Ääk - parhaiten!
Sininen jäi mieleen vaikuttavana, kun kävimme sen aikanaan katsomassa kaverin kanssa leffateatterissa. Telkkarista katsottuna fiilis on jäänyt laimeammaksi (hiisi tää on huono lause).
Natural Born Killers vaikutti aikanaan. Sitä en ole nähnyt vuosiin (tosin se on mulla digiboksilla tallennettuna), pitäisikin katsoa, miltä se nyt tuntuu.
Kiss of Death oli myös niitä elokuvia, jotka leffateatterissa katsottuina jäävät voimakkaasti mieleen. Luulen kyllä, että sitä versiota, jonka silloin näin, ei ole koskaan tuotu Suomeen - mieleen jäi voimakkaana sellaisia väkivaltakohtauksia, jotka mun mielestän ovat myöhemmin leffasta puuttuneet.
Hotelli Firenzessä oli huippu! Siihen kyllä liittyy niin paljon myös sellaista kaveripiirin keskinäistä juttua, minkä takia leffa on mahtavaa katsoa juuri oikeiden ihmisten kanssa, mutta jos sen katsoo yksin, se tuntuu jotenkin latteammalta.
Ja vielä viimeisenä
This Is Spinal Tap. Tämäkin alkaa kyllä olla sellainen, että itse elokuva ei välttämättä ole läheskään niin hauska kuin muistot ja leffasta elämään jääneet lentävät lauseet. Suosittelen silti. Parhaimmillaan aamuyöstä, kun takana on useampi valvottu yö.