G: miten 2-3v. sisko/veli reagoi vauvaan?

Te joilla on 2-3v. esikoinen kun vauva syntyy, niin miten lapsenne on reagoinut uuteen perheenjäseneen? Kauan tämä "sopeutumisaika" on kestänyt?

Meillä nyt 2vkoa vanha vauva. Esikoinen on tosi kiltti vauvaa kohtaa, halii ja suukottelee jatkuvasti. Itse asiassa hermostuu ellei saa tehdä sitä silloin kuin haluaa.. . Tyty kiukuttelee toistaiseksi vain minulle...vaikka yritän huomioida hänet parhaani mukaan. Pidän sitä tosin aivan normaalina, onhan se tuon ikäisen vaikea käsitellä näin suurta elämän muutosta. Siksi en kovin kiinnitä huomiota mielenosoitukseen vaan yritän saada huomion muualle riippuen tilanteen vakavuudesta. Tyty on mukana vauvan hoidossa ja annan myös kahdenkeskistä huomiota hänelle aina kun vauva nukkuu.

Niin ja yöunet on myös lyhentyneet ja tulleet jälleen levottomiksi. Sen kyllä toivoisi tasaantuvan pian, ettei koko perhe olisi kovin väsyneitä...

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.

 

Moi

Meillä oli poika 2 vuotta kun vauva syntyi ja mielestäni ei oikein vielä edes ymmärtänyt vauvaa, vaan enemmänkin kiukutteli minulle jos aika ei riittänyt tarpeeksi hänelle tai leikit jouduttiin lopettamaan kesken.
Kun vauva enemmän rupesi osallistumaan perheen arkeen eli noin 5-8kk niin silloin pientä mustasukkaisuutta olikin ja sittenkuin koitti päivä, että vauva lähti liikkeelle niin auta armias!!! silloin kyllä huudettiin ja taisteltiin jos leikit menivät plörinäksi tai vauva otti jonkin väärän lelun.
Elikkäs nauti vielä ajasta kun vauva on VAUVA ja luulenpa, että kun nyytti kasvaa enemmän niin siskokin huomaa paikkansa uhatuksi! ei tieteskään kaikilla, mutta meillä kävi näin.

 

Meillä oli poika 2v3kk kun sisko syntyi. Aluksi oli melkoisesti mustasukkaisuutta niin ettei voinut selkäänsä kääntää. Tätä jatkui melkein vuoden nyt kun tyttö 1v 4kk niin ovat alkaneet leikkiä yhdessä ja isoveli oikein opettaa pikkusiskolle miten lainataan leluja ja pyytää mukaan leikkeihinsä. Eli näinkin päin voi käydä.

Käsittääkseni olisi lapsen kehitykselle hyvä että mustasukkaisuutta esiintyy ainakin JOSSAIN vaiheessa. Siis ettei pidä kaikkea sisällään - koska pahaa oloahan joka tapauksessa tulee kun pitää oma äiti jakaa uuden tulokkaan kanssa.

 

Meillä pojan ja tytön ikäeroa on tasan 2 vuotta. Meillä ollaan vältytty isommilta mustasukkaisuuksilta. Ainoastaan muistan, että siinä vaiheessa kun vauvasta kasvoi ns.lapsi sanoi poikani,että nyt voi vauvan palauttaa ja ottaa pienen uudestaan. Poikamme on ollut pikkusiskolleen melkeinpä jopa esimerkillinen isoveli,pitänyt huolta ja puolustanut esim. tyttömme ollessa 1-vuotias veli lohdutti häntä.että "kyllä sullekin kohta pippeli kasvaa". Lapset ovat leikkineet paljon yhdessä joten olenkin aina pitänyt hyvänä ikäerona tuota 2 vuotta.

 

Meillä esikoinen oli 2v2kk, kun toinen keskimmäinen syntyi. En kyllä muista, että olisi ollut mitään kummempia mustasukkaisuuskohtauksia tai pikkusisarukseen kohdistuvaa "kiusaamista". Ei me vanhemmatkaan mitään kamalia (siis normaalista poikkeavia) draamoja jouduttu läpikäymään esikoisen kanssa.

Kun keskimmäinen sitten alkoi "valloittaa reviiriä" eli alkoi konttaamaan ja lopulta kävelemään, silloin tuli niitä mustasukkaisuusjuttuja, muttei mitään pahempia. Niitä siis tulee yhä edelleen kolmen lapsen kanssa ja ne kuuluu asiaan.

Keskimmäisellä ja kuopuksella on ikäeroa 1v3kk (eli esikoinen oli 3,5v, kun kuopus syntyi) ja se meni kyllä jo ihan helposti. Joskin keskimmäinen "kasvoi liian nopeasti"... :/

 

Meillä sisko 2,5 v kun vauva (nyt 3 kk) syntyi. Hoitaa mielellään, mutta kans just niinkuin tahtoo, eli vaippaa haluaa vaihtaa kun vauva nukkuu, leikittää kun syö jne. ja sanoo että kyllä minä tiedän miten pitää... Olen pyytänyt esim vaihtamaan vaipan (lattialla tietty) ja hyvin onnistuu. Usein huomaan että kohtelee vauvaa kovakouraisesti, että saisi sitten lohduttaa. Joskus haluaa itse olla pieni ja avuton, ja sen suon, eihän hälläkään tuota ikää vielä paljon ole.

 

Huoh. Meiän neiti oli 2v1kk, kun pikkuveli syntyi. En olisi ikinä uskonut, että tyttö voisi olla niin mustasukkainen kuin mitä oli. Ehkä osansa oli siinä, että mä olin melkein kaksi viikkoa kotoa pois ensin käynnistelyjen ja sitten vauvan valohoitojen vuoksi. Tyttö oli mulle tosi loukkaantunut, enkä kelvannut kotona mihinkään, ei saanut ottaa syliin tai halailla. Pikkuveljen hoito ei kiinnostanut tipan vertaa ja kylläpä tyttö läpsäisikin vauvaa pari kertaa. Ensimmäiset pari viikkoa oli tosi raskasta aikaa, tyttö temppuili ihan joka asiasta ja kärsivällisyyttä todellakin koeteltiin. Eikä sitä kyllä aina riittänytkään.. Nyt vauva on reilut 4kk ja tilanne on rauhoittunut normaaliksi. Tyttö on kyllä mustis, välillä vähemmän ja toisinaan paljon enemmän. Vauvan hoitaminen jo kiinnostaa toisinaan ja tytöstä on hauskaa, kun vauva nauraa hänen touhuilleen. Ja kyllä se isosiskon hoivavietti pukkaa ainakin silloin esiin, kun vauva itkee, eikä äiti pääse heti vauvaa syliin ottamaan. Silloin tyttö kantaa tuttia vauvalle (jota tämä ei kyllä edes syö) ja hyssyttää ja lauleskelee.

Mä luulen, että uusi mustisvaihe pukkaa päälle, jahka vauva oppii liikkumaan.

 

Poikani oli tasan 2,5v. pikkusisaren syntessä. Tosi hyvin meni aluksi, siis siinä mielessä että poika ei koskaan tehnyt vauvalle mitään kiusaa tms. vaan päinvastoin toi tuttia suuhun, vaippaa hyllystä ym. Imetystuokioissa oli pientä mustasukkaisuutta, lähinnä niin että kun istuin vauvaa syöttämässä, poika meni vessaan avaamaan vesihanaa, räpsytteli valoja, renkutti ovia yms. ärsyttävää. Kun tiesi etten voi siitä koko ajan nousta ja estää. Haki huomiota...
Muuten koitin hoitaa vauvaa "vähän siinä sivussa" ja touhuta esikoisen kanssa mahdollisimman paljon kuten ennenkin. Ja ehkä se auttoi, ettei hän tuntenut paikkaansa täysin viedyksi. Aina kun vauva nukkui, touhuttiin jotain yhdessä ja juttelin paljon pojalle kaikkea niin että tosiaan koki mun huomioivan häntä.

Ikävin vaihe alkoi silloin, kun pikkusisko lähestyi vuoden ikää, ja siitä sit tänne lähes parivuotiaaksi... Kun sisko pääsi leluihin ja leikkeihin käsiksi, se ei ollutkaan enää yhtä mukava veljen mielestä. Pieni sotki aina legoleikit ja hajotti junaradat. Kauheinta oli, jos vauva kuolasi lempitraktorin päälle!! Aluksi poika kuljetti lelunsa pöydille, mutta kun sisko alkoi kävellä, ei ne ollut enää sielläkään turvassa... Kyllä siinä jonkin aikaa oli jokapäiväistä kinaa ja tappelua ja itkua...

Mutta nyt pikkuhiljaa on alkaneet leikit sujua yhdessäkin, ja kovasti heistä on seuraa toisilleen! Siellä missä on toinen, on toinenkin... Eli taitaa se hankalin vaihe olla ohitettu.
=)

 

Meillä tyttöjen ikäero 2,5 vuotta. Isosisko oli paljon vähemmän mustis kuin uskalsin kuvitellakaan, ei kohdistanut mustasukkaisuuttaan vauvaan vaan kiukutteli meille vanhemmille. Varsinkin mua koetteli oikein urakalla - ja kuuluvasti...

Vaikeinta oli tosiaan silloin, kun vauva oppi liikkumaan ja kiinnostui samoista tavaroista kuin sisko. Temperamentikas isosisko ei sietänyt yhtään sitä että vauva yritti samoille leluille, vaan seurauksena kamala "ulvomiskonsertti". Edelleenkin (4,5v) herkästi huutaa, että pikkusisko kiusaa/sotkee leikit/ottaa lelut.

Tytöt ovat kyllä ylimmät ystävykset ja leikkivät yhdessä ihan sovussakin, ihanimpia hetkiä ovat ne kun molemmat kikattavat sydämensä pohjasta toisilleen =)

 

En halua pelotella mutta kerron totuuden mukaisesti..Meillä poika 3v kun vauva synty. Eka 3kk meni ihan hyvin, ilmeisesti "alkuhuumassa".Sit poika ilmeiseti tajus et toi onkin meillä pysyvästi...Jatkuvasti sai olla silmät selässäkin.Riehumista, vauvan kiusaamista, raivoamista...On ollut kyllä aika rankkaa.
Mutta todettakoon että kyllä meilläkin niitä hyviä päiviä on ja kai se aurinko paistaa risukasaankin... Kuitenkin joka ilta antaa esim. hyvänyön pusun siskollekkin ja muutenkin pitää puolia jos joku hänen mielestä "uhkaa".
Ehkä tuo 3v on pahin ikä kun on uhma monesti pahimmillaan (yksilöllistä) jameillä vielä lisäksi tosi vilkas ja toimelias poika.
Lykkyä tykö :wave:

 

Kiva kuulla muiden kokemuksia. En ajatellutkaan että "näin vähällä" tässä selvittäisiin oireilusta, vastahan tässä ollaan alkumetreillä. Nostan jos joku vielä kertoisi kokemuksiaan. :wave:

 

moi!

mekin ollaan alkumetreillä (vauva 1kk) ja isosisko 2,5v. Tähän mennessä ilmennyt samanlaista kiusantekoa äidille, kuin mitä jansku tuolla aiemmin kirjoitti.

Muuten tyttö tykkää vauvoista tosi kovaa, ja haluaa paijata ja hoitaa vauvaa jatkuvasti. Jos on ulkona, mummon luona, tai muuten eri paikassa kuin vauva, niin kyselee jatkuvasti vauvaa =)

Mun on tosi vaikee kuvitella, että meidän tyttö ikinä tekisi mitään pahaa vauvalle, myöhemminkään. Äiti ja isä sen sijaan kyllä saavat osansa kiukuttelusta ja lyönneistäkin...

 

\

Te joilla on 2-3v. esikoinen kun vauva syntyy, niin miten lapsenne on reagoinut uuteen perheenjäseneen? Kauan tämä "sopeutumisaika" on kestänyt?

Meillä nyt 2vkoa vanha vauva. Esikoinen on tosi kiltti vauvaa kohtaa, halii ja suukottelee jatkuvasti. Itse asiassa hermostuu ellei saa tehdä sitä silloin kuin haluaa.. . Tyty kiukuttelee toistaiseksi vain minulle...vaikka yritän huomioida hänet parhaani mukaan. Pidän sitä tosin aivan normaalina, onhan se tuon ikäisen vaikea käsitellä näin suurta elämän muutosta. Siksi en kovin kiinnitä huomiota mielenosoitukseen vaan yritän saada huomion muualle riippuen tilanteen vakavuudesta. Tyty on mukana vauvan hoidossa ja annan myös kahdenkeskistä huomiota hänelle aina kun vauva nukkuu.

Meillä aivan samalla tavalla. Esikoinen on 2.5v tyttö ja halii ja pussailee vauvaa paljon. On todella iloinen vauvasta. Haluaa olla kaikessa mukana kun vauvaa hoidetaan ja loukkaantuu jos sanon että vauvan täytyy saada olla myös rauhassa välillä. JA yöunet on meilläkin lyhentyneet. Nukkumaan menee samaan aikaan kuin ennen mutta ylhäällä on jo viimeistään klo8 kun ennen nukkuin aina yhdeksään. Mistähän tämä johtuu??

Niin ja yöunet on myös lyhentyneet ja tulleet jälleen levottomiksi. Sen kyllä toivoisi tasaantuvan pian, ettei koko perhe olisi kovin väsyneitä...

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.

 

[
Meillä aivan samalla tavalla. Esikoinen on 2.5v tyttö ja halii ja pussailee vauvaa paljon. On todella iloinen vauvasta. Haluaa olla kaikessa mukana kun vauvaa hoidetaan ja loukkaantuu jos sanon että vauvan täytyy saada olla myös rauhassa välillä. JA yöunet on meilläkin lyhentyneet. Nukkumaan menee samaan aikaan kuin ennen mutta ylhäällä on jo viimeistään klo8 kun ennen nukkuin aina yhdeksään. Mistähän tämä johtuu??

Noin toi miun teksti piti oikeesti mennä. sekoitin sen vahingossa ap:n tekstien väliin.

 

Neiti oli kolme vee kun poika tuli taloon. ALkoi ihan kamala elämä. Todella mustis ja todella itsepäinen on muutenkin. Puoli vuotta piti vahdata joka hetki ja välillä tuntui et kaikki hajoaa. Nyt poitsu reilun vuoden ja aika paljon leiikivät yhdessä, nauravat ja kisailevat. Vahinkoja ja ylilyöntejä sattuu mutta nyt sisko todella rakastaa veljeään ja hoitaa minkä voi.
Eli aika aikansa kutakin mutta luulen että se kolmen vuoden ikäero oli kaikisat kamalin. En ole kuulut vastaavaa jos ikäero esim kaksi vuotta.