma kroppa on ja onko kaikki ihan kondiksessa.
Tässä sitä ollaan vain hoitoja aloittelemassa, mietitään hoitoja ja endoani.
Välillä tuntuu lohduttomalta ajatella ettei välttämättä lasta tule
saamaan, tai ainakaan ihan itse synnytettyä.
välillä alkaa usko ja toivo loppumaan.

Jos te aloitatte hoidot kannattaa aloittaa ne vasta ensi vuoden alusta.Silloin voitte saada maksukaton täyteen, ja kela maksaa loput hoidot.

Kaikkea hyvää teille, ja onnea!

 

Me ollaan yritetty ja toivottu ensimmäistä nyyttiä juuri tänään tasan 1v ja 2kk. Teroluteja olen syönyt ja nyt ensi viikolla aloitan clomifen lääkkeet. Mies on ok, minulla munasolu ei kuulemma irtoa.

Tsemppiä meille kaikille

 

meikäläisellä on kylläkin jo yksi ihana poika, mutta toista ollaan nyt yritetty vuoden päivät. Lapsettomuus tutkimuksetkin on aloitettu. Vielä ei oo selvinny tutkimuksissa oikein mitään, ilmeisesti ei muna- solu irtoa. Tänään olin just yksis verikokeis ja ens maanantaina taas. Niist nyt sit pitäs selvitä et irtooks se munasolu vai ei.

 

Me yritettiin ensin vuosi sitten jonotettiin tutkimuksiin ja vihdoin kyllästyin ja menin yksityiselle puolelle. Siellä on tehty yksi ivf hoito josta syntyi tyttö 2003 ja nyt on takana kaksi pas:siirtoa tuloksettomana ja juuri päällä ivm hoito.Vuosissa en muista kuinka kauan yhteensä mutta tuntuu että 100 vuotta

 

KAUAN ...

Tässä tämä meidän pitkän tarinan, joka päättyi monien kyynelten ja vuosien jälkeen onnellisesti; terve ja suloinen poika. Joku varmaan on lukenut jo aikaisemmin, mutta laitanpa sen kuitenkin uudelleen, kun on noita uusia palstalijoita.

Vuosi siinä yritettiin, ei tärpin tärppiä. Kävin gynen vastaanotolla ja hän totesi endoa, no voi ei !. No se leikattiin tähystämällä pois ja ei muuta kuin yritystä, sillä paikat on kunnossa, sanoi lääkäri. Yritettiin lähes vuosi, mitään ei kuulunut. Itkettiin ja mietittiin mitä tehdään ? No soitin yksityiselle klinikalle, jossa aivan ihanan sympaattinen henkilökunta otti meidät keskustelemaan jatkoista. Päädyimme raskaisiin koeputkihedelmöityshoitoihin. Siinä sitä pistettiin, kasvatettiin munasoluja, kerättiin ne pois, hedelmöitettiin ja siirretiin. Mutta joka kerta sama lopputulos piinallisten kahden viikon jälkeen; negaa Yhden plussasin, mutta kesken meni rv 5.
Endokin siinä kasvoi, joten jouduin avoleikkaukseen. Se onnistuikin hyvin, sillä saatiin kuulemma kaikki pesäkkeet poistettua. Aateltiin kokeilla vielä kerran(kuudes siirto), jos ei nyt niin sitten saa olla taukoa ja huilataan vähän aikaa. Viimeinen toivomme oli pakastealkiossa. Kyllä siinä oli peukut ja varpaat pystyssä sen pari viikkoa. Testasin plussan aamulla viideltä, voi niitä onnenkyyneleitä, joita kuivasin istuessani vessassa. Ensin tuli mieleen, että voiko olla totta ja toivoi kaikken päättyvän onnellisesti .
Yhdeksän kuukautta siinä jännättiin ja sitten sylissämme oli yli viisi vuotta hartaasti toivottu vauva.

Joten sydämeni pohjasta toivon teille kaikille kuumeilijoille taivaantäydeltä plussasäteitä mahdollisimman pian, (itse mukaanlukien, ettei endo alkaisi taas vallan kasvamaan). :hug:

 

Meillä yritetty 2,5vuotta. Kaksi keskenmenoa tältä vuodelta (alkuraskaudesta). Ei hoitoja..

 

Ihan ku ois omaa tarinaansa lukenu nimim. "Nyt äiti". Eli endo taustalla; leikkauksia ja hoitoja... -92 jätin pillerit pois ja -94 todettiin endo. Hormoonihoitoja ja kolme ivf:ää julkisella puolella. Sit oltiin psykologin kaa juttelemas et lopetettais hoidot. Päätettiin kuiteski mennä viäl kerta yksityiselle. Tuloksena poika -97. Ajateltiin koittaa toista jolloin eka yrityksestä tyttö -00. Sit päätettiin koittaa kolmatta mut sovittiin et vaan yks hoitokerta. Se tärppäs ja poika syntyi -03. Kerralla pistettävät lääkemäärät oli viimeks valtavat kun munasolut ei tahtonu kasvaa. Lekuri sanoi et oli vimppa kerta. Luomusti ei onnistu ku ei oo munanjohtimii eikä -torvii, munasarjoistakin on vaan toisella puolella pikku siivu jäljellä, toisella ei mitään.

 

Meillä nyt jo kaksi ihanaa lasta, mutta esikoista yritettiin seitsemän pitkää vuotta.
Kuopus sai sitten alkunsa suureksi yllätykseksi " luomusti ".
On se luonto vaan niin ihmeellinen... :flower:
Älkää luopuko toivosta!!

 

\

Me ollaan yritetty ja toivottu ensimmäistä nyyttiä juuri tänään tasan 1v ja 2kk. Teroluteja olen syönyt ja nyt ensi viikolla aloitan clomifen lääkkeet. Mies on ok, minulla munasolu ei kuulemma irtoa.

Tsemppiä meille kaikille

Kysyisin tuosta munasolun irtoamisesta, että tällöin eikai kotikostein ole mahdollista tulla raskaaksi jos kerran ovulaatiota ei tapahdu?

 

me oltiin ainakin 10 vuotta jos ei ylikin ilman ehkäsyä ja alettiin hiljaleen tottuun ajatukseen ettei meille koskaan tule pienokaista. kunnes eräänä kesäsenä päivänä testi näytti plussaa ja nyt meillä on reilun 3 vuoden ikänen sulonen poika.
että ei kannata lannistua, se voi joskus tärpätäkkin.

 

sekundalapseton olen eli ensimmäinen taisi onnistua jo kolmannesta kierrosta ja nyt tätä toista on sitten yritetty 2,5 vuotta suurinpiirtein. Yhden kerran jo tärppäsi, mutta noin viikoilla 11 todettiin kuolleeksi. Kuollut oli jo noin viikolla 6. Sen jälkeen ei ole mitään merkkiäkään ollut raskaaksi tulemisesta.
Kunnallisen lääkärin mukaan mitään ei ole vialla, mutta tuota en purematta niele, koska spermaakaan ei olla tutkittu ja munasolujen kokoa ei olla tarkistettu jne. eli yksityiselle puolelle olen juuri siirtymässä.

Tässä tulikin koko lapsihistoriamme.

 

Noin 6 vuotta oltiin erilaisissa hoidoissa. Kummassakaan ei mitään vikaa mitä nyt mulla kierto heittelee ja ovulaatio tulee kun huvittaa. Toka ivf toi tuloksen. Poika syntyi 03/04. Kaikki oli sen odottamisen ja hoitojen arvoista vaikka välillä menetin toivoni.

 

Oltiin monta vuotta ilman ehkäisyä ja siinä samalla jonotettiin kunnalliselle puolelle hoitoihin,välissä minut tutkittiin tähystyksessä,todettiin endoa muttei muuta.Pääsimme hoitoihin ja ensimmäisestä ivf:stä syntyi poika 6/04.Nyt uutta yritystä ensi vuonna ivf,passin avulla ei onnistunut.Täytyy vain olla onnellinen tästä yhdestä ihmeestä!

 

Meillä on takana pian 1,5 vuotta yritystä. Meille on tehty 2 inseminaatiota, ei tulosta. Virallista syytä ei ole, paitsi mulla todettiin korkea prolaktiini, joka on saatu kyllä lääkkeillä laskemaan normaaliksi, eli sen ei pitäisi enää vaikuttaa. Miehen simpat keskinkertaiset; niillä pitäisi luomustikin onnistua. Nyt mietimme, jatkammeko vielä yhdellä inssillä vai siirrytäänkö IVF:ään. Syön clomeja, joista tulee ihan hirveitä sivuvaikutuksia.

 

meillä yritystä 2.5 vuotta ja nyt mulla edessä munatorvien varjoainekuvaus.mies tutkittu ja sperma huonolaatuista eli heikot mahikset luomusti onnistua.naistenklinikalle olis lähete lähdössä ja ilm.koeputkihedelmöitys edessä,onko tietoa kauan joutuu odottaa pääsyä ja onko rankka hoito,mietityttää jo kaikki tässä vaiheessa,erokin käyny mielessä...

 

Meillä on kohta yritystä takana sellaset 2.7 v ja hoitoja ollaan kokeiltu jo sellaiset 1.4 v tuloksettomasti... :'(

 

4v 2 kk. Viimein icsillä poika 12/02.

 

Ensimmäistä lasta yritettiin vajaa 2 vuotta. Ensimmäinen lapsi sai alkunsa toisella inseminaatio hoidolla. Miehen siittiöissä "vika", mutta mahdollisuus on kuitenkin tulla luonnollisesti raskaaksi. Nyt ollaan aloiteltu toisen lapsen yritykset ja ellei vauva ilmoita tulostaan niin ensi vuonna ollaan päätetty mennä hoitoon. Vauvakuume kun on kova niin ei jaksa kahta vuotta yrittää, kun tietää, että on "vika" ettei välttämättä tule luonnollisesti raskaaksi vaikka mahdollisuus olisi.
Tsemppiä kaikille!

 

Meidän yritys alkoi perinteisen romanttisesti heti häiden jälkeen ajatuksella "sitten 9 kuukauden kuluttua meilläkin on oma pikku nyytti". Silloin oli v. 2002 eli aikaa ja yritystä on takana nyt 2,5 vuotta.
Tutkimukset aloitettiin vuosi sitten ja nyt on käyty läpi 4 inseminaatiota tuloksetta. Jonotellaan seuraava vuosi IVF-hoitoon.

Monenelaisia tunteita on jo näihin 2,5 vuoteen mahtunut. Ehkä pahin vaihe tähän mennessä oli se 1. vuoden rajapyykki, kun tutkimukset häämöttivät ja ympärillä jokaikinen ystäväpariskunta kertoi vauvauutisia. Elämä tuntui niin epäreilulta: miksi he, miksei me? Mitä pahaa me ollaan tehty? Heillähän on jo hieno ura ja elämä muutenkin mallillaan, miksi he ovat ansainneet "kaiken" ja meillä on ollut (tämänkin lisäksi) paljon muitakin vastoinkäymisiä. Varmaan aika tyypillisiä hieman kateellisia ja katkeria ajatuksia. Onneksi ne ovat helpottaneet tässä matkan varrella pikku hiljaa. Nyt yritetään kovasti suunnata ajatuksia välillä muuallekin ja odotellaan joulukuun alkua ja rentouttavaa etelän lomamatkaa . Tauko kaikesta tekee hyvää tässä vaiheessa, vaikkei asiaa kokonaan voi unohtaakaan.

 

Yritystä takana pian 5 vuotta...hoitoja käyty useita läpi tuloksetta...onneksi meillä on 6v tyttö...toista tuskin koskaan tulekaan oomme onnellisia tästä tytöstä!! :heart: Hoidot jäissä meidän osalta nyt..

 

12 vuotta. Mitään syytä ei löydy, muuta lasta ei kuulu vaikka kaikkea on yritetty. 9 keskenmenoa on ollut ja rakas poikamme syntyi raskausviikolla 35 kuolleena. Adoptoida emme voi sillä aviomiehelläni on lievä mielenterveydellinen sairaus. Nyt on jo vain pakko hyväksyä että lasta ei meille koskaan tule.......... :'( :'( :'( :'(

 

Yritystä vuoden verran ja hermot välillä aikas kireellä :ashamed:

 

Vähän yli vuosi on yritetty. Olen kokeillut teroja, mutta niillä ei ollut suotuisaa vaikutusta. Nyt ollaan tutkimuksissa ja käytän tähän kiertoon ensimmäistä kertaa Clomifenia. Ikää on jo 36 v, eli aikaa ei ole enää kauan...

 

Yritystä alkaen 1997 eli 7,5 vuotta. Luulis tulevan hyviä lapsia, kun on aika kauan jo harjoteltu.