G: Onko sinulla mielestäsi hyvä itsetunto? Entä oletko onnellinen?

itsetunto on ainakin parempi, mitä joskus teni-iän myllerryksissä. ja koen olevani suht onnellinen, vähintääkin tyytyväinen.

 

Ongelmallinen. Oon kokenut elämän melkoisena viidakkona kaikkinensa.

 

On ja olen. =)

 

On ja olen.

 

Kaiketi hyvä itsetunto, joiltakin osin todella huono. Ja olen kai minä aika onnellinen, en minä sitä juuri ajattele.

 

On. Olen sinut itseni kanssa ja olen onnellinen :flower:

 

Inhoan itseäni, ympäristö on onnellinen ja elämä hyvä noin muuten.

 

On suht hyvä itsetunto ja koen kyllä yleensä itseni onnelliseksi. Tottakai joskus ottaa päähän ja on surua ja huolta, mutta yleisesti olotila on onnellinen.

 

Egoni on vähintään Himalajan kokoa, eikä siis tarvitse ulkoista nostatusta tai kannatusta. Ja olen suorastaan epätoivoisen onnellinen, mikä on erittäin pelottavaa, kun katsoo kokonaisuutta.

 

Pidän itsestäni muuten, mutta äitinä koen olevani kovin epäonnistunut Olen kuitenkin älyttömän onnekas ja onnellinen perheestäni, en koe tarvitsevani mitään enempää.

 

Ei ole hyväitsetunto, enkä tiedä millä parantaisin sitä. Ei mulla koskaan ole ollutkaan, enkä näe itsessäni oikeastaan koskaan mitään hyvää. Onnellinen olen, mutta ajoittain tympääntynyt. Pienellä omalla ajalla sekin hoituisi, jos en taas syyllistäisi itseäni siitäkin.

 

Olen mä kovasti paljon opnnellinen, tai ainakin mä tunnen olevani onnellisempi kun koskaan ennen, mutta ei mulla silti ole liiemmin itsetuntoa. Tai näin mä ainakin tunnen... B)

 

Egoni on vähintään Himalajan kokoa, eikä siis tarvitse ulkoista nostatusta tai kannatusta. Ja olen suorastaan epätoivoisen onnellinen, mikä on erittäin pelottavaa, kun katsoo kokonaisuutta.

Ihana Asenne! Noin! :flower:

 

Itsetuntoni on parempi kuin nuorempana ja olen kiitollinen.

 

Mulla on hyvä itsetunto ja olen onnellinen. Ehkä vähän tylsistynyt välillä, mutta onnellinen kuitenkin =) .

 

Ihan ok itsetunto, välillä se tosin lerpahtelee.
Onnellinen oon, kai. No jos ei mieti arkisia asioita niin sitten joo

 

On ja olen tyytyväinen.
Jos en johonkin elämän osa-alueeseen ole tyytyväinen, teen voitavani asian muuttamiseksi. Harmi, ettei muita voi muuttaa =)

 

itsetunto ei todellakaan ole hyvä, onnellinen olen vaihtelevasti. Yhtenä päivänä saatan rakastaa koko maailmaa ja pursuilla onnellisuuta, kun seuraavana päivänä lähes itken epätoivosta. Juu, olen epävakaa ihminen.

 

Ei mulla ole itsetuntoa ollenkaan. Haluan välttää samastumasta leimoihin, ja nuo on leimoja. Milloin itsetunto on hyvä? Kun olet onnistunut jossain, kelpaat muille sellaisena kuin oot (miksi muuten edes pitäis kelvata?), teet aina hyviä tekoja.

Ootteko huomanneet, muuten, että harvemmin toiset näkee mitä ja miten toiset tekee ja jos näkee, eivät kauaa sitä mieti. Heistä _lähes jokainen_ on keskittynyt miettimään, mitä toiset hänestä ajattelee. Ei ne muista kauaa edes sinun mokia, joista sä saatat vielä vuosien kuluttua vihata itteäs, mutta omat mokansa ne muistavat vuosikymmenienkin päästä, vaikka sinä et sitä muistaisi niiden mokia edes viikon päästä, jos edes huomaisit ne ollenkaan.

Olen joskus tyhmä, joskus fiksu, joskus päästän suustani jotain, mitä ei ollut tarkoitus, joskus onnistun tehtävässäni paljon paremmin kuin ikinä osaisin odottaaakaan, joskus tunnen oloni luuseriksi, jos jokin menee pilalle, käyttäydyn joskus tyhmästi, mutta niin teette tekin kaikki, mitäs siitä?

Tuon kaiken tekee ns. "ehdollistettu minä", jota tarkkaillaan. Kun lakkaa samastumasta ehdollistettuun minään, "astuu sen ulkopuolelle", tarkkailee itseään ja ympärillä tapahtuvia asioita, omia tunteita ja ajatuksia samastumatta mihinkään niistä, silloin on onnellinen ja rauhallinen.

Ajattelitko jotain pahaa? Se oli vain ajatus, ajatus ei ole sinä, silloinkaan kun ajattelit pahaa itsestäsi. Oletko tyytymätön omaan ruumiiseen? Sun ruumis ei ole sinä, miksi vihaat itseäsi, jos sun ruumis ei ole sinä? Ruumis voi olla tänään hoikka, vuoden päästä lihava, sitten taas hoikka. Samastutko sun painoon? Sun paino ei ole sinä. Ei sun tarvitse vihata itseäsi, jos ruumiin paino ei tyydytä. Päinvastoin. Pitää alkaa rakastaa itseään ja kunnioittaa omaa ruumistaan ja olla sille kiitollinen, mutta samalla ottaa sen omaan hallintaan, päättää itse siitä, mitä ruumis tekee, eikä vain tehdä, mitä ruumis haluaisi. E saa samastua siihen. Jos samastuu siihen, silloin ei ole onnellinen. Ruumis voi olla lihava ja haluaa ruokaa. Minä tiedän, että ruumiillani ei ole mitään hätää ja se selviää hyvin ilman ruokaa aamuun asti ja nyt ei ole järkevää syödä, koska on jo keskiyö. Jos samastut nyt omaan ruumiiseen, ei mee hetkeäkään, kun löydät itsesi jääkaapin vierestä.

Liikunta on toinen sellainen juttu. Ruumis ei haluaisi liikkua paljoakaan. Se voisi maata päivät pitkät sohvalla, ei se haluaisi tehdä juuri mitään ponnistuksia, mitkä vie energiaa. Kumpi on vahvempi, sinä vai sun ruumis? Tiedät, että jotta ruumiisi laihtuu, sen pitää liikkua. Ruumis ei haluaisi lähteä lenkille, sinä tiedät, että jos lenkkeilet vaikka puoli tuntia päivässä, saavutat pian ihannepainosi. Kumpi päättää, jäädäänkö telkkarin ääreen karkkipussin kanssa sohvalle löhöilemään vai lähdetäänkö tihkusateeseen tai pakkaselle lenkkeilemään? Jos samastut sun ruumiiseen jäät sohvalle. Tällä tavoin voi tarkastella kaikkia asioita, mihin samastuu, esim ammatti, perhe, omaisuus, ominaisuudet jne. Ihannetapauksessa kaikki leimat pitäis heittää pois, alkaa tiedosta oman itsensä.


Ja joo, olen onnellinen. Nykyisin tämä on minun pysyvä olotila, mutta näin ei ole ollut aina. Asiat muuttuivat, kun aloin tiedostaa. Tilanteita tulee ja menee, jotkut niistä voi aiheuttaa mielipahaa ja osa ihmisistä toteaa, että "vahinko, mutta seuraavalla kerralla varmasti onnistuu paljon paremmin", toinen osa jää murehtimaan tilannetta ja syyttämään kaikesta itseään tai muita tai alkaa vihaamaan itseään tai muita. Miten asioihin suhtautuu, on kiinni omasta valinnastaan. Pitää vain löytää oikea "minä" ja lakata samastumasta omaan ruumiiseen, ajatuksiin, tunteisiin, menestymiseen, epäonnistumisiin jne eli leimoihin.

 

silloin kun on hyvä itsetunto olen yleensä myös onnellinen. Valitettavasti itsetuntoni on helposti heilautettavissa, nytkin aika alamäkeä mennään ja samalla olokin on onneton ihan kaikessa.

 

hyvä itsetuntemus ei niinkään hyvä itsetunto. Tiedän mitä osaan ja tiedän mitä en ja olen sinut niiden kanssa. Erittäin traumaattimen lapsuus/nuoruus. 8 vuotta terapiassa. Olenko onnellinen, en usko, mutta useimmiten varsin tyytyväinen. Vielä kun saisi ratkaistua epätyydyttävän ihmissuhteen (tai siis viimeisen). Monta epätyydyttävää ihmissuhdetta olenkin jo katkaissut.

 

Tunnen olevani onnekas ja etuoikeutettu ja siksi onnellinen. En ajattele tuota itsetuntoasiaa. Yleensähän se menee ko. aiheesta puhuttaessa niin, että mitä itsevarmemmalta ja onnellisemmalta vaikutat, sitä epäilyttävämpi olet ja itsetunto on ainakin huono.Joten ihansama, tällä mennään.

 

en tiedä onko itsetuntoni millainen. onko mitään testiä jossa sen voisi tietää?
ja juu, olen onnellinen enimmäkseen. maailman paras puoliso ja lapset.