G: Nautitko kotiäitiydestä?

[/*9]

Galluppia pystyyn siitä miten koet kotiäitiyden/vanhempainavapaalla olon. Nautitko siitä täysin rinnoin vai kaipaatko jotain muutakin elämääsi?

Aihe tuli mieleeni kun mieheni kanssa keskusteltiin toisen lapsen hankkimisesta ja hänen mielestä meidän ei kannata toista tehdä kun en muka nauti kotona olosta. Olen kuulemma usein ärtynyt ja väsynyt kun hän tulee töistä. Sanoinkin että siinä vaiheessa on jo pitkä päivä lapsen kanssa takana ja kieltämättä väsyttää ja kiukuttaakin välillä. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö nauttisi lapseni kanssa kotonaolosta. Tykkään erityisesti leppoisista aamuista, päivittäisistä kävelylenkeistä ja kerhoissa käynnistä. Mutta totta on se, että kaipaan kyllä ehdottomasti omaa aikaa ja muutakin tekemistä, pelkkä lapsen kanssa oleminen ei ole minulle riittävää. Sanoisinkin että nautin kotiäitiydestä sen työpäivän verran, sen jälkeen tarttee jo omaa aikaa, jotta taas jaksaa. Sana on vapaa, saa purnata tai hehkuttaa

 

[Niuku]

Nautin!!! Olen aina inhonnut aamukiirettä ja nyt kun en käy työssä, niin nautin eniten kiireettömistä aamuista. Ihaninta on herätä vasta 7 aikaan ja syödä rauhallinen aamiainen lehteä lukien. Päivävaatteet puetaan vasta puoli yhdeksän aikoihin ja sitten pariksi tunniksi ulkoilemaan. Tämä on sitä luksusta, jota moni työssä käyväkin kadehtii!

Välillä lapsi on tietenkin ärsyttävä, asiat eivät suju niin kuin haluaisin ja tuntuu siltä etten saa hoitorutiineilta tehtyä yhtään mitään koko päivänä. Mutta ei se haittaa! Mulla meni ekat puoli vuotta tämän asian hyväksymiseen, mutta sitten on ollut lähes yksinomaan ihanaa! Saa nähdä kuinka äidin käy kun tulee toinen lapsi

 

[En nauttinut]

Minusta reilu vuosi kotona oli aika kamalaa, ja kaipasin töihin enimmän aikaa. Ja töihin lähdin kun lapsi 1 v 1 kk. Päätös on ollut oikea, elämä on jotenkin paremmin tasapainossa nyt kun on muutakin kuin vain se koti ja vauva.

Toisen lapsen hankkimista en juuri edes viitsi harkita, juuri sen takia että toinen vuosi kotona tuntuu ainakin nyt ajatuksena ihan hirveältä. Ehkä sitten jos isä olisi kotona osan vanhempainvapaasta.

 

[tyiti]

Nautin ja en nauti. Uskoakseni samoja tuntemuksia on monella muullakin kotiäidillä, asioissa kun on aina puolensa ja puolensa.

Toisin kuin esim. edellä kirjoittanut, minä kaipaan rauhallisia töihinlähtöaamuja, jolloin sai itse päättää milloin heräsi ja toimia vapaasti oman aikataulunsa mukaan. Lasten myötä arki on paljon hektisempää kuin ennen lapsia. Päivärytmit ja -rutiinit ovat varsin tiukat, jotta päivästä ylipäätään tulee jotain.

Mutta enimmäkseen nautin kotiäitinä olosta. On mahtavaa olla läsnä pienten lastensa elämässä, nähdä jokainen kehitysaskel ja nauttia heidän seurastaan. Kyllä sitä varmasti tulee ikävä jahka töihin palaan.

 

[mielu]

Nautin kyllä täysillä! Ihanaa touhuta muksun kanssa ja olla ihan rauhassa ja ns. kiireetön. Palaan kyllä töihin takasin, koska rahat ei riitä elämiseen muuten... Mutta kyllä tulee ikävä tätä aikaa!

 

[kahden kanssa kotona]

Välillä nautin, välillä en. Nyt otan osa-aikatyö, jotta voin olla lasten kanssa kotona pidempään. Kahden kanssa on täysin eri kuin yhden kanssa. Yhden kanssa tylsistyin kotona. Kahden kanssa kokoajan meno päällä. En aio olla 3 vuotta, mutta yli vuoden kuitenkin.

Välillä olen tosi kyllästynyt ja ärtynyt, jos päivä on ollut pelkkää kiukuttelua. Varmaan tuo osa-aikatyö piristää. Uskon niin.

 

[en mutta enenevästi kyllä]

Kaksi kuukautta sitten olisin sanonut tiukasti, että EN. Ja täytyy sanoa, että ensi vuoden alussa takaisin töihinpaluu ei vielä ahdista yhtään. Mutta sen verran on kuitenkin mieli muuttunut tässä viime aikoina, että olen alkanut tykkäämään tästä kotona olosta enemmän kuin esim. 2 kk sitten. Syynä siihen miksi kotona oleminen on alkanut vähän enemmän maistumaan, on yksinkertaisesti se, että vauva 11 kk, on alkanut olemaan ns. helpompi. Nukkumaan paremmin ja on muutenkin paljon ns. helppohoitoisempi kuin vielä alkukesästä. Se auttaa jaksamaan paremmin.

Mutta isossa mittakaavassa kaipaan kovasti ihan paluuta aikuisten ihmisten maailmaan, tekemään muitakin asioita kuin vain kotitöitä ja lapsen leikitystä. Pelkästään kotona oleminen saa kyllä aikaan tunteen, että seinät kaatuu päälle ja että näistä ns. töistä ei pääse ikinä eroon. Tuntuu, että olisi töissä 24/7 vaikkakin käyn kyllä omissa harrastuksissa 2-3 krt/vko ja muutenkin yritetään aktiivisesti lapsen kanssa käydä kerhoissa ja muissa. Kaipaan siis elämääni muutakin kuin tätä kotia ja perhettä, niin rakkaita kuin ne minulle ovatkin.

 

[Nautin]

Nautin! Mulla on paljon ystäviäkin nyt kotona, joten elämä on sosiaalista, eikä kotona todellakaan joudu kökkimään. Päin vastoin, joskus kaipais vaan sellaistakin päivää, että oltais vaan kotona. Mut mulla myös helppo lapsi, joka nukkuu hyvin. Olen lomalla joka päivä, ja tää on ihanaa. Kaikkein kivointa on kuitenkin se, että lapsi saa rauhassa kehittyä omassa kodissa, eikä häntä tarvitse viedä vielä hoitoon.

 

[ääkkis]

Ehdottomasti. On ollut välillä vaikeaa, mutta ihanaa. En kaipaa töistä kuin palkkaa, päinvastoin. Olen kotona niin kauan kuin ikinä voin.

 

[ääkkis]

Ja semmoinen on tämä yksikin lapsi, ettei tylsää tule hetkeksikään!

 

[maru-maru,]

Nautin kovasti ja aion olla niin kauan kuin saa olla! Ihanaa vaihtelua tää on, kun on jo vuosikymmenet ollut työelämässä mukana!

 

[yyyyy]

Nautin alussa, mutta nyt kun äitiysloma lähentelee loppuaan, kaipaan kyllä oikeasti muutakin kuin kotona olemista vauvan kanssa. Henk.koht. en ymmärrä äitejä jotka ovat kolmekin vuotta lapsen kanssa pelkästään kotona. HUOM! Tämä vain minun mielipiteeni, älkää vetäkö hernettä nenään

 

[en-ääkkistele]

Ja semmoinen on tämä yksikin lapsi, ettei tylsää tule hetkeksikään!

No riippuu vähän siitä mitä pitää hauskana... Itse en lapseni vauva-ajasta niinkään nauttinut, koska en kuulu niihin "hellanlettasmitensöpöäkaikki"-äiteihin, vaan kaipasin työelämään tekemään aikuisten juttuja. Nyt kun lapseni puhuu selkeästi, niin saattaa sieltä suusta jotain hauskaakin tulla

 

[ääkkis]

tarkoitinkin, että olen ns. vaativan lapsen väsynyt äiti. Ei lopu tekeminen, ajankulu ja mielenkiintoistakin on näin rautalangasta lisäten. Hauska se lapsi on ehdottomasti, mutta vaikea, hunouninen ja levoton yms. Aikuisten jutut on nähty ja hiekkalaatikolla niitä riittää enemmän kuin yksinäisemmässä työssä. olen saanut uusia, ihania ystäviä, äitejä, isiä ja lapsia. Oma lapsi ei vielä edes puhu, että tästä kai tämä paranee ja helpottuu...

 

[Naaautin]

NAUTIN, todella paljon, vaikka olen myös ns. vaativan lapsen äiti... vaikka välillä on väsy ja turhautuminen niin voin kuitenkin sanoa että nautin "kotona olosta". Ollaan itse muokattu arki itselle mielenkiintoiseksi niin miksipä siitä ei nauttisi =) tietysti tähän on vaikuttanut se, että lähistöllä on laaja mammapiiri, jossa samanikäisiä lapsia ja ollaan palveluiden ym. ostosmahdollisuuksien lähistöllä niin aika ei käy pitkäksi.

 

[Todellakin nautin!]

Neuvolantädinkin sanoin huomaa miten lapsella on kaikki hyvin, kun saa olla kodin turvassa. Hetkeäkään en ihan oikeasti vaihtaisi pois. Tämä on parasta elämässä! Meille tämä kyllä tulee luonnostaan. Joillekin kotona olo on työtä, mutta meille työssä olo on työtä. Tämä kotona olo ei kuitenkaan ole sen vaatimattomampaa tai arvottomampaa kuin töissä oleminen. Päinvastoin. Ei tämä ole rahaan verrattavissa. Joka hetki todellakin on kultaakin kalliimpi.

P.s. En kaipaa muiden mammojen seuraa hiekkalaatikolla, eikä se kiinnostaisikaan, vaan jos joskus haluan tavata omia ystäviäni, niin kyllä sekin järjestyy. Asiat erikseen.

 

[Ihanaa aikaa]

Tämä on elämäni parasta aikaa. Vauva on nyt 5kk enkä vaihtaisi hetkeäkään pois. Olen kotona niin pitkään kuin rahallisesti on mahdollista, en kuitenkaan voi olla 3v asti, mikä surettaa jo valmiiksi. Töihin ei ole yhtään ikävä, vaikka ennen luulin uran tekemisen olevan niiiiiin mielenkiintoista. Viihdymme hyvin kotosalla, muita mammoja emme juurikaan tapaile. Kavereita nähdään silloin tällöin, emme edes viikoittain. On todella rentoa elämää: välillä rankempaa ja erilaista kuin ennen lasta, mutta silti niin paljon parempaa!

 

[Vuosi riittää]

Minulla olo on muuttunut koko ajan. Keksin kovasti menemistä ja tekemistä, joten "kotona" emme paljon ole. Tämä on ihan jees, mutta on kyllä mahtavaa päästä töihinkin.

Olen huomannut, että sellaiset siivoaja- ja leipojatyypit tykkäävät olla kotona: he nimenomaan ovat paljon _kotona_, kun taas me olemme tosiaan enemmän hararstuksissa ja menossa.

 

[meil tääl,]

Palasin töihin osittain jo 6kk vanhemapain vapaan aikana. Olisin halunut olla kotona pidempään, mutta toisaalta nautin myös työstäni (vaihdoin alaa juuri ennen äippälomaa). Nyt yhdistän työn ja kodin niin, että teen noin 20-30h töitä viikossa ja lopun aikaa olen täysillä kotiäiti . Pidän myös pitkät lomat vuodessa: kesällä 2kk, jouluna 3viikkoa, syksyllä ja keväällä vielä yhdet viikot. Näin saan olla riittävästi kotona ja toisaalta taas työssä saan toteuttaa uutta alaani.

 

[Siivooja ja leipojatyyppi]

Viihdyn ehdottomasti, olen 3 v., jos rahat riittää. Minusta on itse aika tylsä, jos tylsistyy kotona ja vielä maailman parhaassa seurassa. Tietysti äidit on erilaisia kuten lapsetkin. Mulla ei aina jää aikaa edes kotitöille. Harrastamiseen löytyy välillä tilaisuutta ja aikuisten seurasta ei ole mitenkään puutetta. N.s. akateemisena uranaisena olen eritäin kiitollinen ja onnellinen mahdollisuudesta antaa aikaa lapselleni ja koko perheelleni. Tämä on tärkeintä, mitä on ja nautin 100%.

 

[ed.]

Tekeekö muuten hiekkalaatikko ihmisistä ei-tutustumisen arvoisia? Melko rajoittunutta! Minusta on todella kätevää, että naapurissa eli samoilla hiekkalaatikoilla on seuraa äidille, lapsille ja isillekin, hoitoapua yms. Itsekin olen tavannut ihania ihmisiä, joihin en olisi muuten tutustunut ja saanut oikeita ystäviäkin. Aika kuluu mukavasti, kun on seuraa ulkoillessa ja olen huomannut siitä olevan paljon konkreettista hyötyäkin. No, hyvä muistaa, että kaikkia ei seura kiinnosta.

 

[Olisinpa kotona]

Toivoisin, että voisin olla kotona. Olen oikeastaan tässä pari kuukauden sisällä töihin paluusta katkeroitunut pahasti miehelleni, kun jouduin taloudellisista syistä mennä töihin. Lapsi on vasta vuoden. Tuntuu viihtyvän päivähoidossa liiankin hyvin.

Mikään ei ole niin ahdistavaa, kun se, että tarhatäti kertoo minulle, lapsen äidille, mistä lapsi pitää jne. Olen täysin vieraantunut lapsestani tässä lyhyessä ajassa. Lapsi tuntuu muutenkin olevan isän perään, joka pystyy olemaan lapsen kanssa pidemmän ajan päivästä kuin minä.

Tuntuu ettei minulla ole enää tässä perheessä mitään muuta roolia, kun tuoda rahaa taloon, tehdä ruokaa ja siivota. En tiedä miten tästä pääsen yli.

Nauttikaa nyt hyvä ihmiset kun voitte! Töitä ehtii tehdä myöhemminkin.

Nim. merk. lapsensa toisille menettänyt

 

[Nautin]

Mua myös ihmetyttää, miksi pitää erikseen mainita, jollei ole kiinnostunut toisten äitien seurasta. Onko silloin kiinnostunut ihmisistä noin ylipäätään? Tekikö äitiys SINUT tylsäksi ihmiseksi? Jos ei, niin miksi se tekisi ketään muutakaan?

Minulla äitiys on avannut oven ihan uusiin maailmoihin, juuri siksi että nimenomaan siellä hiekkalaatikolla ja kerhoissa on niin paljon erilaisia ihmisiä, joihin en olisi muuten koskaan törmännyt. Maahanmuuttajiin tai ihan erilaisen elämänkatsomuksen omaaviin ihmisiin on helppo saada kontakti lapsen kautta. Mua ainakin kiinnostaa noin ylipäänsä se, miten ihmiset näkee tän maailman ja mitä mieltä he siitä ovat. Ja kun äidiksi tuleminen on monelle aivan käänteentekevä asia maailmassa, on kiva kuulla niitä ajatuksia siitäkin.

Mä en koskaan ennen äidiksi tuloa esimerkiksi ollut keskustellut islamilaisesta kulttuurista yhdenkään muslimin kanssa. Siihen ei ollut mahdollisuutta, eikä sellaista vireystilaa, että olisi vaan malttanut rauhoittua kuuntelemaan jotakuta, ilman että ois itse asioista jotain mieltä. Hiekkalaatikon reunalla on just sitä aikaa, ja sellainen mielentila, että toisen pohdintoja (ja omiakin) voi rauhoittua kuuntelemaan. Mä opin jatkuvasti paljon siitä sosiaalisesta ympäristöstä, jossa elän mutta jota en ennen vaivautunut tutkimaan. En ole ennen tajunnut, kuinka monta rinnakkaista todellisuutta tähänkin lähiöön mahtuu. Tämä on mielenkiintoista, ja suosittelen kaikille!

 

[siivooja- ja leipojatyyppi]

edelliselle, tuolta minustakin tuntuisi, jos en olisi kotona. Meillä tullaan toimeen nyt todella vähällä. Uskon, että lapsesi saa kuitenkin hyvän hoidon ja hänellä on varmasti hyvä, välittävä äiti. Äidin osa ei ole helppo, mutta ihana. Voimia!

Ja vielä siitä hiekkalaatikolla tutustumisesta: ainahan siellä niitä nyrppynaamoja ja nirppanokkia näkee. Sanon ehkä muutaman sanan, tervehdin ja annan sitten olla jos ynseys pysyy. Joskus se kaikkoaa hetkessä ja huomaa, että seura kelpaa ja on jopa helpotus. Kaikille ei tietenkään ja hyvä niin, kyllä sinne mahtuu. Meillä muilla on muuten aika hauskaa

 

[ääkkis]

Meillä myös

Moni useamman lapsen äiti viettää "hiekkalaatikkoelämää" vuosikausia - sen muun ohella tietenkin. Lapset kai ulkoilevat aika paljon? Meillä ainakin useita tunteja joka päivä. Joskus on mukavinta olla keskenään omien lasten kanssa vähän omissa oloissaan. Siis joskus, mutta todella paljon aikaa on olla muidenkin kanssa.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille ihan parhaasta seurasta hiekkalaatikolla ja muualla!