G : Sitten kun... olette isovanhempia :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mielipide"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Mielipide"

Vieras
Kun teistä joskus tulee isovanhempia niin tahdotteko viettää aikaa lastenlasten kanssa? Siis jos nyt kuvittelette aikaa jolloin teidän kullanmuruilla on omia lapsia niin haaveiletteko siitä, että saatte touhuta ja tehdä asioita lastenlasten kanssa vai ajatteletteko enemmänkin niin, että kun olette omat lapsenne kasvattaneet aikuisiksi niin keskitytte omaan elämäänne ja lapsenvahteja olette jos pyydetään?

Meillä niin 2 erilaista isovanhempaa lapsillamme. Anoppi tekisi mitä tahansa saadakseen säännöllisesti tehdä erilaisia juttuja lasten kanssa. Heti kun anopilla on lomaa tai vapaapäivä niin ottaa lapset luokseen.
Minun äitini taas ottaa kyllä lapset luokseen jos joskus pyydän ( paitsi jos mitään omaa suunnitelmaa tarvitsisi muuttaa niin silloin ei käy ) esimerkiksi oman lääkärikäyntini vuoksi mutta vapaaehtoisesti ei ota vaikka olisin kipeä/väsynyt yövalvomisista tms. Vaikkakin äitini asuu ihan kävelymatkan päässä.

Itse haaveilen että saisin tehdä samalla tavalla juttuja lastenlasteni kanssa kuin olen omieni kanssa tehnyt. Mielelläni ottaisin mammalaan pikkuiset leipomaan, laittamaan ruokaa, siivoamaan, hoitamaan puutarhaa, askartelemaan, pelailemaan pelejä jne. :)
 
Haaveilen, että saan matkustaa vapaasti mieheni kanssa ja nauttia elämästä. Tietty jos hoitoapua tarvitaan, niin otetaan hoitoon. En varmaankaan tule olemaan mummo, jonka luo lapset voi parkkeerata joka viikonloppu. En minä itsekään vie lapsiani muille hoidettavaksi.
 
Minä ainakin haluan jakaa elämääni myös lastenlasten kanssa! Jos kerran lapseni ovat minulle rakkaita, miksei myös lastenlapset?

Omilla lapsillani on myös isovanhempia, joiden ei mielestään kuulu pilata elämäänsä lastenlasten kanssa... Mm. oma äitini on aina suhtautunut niin, että joka on lapsia tahallaan tehnyt, hoitakoon ne myös itse. Sinänsä erikoinen ajatus, sillä hänen äitinsä hoiti meitä kyllä mielellään, kun muksuja olimme.
 
[QUOTE="vieras";23494431]No ilman muuta ottaisin! Rakastan puuhata omien kanssa, olen aina tykännyt puuhata lasten kanssa, ei kai se miksikään muutu ihmisen vanhetessa.[/QUOTE]
Juuri sitä minäkin arvelen; perusluonne ja arvot/asenteet eivät muutu iän myötä. Omalle äidilleni me lapset olimme aina taakka, niin näkyy olevan laita myös lastenlasten.
 
Mä olisin varmaan aika samanlainen kun äitee että tykkään puuhata ja hoitaa lapsenlapsia. Jos pojalle joskus omia tenavia tulee. Ajattelen että hän on silti lapseni aikuisenakin ja vaikka hänet olen maailmalle saattanut niin hän edelleen voi tarvita ja saa tarvita apua.
 
olla samanlainen mummi kuin oma äitini. Eli haluaisin olla lasteni ja lastenlasteni arjessa ja autan varmasti jos vain apua tarvitstevat ja itsellä terveyttä riittää.
 
Ihana ketju :)

Mä oon jo haaveillut siitä, että sitten kun olen mummo (toivottavasti tämä joskus tapahtuu), niin ottaisin lapsenlapsia suht säänöllisesti hoitoon. Varsinkin, jos näen heidän vanhempiensa väsymyksen. Olenko katkera? Kyllä :( Mua on myös mummot paljon hoitaneet, välillä viikonkin putkeen. Mutta oma äiti arvostaa enemmän omaa vapaa-aikaansa ja ottaa hoitoon mun lapsia vain, jos erikseen anelen. Mikä on siis niin noloa, ei sen pitäs noin mennä... toivottavasti en muutu samanlaiseksi vanhemmiten.
 
Minäkin toivon voivani auttaa myös niissä vaikeissa tilanteissa. Jos tyttäreni/miniäni väsyy esim. synnytyksen jälkeen, paljon sairastavien lastensa kanssa, tai yövalvomisista niin toivon että voisin toisinaan ottaa lapsia luokseni tai mennä lasten kotiin auttamaan niin että lasten äiti saisi hengähtää.
Ja tosiaan noita retkiä luontoon, leipomisia jne. toivon myös kovasti saavani tehdä lastenlastenikin kanssa :)
 
[QUOTE="eela";23494521]Ihana ketju :)

Mä oon jo haaveillut siitä, että sitten kun olen mummo (toivottavasti tämä joskus tapahtuu), niin ottaisin lapsenlapsia suht säänöllisesti hoitoon. Varsinkin, jos näen heidän vanhempiensa väsymyksen. Olenko katkera? Kyllä :( Mua on myös mummot paljon hoitaneet, välillä viikonkin putkeen. Mutta oma äiti arvostaa enemmän omaa vapaa-aikaansa ja ottaa hoitoon mun lapsia vain, jos erikseen anelen. Mikä on siis niin noloa, ei sen pitäs noin mennä... toivottavasti en muutu samanlaiseksi vanhemmiten.[/QUOTE]

Juuri näin meilläkin on. Oma äitini voi olla muutaman viikon lomallakin pyytämättä lapsenlapsia luokseen. Eikä edes siinä tilanteessa niitä luokseen pyydä jos kerron että olen väsynyt, on valvotettu tms. Anoppi on täysin päinvastainen ja toivon että minusta tulee enemmän hänen kaltaisensa.
Tosin lapsenakin koin että ollaan vain riesaksi äidille joka on työpäivänsä jälkeen niin väsynyt että ei jaksanut kuunnella "huutoa" eli mekkalaa mikä 3:sta lapsesta voi lähteä leikkien tiimellyksessä...
 
Oi kyllä vain haluan olla lastenlasten elämässä mukana :) mutta en haluaisi muuttua sellaiseksi 'hoito-automaatiksi', että lykätään vaan mummolaan lapset sen kummemmin kyselemättä. Haluan olla samanlainen mummi, kuin anoppini on.:heart:
 
En haaveile lasten kanssa touhuilusta, haluaisin ja kaipaan omaa aikaa ja haluaisin kehittyä uralla ja saada ammatillista menestystä. Perheen pyörittäminen ruoanlaittoineen, kotitöineen, lasten harrastuksiin kuljettamisiineen on kovaa duunia, ja mielelläni eläisin vanhana vain itselleni, harrastaen liikuntaa oman älyllistä suorittamista vaativan työni ohessa. Ihmetellen miehen kanssa maailman menoa rauhallisesti.

Mutta olen liian kunnianhimoinen ja vastuuntuntoinen koskaan hyljätäkseni lapseni. Toivon että eivät tee jälkikasvua, tai jos, max 1 kappale, mutta jos tekevät, niin tottakai kannan isovanhemman roolin satasella, hyljäten todennäköisesti omat urasuunnitelmat. Tiedän mitä on elää ilman isovanhempien apua arjessa.
 
Suunnittelen jo nyt vaippaikäisten poikieni puolesta heille lapsia... :D

Minäkin olen miettinyt leluhankintoja ( tai lähinnä itselleni perustellut ;) ) että "kyllähän ne lapsenlapsetkin näillä sitte leikkii kun nää on niin kestäviä..." :D Esim. junarataan ostan mielelläni lisää osia lapsille koska tiedän että ne säilyy hyvänä ja haaveilen jo siitä miten joskus kun omat lapset eivät enää kanssani rataa rakentele niin rakennan rataa lastenlasteni kanssa :) Samoten on dublojen kanssa :) Myös palapelit, kirjat ja lautapelit haluan säästää tulevaisuutta varten :)
Mieheni juuri yksi päivä sanoi että onneksi meillä on iso talo. Voidaan pitää lapsenlapsillekin sitten oma kokonainen huone kun omat poikasemme ovat lentäneet pesästä :heart: Sinne sitten laitetaan säästetyt tavarat jemmaan odottamaan kyläilijöitä :)
 
Ap: Onneksi teillä on anoppi :) Mä taas en muista, että mun äiti olisi pitänyt meitä riesana, toki hermojansa menetti usein tms. Mutta musta tuntuu, että me oltiinkin paljon poissa jaloista eli ehkä hän saikin levätä ja viettää omaa aikaansa sitten. Kyllä me ollaan tästä joskus puhuttukin, kun hän sanoo suoraan, ettei jaksa viikonloppuisin mitään ylimääräistä. Vaikka eipä näytyä jaksavan muutenkaan, kun on ollut kohta vuoden pois työelämästä. Muistaa kuitenkin itsekin sen, että me ollaan oltu lapsina hoidossa, milloin missäkin. Joskus on puhunut eräästä useamman lapsen äidistä niin, kun sekin jaksaa niin hyvin, vaikka itsepähän on lapsensa tehnyt! Piilovittuilee siis siitä, että minä en jaksa aina edes näitä kahta lastani... Jotenkin surullista, vaikka tietenkin olen itse valintani tehnyt. En olisi kyllä ennen esikoista uskonut, kuinka vähän mummo haluaa osallistua :(
 
Jos omat lapset vasta pieniä (alle kouluikäisiä) nin ei nyt kannata ehkä hirveästi kehua miten aikoo olla supermummo. Se jaksaminen ihmisillä vähenee aika paljon, moni jaksaa edes olla kuolulaisille kunnollinen äiti. lapset ovat oman onnensa nojassa, ei aterioita ym.
 
Jos omat lapset vasta pieniä (alle kouluikäisiä) nin ei nyt kannata ehkä hirveästi kehua miten aikoo olla supermummo. Se jaksaminen ihmisillä vähenee aika paljon, moni jaksaa edes olla kuolulaisille kunnollinen äiti. lapset ovat oman onnensa nojassa, ei aterioita ym.

Siät mä toivonkin, etten muuttuisi...Pitäskin nyt kirjoittaa ylös, että ymmärtäisi sen vielä sitten myöhemminkin. Eipä siinä tarvitse omaa elämää jättää elämättä, jos edes kerran kuussa antaisi lapsenlapsille yhteistä laatuaikaa. Ja itse asiassa elämäähän se nimenomaan on! Ihmettelen suuresti omaa ja näitä monien muiden vanhempia, jotka näkevät omat lastenlapsensa lähes tulkoon rasitteena.
 
Nyt kun nuorimmaisemme on vanhimman lastenlasten ikäinen, niin ihanaa on ja koetamme olla kaikkien lastenlasten elämässä sallituissa rajoissa. Mutta ette te kuitenkaan taida ymmärtää??? Kertokaahan, teillähän mahtaa olla ihanne, mutta se ei mene niin!
 
[QUOTE="Hei vaan";23494977]Nyt kun nuorimmaisemme on vanhimman lastenlasten ikäinen, niin ihanaa on ja koetamme olla kaikkien lastenlasten elämässä sallituissa rajoissa. Mutta ette te kuitenkaan taida ymmärtää??? Kertokaahan, teillähän mahtaa olla ihanne, mutta se ei mene niin![/QUOTE]

Ei voikaan tietää, olettamusta.
 
Mä olen mummo, neljän hyvin pienen lapsen mummo.
Täytyy sanoa, että vaikka rakastankin heitä, niin mä en todellakaan haluaisi hoitaa heitä joka päivä. Siltikin, vähän joka päivä joku heistä on meillä hoidossa.
Meillä on kotona asuvia lapsia kolme itselläkin, vanhin 17 v , 10v, 9 v.
Olisi varmaan eri tilanne, jos itsellä ei olisi noin pieniä lapsia kuin nuorimmat, ei tarvitsisi käydä töissä, olisi enemmän aikaa.
Nyt mä kyllä tunnen niin, ettei yksinkertaisesti riitä aika.
 

Yhteistyössä