G: onko teitä "piesty" lapsina?

Meillä sai risua paljaalle perseelle. Sattuhan se, mutta päällimmäisenä muistan kuinka noloa se oli. Myös tukkapöllyä tuli niin että näky kaikki neljä nurkkaa yhtäaikaa. Ikinä en lastani näin kohtelisi.

Näin. Syntynyt olen 80- luvun lopulla.

 

Ei ole. Olen 70-luvulla syntynyt.

 

kuinkahan moni voi antaa anteeksi vanhemmilleen, joita kotona"piesty"? itse on vaikee sanoa, mutta jos olis piesty kotona, niin en usko, että anteeksi voisin antaa.

Mä oon antanut anteeksi. Se onkin ollut vaikeaa, joten olen vaan päättänyt niin, että haluan antaa anteeksi. Ja olen oikeasti antanutkin.

 

Mua on hakattu, ja kaikkia sisaruksia myös, ihan nyrkillä naamaan ja sitä rataa. Mua on myös roikotettu nilkoista 4. kerroksen parvekkeelta, seisotettu tuntikausia nurkassa, pakotettu kyykkyhyppelemään olohuoneen pöytää ympäri kolme tuntia putkeen, syötetty oikeasti saippuaa (oli pakko pureskella ja niellä kokonainen saippua), työnnetty pää vessanpönttöön ja vedetty, ym. kamalaa mitä vaan voi kuvitella. Kiiosta vaan skitsofreeniselle ja alkoholiongelmaiselle isäpuolelle.

Tee rikosilmoitus.

 

On minuakin piesty. Kengällä, puukauhalla, halolla (!!), vöillä, risuilla, paljaalla kämmenellä kasvoille. Tukasta on tuppoja revitty ja muutenkin riepoteltu. Pahimmat jäljet tais jäädä ohuesta naisten vyöstä, jossa oli metallinen solki. Se vyö oli kaksinkerroin ja siitä taitteesta jäi U:n mallisia arpia takapuoleen ja siitä soljesta mustelmia. Tätini huomasi ne mustelmat ja jäljet ja valehtelin hänelle, että kaaduin soratiellä. Tätä edelsi aina kiihkosaarna, joka saattoi kestää tuntikausia. Kerran söin salaa rasiasta keksejä, ja loput keksit sitten hierottin naamaan, ja tungettiin suuhun. Mutta kuulema ansaitsin sen, olin kiero lapsi. Ja tämä kaikki alkoi kun olin 4 v. Olin varmaan hirveän paha siinä iässä.

 

Mua on hakattu, ja kaikkia sisaruksia myös, ihan nyrkillä naamaan ja sitä rataa. Mua on myös roikotettu nilkoista 4. kerroksen parvekkeelta, seisotettu tuntikausia nurkassa, pakotettu kyykkyhyppelemään olohuoneen pöytää ympäri kolme tuntia putkeen, syötetty oikeasti saippuaa (oli pakko pureskella ja niellä kokonainen saippua), työnnetty pää vessanpönttöön ja vedetty, ym. kamalaa mitä vaan voi kuvitella. Kiiosta vaan skitsofreeniselle ja alkoholiongelmaiselle isäpuolelle.

jokseekin tuntuu ette tosta selviä hengissä.

 

Juu, minä olin varsin vilkas lapsi pienenä ja varsinkin äidillä meni usein "hermot" minuun, paljaalle persauksille tai ihan selkään tuli kyllä vaikka mitä. Yhden kerran muistan, kun olin kaatunut polkupyörällä ja uusista housuista oli polvi puhki - kärpäslätkällä tuli persuuksille kun äiti vimmastui siitä.

Onneksi kurittaminen oli noita selkäsaunoja ja tukistamista ja luunappeja, ettei sentään hakattu....

 

Ei suoranaisesti piesty, mutta ne muutamat kerrat, missä oli mukana fyysistä kuritusta, ei ole pikkutytön mielestä kadonneet mihinkään.
Muistan hyvinkin elävästi, kun olin 4-vuotias ja lähdimme autolla tien päälle. Tuli pissahätä ja sanottiin vaan, että pidätä. Sanoin, että en jaksa, et vessaan pitää päästä. Noh mentiin takas kotiin, ajettu oli jotain 600m. Kun saatiin ovi auki niin äiti läväytti avokämmenellä täysiä, vain sen takia, että mulla oli pissahätä.

Sitten, kun olin 10 vuotias, menin äidille näyttämään sen työpaikalle mun uusia hienoja korviksia. Kaveri odotti työhuoneen ulkopuolella. Äidin mielipide näkyi mun kasvoilla ja silmissä.

Kerran se kuristi mua mun omaan takkiin ja pari kertaa teininä oon menny kavereille yöks, kun on tullu avokämmentä.

Näitä kertoja on vain noita muutamia, mutta koskaan en niitä unohda. En muutenkaan pidä äitini kielenkäytöstä, vaikka välimme ovat muuten kunnossa. Hänellä on tapana tiuskia ja sanoa "kakru älä mee sinne" ja aina kaikki sillain inhottavaan sävyyn..plääh.

Nyt oon 24-vuotias 3:n lapsen äiti. Nuo kyllä pysyy niin hyvin mielessä, ettei oo tullu koskaan edes mielenkään läpsiä lapsia..

 

Juu, minä olin varsin vilkas lapsi pienenä ja varsinkin äidillä meni usein "hermot" minuun, paljaalle persauksille tai ihan selkään tuli kyllä vaikka mitä. Yhden kerran muistan, kun olin kaatunut polkupyörällä ja uusista housuista oli polvi puhki - kärpäslätkällä tuli persuuksille kun äiti vimmastui siitä.

Onneksi kurittaminen oli noita selkäsaunoja ja tukistamista ja luunappeja, ettei sentään hakattu....

Mä sain kerran selkääni kun itkin kun pissillä käynti sattui. Oli virtsatientulehdus, joista kärsin usein lapsena. Mutta itkeä ei saanut muuten kuin syystä.

 

Välillä selkään tuli, mielestäni, koska vanhemmalta paloi niin sanotusti hihat, eli ei kontrolloinut itseään sillähetkellä.

 

Voi kun tulee tosi surullinen mieli lukiessä näitä

 

kuinkahan moni voi antaa anteeksi vanhemmilleen, joita kotona"piesty"? itse on vaikee sanoa, mutta jos olis piesty kotona, niin en usko, että anteeksi voisin antaa.

no mulla ei ainakaan ole mitään katkeruutta asiasta, aiheesta olen selkääni saanut, samoin kuin sisarukseni

Hakkaatko säkin omia lapsiasi "aiheesta"?

 

Mua on hakattu, ja kaikkia sisaruksia myös, ihan nyrkillä naamaan ja sitä rataa. Mua on myös roikotettu nilkoista 4. kerroksen parvekkeelta, seisotettu tuntikausia nurkassa, pakotettu kyykkyhyppelemään olohuoneen pöytää ympäri kolme tuntia putkeen, syötetty oikeasti saippuaa (oli pakko pureskella ja niellä kokonainen saippua), työnnetty pää vessanpönttöön ja vedetty, ym. kamalaa mitä vaan voi kuvitella. Kiiosta vaan skitsofreeniselle ja alkoholiongelmaiselle isäpuolelle.

jokseekin tuntuu ette tosta selviä hengissä.

Olin pitkään masentunut, melkein kymmenen vuotta putkeen, mutta nykyään olen terapian avulla päässyt edes vähän yli. Myös tunne-elämän persoonallisuushäiriö on diagnosoitu, mutta pystyn elämään sen kanssa ainakin niiden ihmisten kanssa jotka tietävät edes jotain taustoistani.

 

enemmän se että en halua omia lapsi. varmasti tekisin heille kaikkea hirveää. siks on parempi olla lapseton.

 

Remmistä olen saanut ( eli vyö ) ja hiuksista ollaa annettu tukkapöllyä ja suuta on pesty saippualla. 80- luvulla olen syntynyt. Ei mulle mitään traumoja ole kyllä noista jäänyt.

 

kuinkahan moni voi antaa anteeksi vanhemmilleen, joita kotona"piesty"? itse on vaikee sanoa, mutta jos olis piesty kotona, niin en usko, että anteeksi voisin antaa.

no mulla ei ainakaan ole mitään katkeruutta asiasta, aiheesta olen selkääni saanut, samoin kuin sisarukseni

Hakkaatko säkin omia lapsiasi "aiheesta"?

hakkaaminen ja pahoinpitely on eriasia kuin selkäsauna.. mutat en, mä en käytä noita omaan lapseeni, koska se on laitonta

mun veli on mm. saanut selkäänsä siksi kun leikkasi multa käden auki saksilla, väänsi mun peukalon sijoiltaan (2 kertaa) tiputti mut 3m korkeudesta kun olin flengaamassa (tai miten se nyt kirjoitetaankin) jne. mä olen saanut saman tasoisista asiosita myöskin selkääni :snotty:
ja ei, en pidä sitä vääränä, päin vastoin, ihan tarpeeseen se on meillä tullut ja vammoja tai traumoja niistä ei ole jäänyt.. on meillä toki ollut ihan muitakin rangaistuksia käytössä, kuten kotiaresti, lelutakavarikot, etujen menetys jne

 

oon 91 syntyny..vapaa kasvatus mutta isä repi hiuksista pitkin keittiön kaappeja joskus kun seurustelin ukon kanssa kenestä se ei pitäny..

 

Mua on hakattu, ja kaikkia sisaruksia myös, ihan nyrkillä naamaan ja sitä rataa. Mua on myös roikotettu nilkoista 4. kerroksen parvekkeelta, seisotettu tuntikausia nurkassa, pakotettu kyykkyhyppelemään olohuoneen pöytää ympäri kolme tuntia putkeen, syötetty oikeasti saippuaa (oli pakko pureskella ja niellä kokonainen saippua), työnnetty pää vessanpönttöön ja vedetty, ym. kamalaa mitä vaan voi kuvitella. Kiiosta vaan skitsofreeniselle ja alkoholiongelmaiselle isäpuolelle.

jokseekin tuntuu ette tosta selviä hengissä.

Olin pitkään masentunut, melkein kymmenen vuotta putkeen, mutta nykyään olen terapian avulla päässyt edes vähän yli. Myös tunne-elämän persoonallisuushäiriö on diagnosoitu, mutta pystyn elämään sen kanssa ainakin niiden ihmisten kanssa jotka tietävät edes jotain taustoistani.

mitäs sun äiti?miten se reagoi isäpuolineen, kun sua kuritti?oikeen paljon sulle jaksamista. aivan hauheeta oot joutunu kokemaan

 

oon 91 syntyny..vapaa kasvatus mutta isä repi hiuksista pitkin keittiön kaappeja joskus kun seurustelin ukon kanssa kenestä se ei pitäny..

ja kyllä mä ton anteeksi olen antanu.. äiti uhkas erolla ja haki paperitkin jo isä oli ihan hukassa sen jälkeen ei mitään tommosia! halveksii vaan ihmisiä ketka tota tekeee..

 

Risua tuli, luunappeja, tukkapöllyä. Aiheesta ja ilman aihetta. Mutta syvemmät arvet jätti kuitenkin henkinen väkivalta, joka oli huomattavasti tuota raaempaa. Mustelmat paranee iholta mutta sielusta ei koskaan.

Omille lapselleni en tee kumpaakaan, en henkistä enkä fyysistä väkivaltaa.

 

olen syntynyt 80-luvulla. Muistan kuinka isä antoi luunappia, äiti piiskaa, ja isäkin erään kerran piiskaa. Pysäytti auton ja haki vitsin ja piiskasi "koska olin kuriton ja hän oli jo ehtinyt luvata antaa piiskaa". Ajelimme siis jostain kotiin kahdestaan ja muistan kuinka istuin takapenkillä ja ilmeisesti puhuin rumia. Ikää oli kuusi vuotta. Isä piiskasi niin kauan, että aloin itkemään, annoin hänen lyödä takapuoleen paljaalle perseelle ja muistan kuinka ajattelin, ettei tämä oikeastaan satu mutta pakko alkaa itkemään että hän lopettaa.

Äiti huusi, raivosi ja uhkaili usein antavansa selkään. Muistan kuinka pelkäsin häntä. Kerrankin olimme kylässä ja hän siskonsa kanssa yhdessä mietti kuinka lapsia pitäisi kerran päivässä piiskata, että olisivat kiltisti. Muistan kuinka pelotti, kehuja ei juurikaan lapsena herunut.

Kerran sukulaisemme tuli kylään (naispuolinen, lapseton) Olin jo 11-12 vuotias. Kai sanoin jotain tai käyttäydyin heidän mielestään huonosti, vieras kävi tukkaani kiinni. Sanoi, että jos oisin häne tyttö kyllä tukistaisi ja samassa hän oli jo kiinni tukassa. Kyllä lapsena jäi sellainen epäusko aikuisia kohtaan. Tänä päivänä on huono itsetunto, viileät ja etäiset välit vanhempiin

Itselläni kaksi lasta, opetan että lyöminen väärin. Sattuu sydämeen ja fyysisesti. En lyö, piiskaa, tukista. Mielestäni jokaisella on oikeus omaan ruumiiseensa ja koskemattomuuteen. Sitä minulla ei ollut koskaan.

Olin murrosiässä holtiton, seksikokeilut aikaisin, annoin miesten tehdä mitä tekivät. käytin paljon alkoholia.

 

Mua on hakattu, ja kaikkia sisaruksia myös, ihan nyrkillä naamaan ja sitä rataa. Mua on myös roikotettu nilkoista 4. kerroksen parvekkeelta, seisotettu tuntikausia nurkassa, pakotettu kyykkyhyppelemään olohuoneen pöytää ympäri kolme tuntia putkeen, syötetty oikeasti saippuaa (oli pakko pureskella ja niellä kokonainen saippua), työnnetty pää vessanpönttöön ja vedetty, ym. kamalaa mitä vaan voi kuvitella. Kiiosta vaan skitsofreeniselle ja alkoholiongelmaiselle isäpuolelle.

jokseekin tuntuu ette tosta selviä hengissä.

Olin pitkään masentunut, melkein kymmenen vuotta putkeen, mutta nykyään olen terapian avulla päässyt edes vähän yli. Myös tunne-elämän persoonallisuushäiriö on diagnosoitu, mutta pystyn elämään sen kanssa ainakin niiden ihmisten kanssa jotka tietävät edes jotain taustoistani.

mitäs sun äiti?miten se reagoi isäpuolineen, kun sua kuritti?oikeen paljon sulle jaksamista. aivan hauheeta oot joutunu kokemaan

sehän siinä onkin ettei äitini reagoinut mitenkään, hyväksyi vaan hiljaa. Toki pelkäsi itsekin saavansa turpaan, mutta olen aika katkera ettei eronnut vaan antoi lastensa kärsiä.

 

Mua on hakattu, ja kaikkia sisaruksia myös, ihan nyrkillä naamaan ja sitä rataa. Mua on myös roikotettu nilkoista 4. kerroksen parvekkeelta, seisotettu tuntikausia nurkassa, pakotettu kyykkyhyppelemään olohuoneen pöytää ympäri kolme tuntia putkeen, syötetty oikeasti saippuaa (oli pakko pureskella ja niellä kokonainen saippua), työnnetty pää vessanpönttöön ja vedetty, ym. kamalaa mitä vaan voi kuvitella. Kiiosta vaan skitsofreeniselle ja alkoholiongelmaiselle isäpuolelle.

jokseekin tuntuu ette tosta selviä hengissä.

Olin pitkään masentunut, melkein kymmenen vuotta putkeen, mutta nykyään olen terapian avulla päässyt edes vähän yli. Myös tunne-elämän persoonallisuushäiriö on diagnosoitu, mutta pystyn elämään sen kanssa ainakin niiden ihmisten kanssa jotka tietävät edes jotain taustoistani.

mitäs sun äiti?miten se reagoi isäpuolineen, kun sua kuritti?oikeen paljon sulle jaksamista. aivan hauheeta oot joutunu kokemaan

sehän siinä onkin ettei äitini reagoinut mitenkään, hyväksyi vaan hiljaa. Toki pelkäsi itsekin saavansa turpaan, mutta olen aika katkera ettei eronnut vaan antoi lastensa kärsiä.

oletko koskaan tehnyt rikosilmoitusta?

 

perhepäivähoitaja pesi suun saippualla. mikä tänä päivänä ehdottomasti kiellettyä (((

 

Mua on hakattu, ja kaikkia sisaruksia myös, ihan nyrkillä naamaan ja sitä rataa. Mua on myös roikotettu nilkoista 4. kerroksen parvekkeelta, seisotettu tuntikausia nurkassa, pakotettu kyykkyhyppelemään olohuoneen pöytää ympäri kolme tuntia putkeen, syötetty oikeasti saippuaa (oli pakko pureskella ja niellä kokonainen saippua), työnnetty pää vessanpönttöön ja vedetty, ym. kamalaa mitä vaan voi kuvitella. Kiiosta vaan skitsofreeniselle ja alkoholiongelmaiselle isäpuolelle.

jokseekin tuntuu ette tosta selviä hengissä.

Olin pitkään masentunut, melkein kymmenen vuotta putkeen, mutta nykyään olen terapian avulla päässyt edes vähän yli. Myös tunne-elämän persoonallisuushäiriö on diagnosoitu, mutta pystyn elämään sen kanssa ainakin niiden ihmisten kanssa jotka tietävät edes jotain taustoistani.

mitäs sun äiti?miten se reagoi isäpuolineen, kun sua kuritti?oikeen paljon sulle jaksamista. aivan hauheeta oot joutunu kokemaan

sehän siinä onkin ettei äitini reagoinut mitenkään, hyväksyi vaan hiljaa. Toki pelkäsi itsekin saavansa turpaan, mutta olen aika katkera ettei eronnut vaan antoi lastensa kärsiä.

oletko koskaan tehnyt rikosilmoitusta?

en, olin vain onnellinen kun lopulta pääsin lastenkotiin.