J
J.K
Vieras
Kun on ollut riitaa. Tai tiedätte tehneenne jotenkin tyhmästi? Tai tehneenne huonon päätöksen? Kun koette loukanneenne lastanne? Kuinka usein pyydät anteeksi? Onko se helppoa vai vaikeaa?
Kyllä pyydän, kun olen tehnyt väärin heitä kohtaan. Ei se aina niin helppoa ole, mutta välttämätöntä.
V
"vieras"
Vieras
B
Blue
Vieras
Pyydän, tottakai, jos olen tehnyt väärin.
Helpompaa on mielestäni lapseltani pyytää anteeksi kuin esim. puolisoltani.
Helpompaa on mielestäni lapseltani pyytää anteeksi kuin esim. puolisoltani.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
H
har
Vieras
Kyllä pyydän jos on aihetta ja sitten käydään asia muutenkin läpi, eipä tuo nyt kovin vaikeaa ole.
H
"Hmmm"
Vieras
?
-
Vieras
Joskus on vaikeaa myöntää olevansa väärässä...mutta kyllä pyydän anteeksi jos siihen on aihetta. Mutta...lapset ehtii usein ensin <3 ovat paljon anteeksiantavaisempia..
R
"Riipitsiip"
Vieras
Tietenkin pyydän, ihmisiä nekin on. Ei ole vaikeaa sinänsä, mutta oman puutteellisuutensa hyväksyminen on vaikeaa.
Tottakai pyydän. Siksi lasten kanssa oleminen onkin niin helppoa ja mutkatonta. Riidellään ja pyydetään heti anteeksi ja sovitaan. Aikuisten kesken voi mennä aikaa ennen kuin ylpeys antaa periksi anteeksi pyyntöön.
Kyllä pyydän ja saatan myös kertoa siitä ettei me aikuisetkaan aina olla täydellisiä, ja että jokainen meistä käyttäytyy joskus hölmösti, jokaisella meistä on joskus huonoja päiviä... Mutta täytyy muistaa aina pyytää anteeksi, oli tehnyt miten typerästi vain ja vaikka se tuntuisi vaikealta.
Tiiä sitten paljon mun selityksistä menee tuon anteeksipyynnön lisäksi perille kun ovat vasta 1,5- ja 2,5-vuotiaat.... Mutta mieluummin selitän asioita liian aikaisin näin kuin sitten liian myöhään..
Tiiä sitten paljon mun selityksistä menee tuon anteeksipyynnön lisäksi perille kun ovat vasta 1,5- ja 2,5-vuotiaat.... Mutta mieluummin selitän asioita liian aikaisin näin kuin sitten liian myöhään..
Pyydän anteeksi kun hölmöilen tai loukkaan lasta. Se on yllättävän helppoa. En muista kertaakaan, en siis todella yhtään ainutta kertaa, että oma äitini olisi pyytänyt minulta anteeksi ja (käsittääkseni ainakin osittain tämän takia) anteeksi pyytäminen on aina ollut minulle hirmuisen hankalaa.
Yritän kehittyä ihmisenä ja opettaa omat lapseni "parempaan".
Yritän kehittyä ihmisenä ja opettaa omat lapseni "parempaan".
Sama. En käännä juttua lapsen syyksi, niin minäkin tuon ymmärrän.
V
"vieras"
Vieras
S
"susu"
Vieras
tottakai pyydän ja ei ole vaikeuksia siinä. Lapsen pitää oppia pyytämään anteeksi ja kenestäköhän se sitä mallia ottaa?
[QUOTE="vieras";23136677]En pyydä, vanhemman arvovalta murenisi siinä.[/QUOTE]
Minä näen tuon toisin päin. Koen, että ellei vanhempipyytäisi anteeksi toimittuaan väärin, hänen arvovaltansa murenisi.
Ja vastauksena alkuperäiseen: Kyllä, tietenkin pyydän lapsiltani anteeksi, kun olen toiminut väärin.
Minä näen tuon toisin päin. Koen, että ellei vanhempipyytäisi anteeksi toimittuaan väärin, hänen arvovaltansa murenisi.
Ja vastauksena alkuperäiseen: Kyllä, tietenkin pyydän lapsiltani anteeksi, kun olen toiminut väärin.
Ä
"äiti"
Vieras
Pyydän. Ei se aina helppoa ole, mut itelleki tulee hyvä mieli sen jälkeen. Väsyneenä tai muuten vain kiireen keskellä, jos tulee huudettuakin, niin pyydän kyllä anteeksi ja selitän, että väsyttää mutta en silti olisi saanut huutaa.
V
"vieras"
Vieras
Ä
äiti 44 v
Vieras
Anteeksi pyydän tietenkin eikä ole vaikeaa. Vaikeaa olisi jos ei pyytäisi anteeksi, en ole ikinä ymmärtänyt sitä näkemystä että aika kuittaa kaiken. Ollaan vaan muka hissukseen ja "unohdetaan". Itse en unohda ja asia on aktiivinen ellei sitä ole sovittu. Siksipä meillä kaikki pyytävät tarvittaessa anteeksi, myös vanhemmat. Itse joudun usein pyytämään anteeksi ihan pelkkää liian nopeaa kiivastumistani vaikka sinänsä muuten en olisi tehnytkään mitään "väärää".
