G: Sattuiko synnytys enemmän vai vähemmän kuin olit ajatellut?

Esikoisesta avautumisvaihe sattui vähemmän mitä olin ajatellut ja ponnistusvaihe enemmän, toisesta just päinvastoin; avautuminen oli karmeaa piinaa mutta ponnistaminen vain helpottava eikä kivulias.

 

Pitkiä synnytyksiä molemmat mutta meni aika lailla kuin leikkiä vaan. Mun äiti on syyllistänyt mua koko elämänsä, sillä kuinka se meinasi kuolla kipuihin joita mä sille tuotin. Paskat! Asenneongelma, kun ei lasta ole rakastanut koskaan niin kai sitä ajattelee, että jo synnytys oli helvetin esikarsina. Ja tämän sanon nyt VAIN äidistäni tai siis siitä joka antoi mulle elämän, ei se mikään äiti koskaan ole pystynyt olemaan.

 

vähemmän, paljon vähemmän.

 

Sattui suunnilleen niin paljon, kuin olin kuvitellut, mutta kipu oli erilaista.
Ja niihin kauhukertomuksiin mitä synnytyksistä olin kuullut, synnytykseni on ollut lasten leikkiä.

 

Supistukset juuri sellaisia kuin kuvittelin, mutta vastaan vähemmän, kiitos epiduraalin.

 

Olin valmistautunut kuolemaan siihen synnytyskipuun ja pelkäsin etukäteen synnytystä kamalasti. Mutta enpä kuollutkaan, eikä se kipu ollut JÄRKYTTÄVÄÄ, mutta oli kuitenkin KAMALAA. Mulla siis käynnistetty synnytys ja sain epiduraalin.