ap
Jos et niin johtuuko se siitä, että toinen vanhemmistasi ei ole ollut paljon arjessa läsnä? Tunnetko syyllisyyttä, jos rakastat toista enemmän?
yhdyn tähänAlkuperäinen kirjoittaja d u m b o:Ihan yhtä paljon, vaikkakin äitini on pikkuisen läheisempi mulle.
juuri näinAlkuperäinen kirjoittaja Borkku:Rakastin isääni hänen eläessään yhtä paljon mitä rakastan äitiäni edelleen
olen miettinyt muita joilla samanlainen tilanne, että millainen tukiverkosto kullakin on, kun ei ole isovanhempia kunnolla lastenlasten elämässä.Alkuperäinen kirjoittaja Sydänjää:isääni en rakasta yhtään,en edes vihaa.
äitiäni en rakasta enää ollenkaan (!) enkä vihaa,ja lapsena rakastin äitiäni ylikaiken.
Äidiksi tultuani huomasin miten itsekäs oma äitini on ja on ollut ja hänen rakkautensa minua kohtaan ollut vain riippuvuutta ettei tarvitsisi olla yksin.Sen voin hyvin antaa anteeksi,en enää elä siitä mulla on oma elämä ja lapseni:heart: .Lapsuus vain sujahti ohitseni melko onnettomana äitini valintojen takia,ei ollut esim.läsnä vaikka oli paikalla ym.Huomasin miten äitini jäi lopulta etäiseksi ja on varsinainen marttyri joka syyllisti minua omista ongelmistaan,joihin en voinut vaikuttaa.
Lopputuloksena totean etten tunne oikeastaan mitään äitiänikään kohtaan.En mitään kiintymystä jonka aion omiin lapsiini juurruttaa.
Se on varma,että mikäli joskus tulen itse mummiksi,niin lapseni ja heidän lapsensa ovat mun silmäteriäni ja aion sen myös kaikintavoin osoittaa teoilla,en vain koreilla kauniilla sanoilla.Haluan todellakin olla tukena ja näyttää miten tärkeitä,ainutlaatuisia ja rakkaita he ovat!Alkuperäinen kirjoittaja Onnellinen Villasukka:olen miettinyt muita joilla samanlainen tilanne, että millainen tukiverkosto kullakin on, kun ei ole isovanhempia kunnolla lastenlasten elämässä.
Hyvin epäsäännöllisesti ja harvakseltaan mutta melko olematonta tuntuu kiinnostus lapsenlapsia kohtaan olevan.