G: Oletko ihastunut/rakastunut ystävään/kaveriin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ihastunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ihastunut

Vieras
Kiinnostaa kuinka moni on samassa jamassa kuin minä. Minä olen sinkku ja ihastunut varattuun ystävääni. Jotain peliä on ollut mutta ei sen pitemmälle olla menty. Tunteista en tiedä kuin omistani, jotka ovat vähän turhankin vahvat.

Miten muilla?
Miten pitkään? Onko tunne molemminpuolinen? Oletteko varattuja vai sinkkuja?
jne.
 
Olen ollut ihastunut ystävääni, mutta siitä on jo aikaa. Yritimme jopa kehitellä jotakin, mutta se ei silloin onnistunut ja jätimme asian sikseen ja olimme vain ystäviä. Syy tuohon oli kai se, että molemmat olimme nuoria ja halusimme rauhassa tutkiskella mitä on tarjolla. Silti viiden vuoden sisällä ihastuminen vaihteli puolin ja toisin; minä olin ihastunut häneen, mutta hänellä oli jokin juttu vireillä toisen naisen kanssa tai sitten hän oli ihastunut minuun, mutta minulla oli juttua vireillä toisen miehen kanssa. Näin poukkoilimme pitkään. Itse olen suhteessa ja myös ystäväni on nyt löytänyt itsellensä kumppanin. Tunsin hetken mustasukkaisuutta ja tiedän, että hänkin oli mustasukkainen silloin kun itse poistuin vapailta markkinoilta. Olemme joskus puolitosissaan sopineet, että kun seuraavan kerran olemme molemmat sinkkuja kokeilemme minkälaista meillä olisi yhdessä. Tästä kaikesta huolimatta olemme tosi hyviä ystäviä, vaikka näemmä nykyään harvoin.
 
En ihastu kavereihin. Jos mä olen jonkun miehen kanssa eka kaveri niin en osaa sitä myöhemminkään katsoa seksuaalisessa mielessä :/ Entinen meisystävä/seksikumppani kyllä on kaveri että noin päin kuitenkin onnistuu :D
 
Olen, mutta meillä on helppoa kun ollaan molemmat sinkkuja, joten ei tarvitse kuin kysyä tunteista. Toisaalta kyllä pelotta että menee ystävyys mutta ei näille tunteille mitään voi. :)
 
Voi hitto että tuli vähän vastauksia. Taidetaan olla harvassa kun ei näin aktiivisella palstalla muita tunnustajia ole. Itselläni on ajatukset ihan sekaisin kun ei tiedä mitä haluaa. Olisi ollut siksi kiva kuulla enemmän muiden kokemuksia, jos se vähän edes auttaisi.:)
 
Kyllä olen, parhaillaan... Tarina taustalla on pitkä, en jaksa sitä tänne selostaa. Tilanteeni on aika kauhea tällä hetkellä, olen naimisissa (onnellisesti), mutta korvia myöten rakastunut pitkäaikaiseen ystävään. En tiedä mitä tässä oikein tekis.
 
Oon ihastunu yhteen koulukaveriin,ja en oikeen tiedä että,mitä oikein pitäisi tehdä? Kysyäkkö että pitääkö hän minusta ja alkaa seurustelemaan? Vastauksia kiitos!:D
 
Niin, sama juttu täällä.. Tämä kaikki lähti ihan pienestä, kaveri lohdutti mua kun meni huonosti, oli tukena ja vieressä nukkumassa. Siinä sitten tajusin että taisin ihastua illan aikana. Meni kuukausi ja kerroin tilanteesta, en saanut vastakaikua. Meni viikko ja päädyttiin humalassa samaan sänkyyn. Näin jatkui koko kesä, viikonloppuisin, pelkkää seksiä tosin mutta paljon myös juttelua. Viikolla ei pahemmin pidetty yhteyttä mutta viikonloppuja odotin enemmän kuin mitään muuta. TIESIN ettei toinen halua muuta kuin seksiä mutta siltikin, sekin riitti mulle, kun sain vain olla lähellä..

Nyt sitten selvittelin ihan vähän aikaan sitten että mitä mieltä mies on tästä jutusta ja vastaus oli vain että ehkä kannattaa lopettaa koko juttu kun ei tästä mitään tuu.. Ja mun sydän särkyi.. särkyi niin pahasti että tuntuu kuin kuolisin. Nyt ei ole enää mitään, ei edes sitä seksiä ja pientä läheisyyttä.. Olo on todella surkea ja ehkä toisaalta vähän hyväksikäytettykin vaikka TIEDÄN että suurempi vika oli mussa... minähän se ihastuin ja rakastuin.. Mutta kyllä tää helvetin vaikeeta on.. :(! Haluaisin jatkossakin vielä olla kaveri, nähdä tätä "kaveria" ja pitää välit mutta samalla pelkään etten tule miehestä pääsemään yli..
 
Tutustuttiin yläasteella ihan kaveripohjalta, monien ihastusten jälkeen tajusin, että taidan olla rakastunut erääseen kaveriini. Kaikki lähti siitä, että hänellä on sellainen sopiva huumorintaju, kuljetaan samassa porukassa ja mopon kyydissä aina olen kun kauemmas mennään mopoilla. No, kerroin. Ei mitään vastakaikua, kohta selviää että hän on ihastunut parhaaseen kaveriini, AUTS. Lopulta selviää, että eräs toinenkin poikapuolinen kaverini on ihastunut parhaaseen kaveriini(tyttöön siis) ja nyt niillä pojilla on välit poikki. Mä en haluis pahentaa tilannetta tai mitään, mutta nyt ois kai sopiva väli mennä ja yrittää iskee uudestaan ihastukseni, jos tuon tilanteen jälkeen viitsii. Kannustuksia on kyllä tullut monelta suunnalta, mutta en uskalla, pelkään, että meilläkin menee välit poikki. Hän on kyllä sen verran fiksu, että ei hän niitä välejä pistänyt poikki kaveripoikani kanssa, toinen ei vaan kestänyt että kummallakin on sama ihastus. Joten luultavasti hän pistäisi välejä nytkään poikki..
 
Löysin tämän keskustelun googlettamalla ja vaikka topic on vanha niin aihe ei varmasti ole vanhentunut lainkaan.

Haluaisin kuulla lisää tarinoita kavereihinsa ihastuneilta/rakastuneilta ja miten olette käsitteleet asiaa kun kaverinne on kenties alkanut seurustelemaan? Itselleni kävi näin ja tuntuu että maailmani kaatuu enkä tiedä kuinka suhtautua ystäväni uuteen tyttöystävään.
 
Olen ollut ihastunut pahasti ystävään vaikka olin varattu. Juttu ei päättynyt hyvin. Nykyään ei olla missään tekemisissä ja mulla kesti tosi kauan päästä siitä yli.

Nyt olen kahdelta hyvältä ystävältä saanut sellaisia tunnustuksia etten tiedä mitä pitäisi ajatella. Mulla ei mene omassa parisuhteessa hyvin. Oon miettinyt tosi pitkään haluanko jatkaa tällaista, nyt sitten mietin että vaikuttaisiko mun lähtemiseen se, että noita laastareita olisi enemmänkin jonossa. Että voi perse tän koko jutun kanssa...
 
täällä tälläinen raukkaparka myös. Kaikki alkoi pienestä viattomasta viestittelystä n. 3v sitten. Huoh. Mies on useaan otteeseen vaihdellut mielipidettään minusta. Ensin haluaa jotain enemmän sitten ei haluakaan. En enää usko mitään mitä hän väittää. Tulee hieman hyväksikäytetty olo, kun antaa vihjeitä siitä, että pitää minusta enemmän kuin kaverina..mutta yks kaks sieltä jostain nurkan takaa ilmestyy se: "..en ajattele sua sillä tavalla". Hän on parasystäväni ja ainut kaveri jonka seurassa viihdyn. Vaikka hän onkin aika surkea kaveri, pidän hänestä kovasti. En ole varma tunteistani, ehkä haluan kieltää asian, mutta tuntuu joskus kuin hän olisi ensirakkauteni (olen 18v). Jos rakastuminen on todellakin tälläistä...enpä taida päästä miehiä enää elämääni. Käyttävät vaan hyväksi tunteita. Pistävät tahallaan sen seurustelu -ajatuksen päähän ja sitten kun se on istutettu, niin hupsista keikkaa, silloin olenkin jo pikkusisko. Huoh. Mitenköhän tälläisesta nöyryytyksestä voi selvitä? Parempi kai vain pysyä kaukana ja olla ajattelematta häntä ollenkaan (helpommin kirjotettu kuin tehty). Onneksi mies asuu kaukana minusta..mutta kun tämä puhelin ja muut mediat! Pystynpähän pitämään näppini erossa hänestä. Vuodatus.com.
 
Että päässyt ihastumaan parhaaseen ystävään. ystävä jonka olen tuntenut jo ensimmäiseltä luokalta saakka (nykyän 18.v) ja nyt viimeisen vuoden aikana olemme alkaneet nähdä tiiviimmin ihan ystävinä ja tunteeni ovas syventyneet niin että pelkkä ystävyys ei riittäisi, mutta minkäs sille mahtaa kun tunteet eivät taida olla molemminpuolisia.
 
En ihastu. Teininä ja nuorempana parikymppisenä tunteet saatto sekoilla ja sinkoilla ja saatoin ihastua hetkellisesti. Mulla on edelleen paljon miespuolisia kavereita, joiden kanssa vietän paljonkin aikaa. En ihastu heihin. Mulla on ihana mies, joten ei oo tarvetta. :)
 
...joka kerta kun se koskettaa mua. Mä olen ihastunut siihen kovasti. En onneksi ole ollut kauaa. Mutta hän pitää eräästä ystävättärestäni joka myös pitää hänestä. Eli ei varmaan toiveita kannata herättää. Tässä on kuitenkin se että en voi lähtä pois kaikkien ystävien luota, että saisin hänet mielestäni. En vain voi.
 
Olen. Rakastuin parhaaseen ystävääni vielä ollessani naimisissa. Hän ollut ihastunut minuun jo vuosia, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Olemme tunteneet 10v. Ero vireillä ja uusi elämä alkamassa. Avioliittoni olisi loppunut ilman tätäkin soppaa, mutta näin se nyt meni. Tunteilleen ei mitään mahda.
On kutina, että vaikka meistä ei mitään ystäväni kanssa tulisi hyvin kaikki menee. Ja samalla tavallaan pelkään että hän on ollut se oikea koko ajan, kesti vain turhan kauan tajuta se :D
 
Kaikki lko viime kesästä. Olin siis ollu tämän pojan kanssa samassa koulussa ala-asteella 3 vuotta mutta ei me sillon edes tunnettu. Mutta kutos luokan jälkeen kesälomalla me ruvettii ystävystyy ja käytii mun kaverin kaa joka päivä uimassa sen pojan kaverin ja sen pojan kanssa. No me ihastuttii molemmat toisiimme ja parin viikon päästä se poika pyys mua seurustelee. No mä en sitte ollu valmis suhteesee.
Sittebku koulut alko nii ei oltu juteltu ollenkaa ton tapahtuman jälkee, ja mulle se oli tosi tuskallista olla samassa koulussa tuon pojan kanssa koska olin umpirakastunut häneen. No sillä oli sitten yks muija siinä välissä ja muutaman kuukauden päästä sitte meillä oli paritanssia koulussa. No me tanssittii ja sen päivän jälkee se poika sitte tuli taas puhuu mulle. Sitte me taas ihastuttii. Sitte joululoman vikalla viikolla mun hyvä ystävä astui kuvioihin... se siis oli ihastunut mun ihastukseen ja mun ihastus tykkäsi kans siitä sekä musta. No olin mustasukkanen ja painostettii sitte poikaa valitsemaa. No vastausta ei tullu parii viikkoo. Sitten yks päivä mentii mun kahen kaverin kans sen pojan kaveriporukan mukaa kirjaston pihalle. Siel sit me oltii lumisotaa ja se poika nosti mut sen olalle yms. Sitte ku me käveltii sen mun pojan kaa kotii nii siin mun kotitieö se sitte halas mua ja olin iha onnessani. Kotii päästyäninse sitte pisti viestiä että alanko seurustella. Ja mullaha meni tässä vaiheessa pupu pöksyyn enkä ollut vieläkään valmis suhteeseen... Sovittii sitte että olaan vain ystäviä. Ja tällä hetkellä ei olla taaskaan puhuttu ja se poika tykkää sen yhestä luokkalaisesta ja mä tietenkin olen mustasukkainen sillä olen korvia myöten rahastunu tähän poikaan. En tiedä että tietääkö hän siitä että pidän hänestä vieläkin. Tuijotan häntä joka päivä koulussa koska en pysty silmiäni hänestä irroittamaan. Ja nyt on mulla ongelma sillä jos saan vielä mahdollisuuden tähän poikaan niin varmasti otan sen hyväkseni ja uskaltaudun alkamaan seurustelemaan hänen kanssaan. Mutta en tiedä tuleeko sellaista enään ikinä.
Poika on erityinen enkä ole koskaan kaltaistaan tavannut. Apua :(
 
Moi! Muutin paikkakuntaan naisen perässä. Yhteiselomme ei onnistunut kuin vuoden verran. Aloin etsiä harrastekaveria, musiikkia silmällä pitäen. Löysin erään naisen. Olemme tavanneet jonkin kerran. Viime tapaamisella kerroin, että tykkään susta.. Hän ei sanonut mitään siihen. Pientä läheisyyttä pidimme koko ajan kuitenkin. ja koskettelua jonkin verran. Nyt en ole ihan varma hänen tunteistaan,.,onko hän ihastunut minuun. vai pitääkö kaverina? Kauhea tunnemyrskyä itsellä...Sanoi taas tulevansa käymään harjoitusten merkeissä..
 

Similar threads

Yhteistyössä