G: Mitä typerää olette tehneet synnytyksessä?

Näin yöllä unta että menin niin paniikkiin, että revin kaikki kanyylit ja johdot irti ja yritin lähteä karkuun. Niin tulipa siitä vaan mieleen.

Viime synnytyksessä tarrasin kätilöä paidasta, en mitenkään tarkotuksella vaan oli pakko saada jostain ponnistusvaiheessa kiinni ja ne kahvat oli mielestäni huonossa kohdassa. Miestä otin kaulan ympäriltä kiinni samalla ja siltä lähti vahingossa hiuksia päästä. Ei todellakana ollu tarkotus satuttaa ketään tms mutta paniikissa vaan tarrasin kiinni jostain mistä satuin saamaan.
Ja selitin ihan omiani ja typeränä ensin valitin että haluan jo ponnistaa, sitten kun sain luvan niin huusin etten halua enkä jaksakkaan. Itkin ja valitin kuin pikkulapsi, miehelle nyyhkytin että mä haluan lähteä kotiin, että en haluukkaan synnyttää ja että mä kuolen yms (yli 2vrk valvomista, pilalle mennyt epiduraaali, hitaasti edistyvä synnytys, järkyttävät kivut, sektiouhkan takia kauan syömättä..........)
No kaikki meni loppujen lopuksi hyvin.

 

ihankun mun suusta toi sun kertomus ei mitään lisättävää !

 

Itselläkin pitkittynyt synnytys ja 3vrk valvominen alla, karjuin siellä kaikkee että ottakaa se musta ulos, mä en jaksa, mä en saa sitä ulos, auttakaa...plaa plaa plaa.. Kehenkään en kylläkään koskenut, mutta huusin ja valitin..

 

No ei ole ollut kanyyleitä tai puudutuksia, eikä miestä... kätilölle sanoin että kaikki pitää olla valmiina kun se kipupiikki laitetaan, vanhastaan tiesin että ei mene montaa minuuttia kun lapsi tulee ulos, no kätilöpä oli just kriittisellä hetkellä hakemassa vauvalle pesijää. No onneksi kätilöharjoittelija sai kopin. Sanoin sitten kätilölle, sanoi ettei hän olisi siihen muutenkaan puuttunut, kun ei ollut mitään ongelmia.

 

Jostain syystä leikkaussaliin (kiireellinen sektio) oli laitettu keskoskaappi niin,että näin sen kautta selkeästi kun maha avattiin ja kaiken mitä tapahtui,olinhan hieman "kallellaan". Pakkohan sitä oli katsoa,vaikka häijyä teki,ja ajatus tekee vieläkin!

 

nooh, mie ilmoitin ponnistusvaiheen alettua että en mä osaa, enkä mä halua.. lähden kotiin :snotty::ashamed: mulle naurettiin je kehotettiin ponnistamaan.. sitten kiukustuin kun ne kätilöt yritti sormilla "näyttää" että mihin suuntaan pitäis ponnistaa ja mie en tajunnut ja kysyin miten perkeleessä mä muka voin ponnistaa alavasemmalle jne :O :kieh:
niin ja tosissaan, kun ponnistusvaihe alkoi, niin odoteltiin vasta sitä anestesia lääkäriä, joka tulikin sitten huoneeseen kun homma oli jo käynnissä.. se kävi siinä huoneen ovella toteamassa ettei häntä näköjään enää tarvita ja mie huusin itkien sille että "eiii älä mene mä tahdon lääkkeitä, en synnytä muuten"

 

[QUOTE="milli";23438321]Jostain syystä leikkaussaliin (kiireellinen sektio) oli laitettu keskoskaappi niin,että näin sen kautta selkeästi kun maha avattiin ja kaiken mitä tapahtui,olinhan hieman "kallellaan". Pakkohan sitä oli katsoa,vaikka häijyä teki,ja ajatus tekee vieläkin! [/QUOTE]

no hui !:O hullu nainen!!

 

Ponnistusvaiheessa olin lähdössä kotiin. Olin sitä mieltä, että synnytyksestä ei tule yhtään mitään ja että mä lähden kotiin. Mies ja kätilö tyrkki takaisin sängylle ja piteli aloillaan.

 

Mä aloin jostain syystä puhkumaan ja puhisemaan niin kuin elokuvissa kun naiset synnyttää. Kätilöä ja hoitajaa huvitti. :ashamed:

 

Mulla tuli kerran synnytyksessä pieru..

 

Niin joo ja tuo jälkimmäinen juttu ei siis ollut unesta vaan ihan tosielämästä Se alku vain oli unesta.
Ai joo, ja sitten suutuin kun multa vietiin ilokaasu hetkeksi kun yrittivät saada mua polvilleni. Sitten tuli supistus, osottelin vaan maskia ja haukoin henkeä, ja heti kun supistus hellitti sen verran että pystyin niin huusin että anna nyt jumalauta takas se!

 

Oltiin ukon kanssa yhdynnässä ponnistusvaiheen aikana.

 

Sairaalaan saavuttuamme olin jo melkolailla tuskissani. Sain käteeni jonkin lomakkeen, joka käskettiin täyttää ja siinä kyseltiin perustietoja ja mm. isän yhteystiedot. No siinä tuskissani kyykin lattialla ja kirjoittelin isän yhteystietoihin OMAN ISÄNI tiedot. Tämän mokan tajusin vasta joskus synnytyksen jälkeen, enkä muista tuliko asiaa korjattua. Tuskin sillä enää oli väliä.

Samassa synnytyksessä sydänkäyriä mittaamassa oli ulkomaalaistaustainen kätilö, joka puhui täydellistä suomea mutta venäläisellä/virolaisella aksentilla. En kivuissani saanut muka mitään selvää hänen puheestaan ja jouduin kaiken kysymään ainakin kolmeen kertaan. Vähän oli muuten se kätilö tuskastuneen näköinen...

Kuopuksen synnytyksessä ei mitään ihmeempää tapahtunut, kaikki meni mallikkaasti ja synnytys oli oikeastaan täysin kivuton, vaikka vauva oli 4,5kg. Olihan se tietysti vähän hassua, että siinä ponnistelin vauvaa pihalle, kätilöt kaivoivat häntä sieltä ulos ja minä vaan naureskelin ja juttelin mukavia kätilöiden kanssa.

 

[QUOTE="huh";23438436]Oltiin ukon kanssa yhdynnässä ponnistusvaiheen aikana.[/QUOTE]

No on ukollas pienen pieni pili, millä se on saanut ne siittiöt ohjattua sun sisään kun ootta lasta värkänneet?

 

Pitkän valvomisen ja jatkuvan ilokaasupöhnän ja taustalla hiljaisella soivan radion johdosta luulin olevani baarissa ja ihmettelin kun suussa ei tunnu röökin maku. Enne sektiota saamani lääkkeen luulin olevan snapsin joten kehuin kuinka "hyvä paikka tää on kun täällä on viinatarjoilu".

 

.. se kävi siinä huoneen ovella toteamassa ettei häntä näköjään enää tarvita ja mie huusin itkien sille että "eiii älä mene mä tahdon lääkkeitä, en synnytä muuten"

anteeksi ei saisi nauraa.

Mäkin huusin yhdessä synnytyksessä, että ANTAKAA NYT EDES JOTAIN !!!! Ja vauva oli siis jo melkein ulkona.... mitäköhän niiden olisi pitänyt mulle antaa? Samaisessa synnytyksessä kätilö kysyi, että onko isälle jo soitettu niin mä fiksuna kysyin, että niin, soittiko joku jo mun miehelle..? :ashmed:

Kahdessa ensimmäisessä sanoin miehelle, etten enää suosti tähän. ....

 

[QUOTE="hups";23438476]Pitkän valvomisen ja jatkuvan ilokaasupöhnän ja taustalla hiljaisella soivan radion johdosta luulin olevani baarissa ja ihmettelin kun suussa ei tunnu röökin maku. Enne sektiota saamani lääkkeen luulin olevan snapsin joten kehuin kuinka "hyvä paikka tää on kun täällä on viinatarjoilu".[/QUOTE]

Laugh:
Mäkin luulin olevani baarissa. Tai paremmin sellaisessa rauhallisessa ja melko siistissä yökerhossa ... Olin ihan tyrmistynyt kun tajusin olevani synnytyssalissa :O Ja jeps, ilokaasua sain minäkin.

 

Synnytys suht nopea ensikertalaiselle, alle 6 tunnissa sisäänkirjoittautumisesta oli lapsi ulkona.

Ilokaasun vaikutuksen alaisena lauloin risat pitkällä mm. Viidestoista yö ja Lumi teki enkelin eteiseen, sattui radiosta kuulumaan ainoastaan SuomiPop. Paljon muitakin lauleskelin mutta nuo on jäänyt mieleen.

Olin eväitä syönyt ja mies oli just hakenut mulle tosi kuuman kahvin, kun kätilö tuli huoneeseen ja sanoi että pitäis alkaa ponnistamaan. Mä väittelin sen kanssa kun olisin halunnut juoda sen kahvin ensin Kätilö tuumasi että saat kyllä kahvia sitten jälkeenpäin =)

 

esikoisen kohdalla soitin tyksiin kun mies pakotti,pidin niin kovaa ääntä että pilasin hänen aamupalansa,no soitin ja ilmoitin että mulla on tosi kauhee mahatauti,että uskallanko olla kotona kun kramppaa niin kovin yms. kätilö kuunteli hetken ja totes että jospas alat tulemaan,sulla on synnytys käynnistyny.. synnärin oville päästessä mä ilmoitin kätilölle,että mä en synnytä mulla on mahatauti, taas kätilö vaan katto ja ilmoitti että jos vaan nyt kuitenkin katottais.. käynnissä se synnytys oli ja komeasti vielä kyllä on hävettäny ja huvittanu jälkeen päin.. esitin kyllä huoneessa kärvistellessäni että mä lähen kotiin,tää ei oo kivaa ja en suostu.. ei multa kauheesti kyselty enää siinä kohtaa mitä mä mahdollisesti haluan

 

heeh tuli mieleen tosta "yhdyntä ponnistusvaiheessa" -kommentista..

MEnin sairaalaan ja synnytys oli kuulemma jo alkanut ja paikat vähäsen auennut, kanava hävinnyt jne.. Lapsivede kuitenkin tallella ja seuraavana päivänä meidät käskettiin käymään kotona kun tilanne ei edistynyt. Siinä vaiheessa meni hermo kun olin jo yli vuorokauden tuskaillut kipeistä supistuksista (no joo, ei ne ollut mitään verrattuna kalvojen puhkaisun jälkeisiin supistuksiin, mutta sen verran kipeitä että tuli vesi silmiin välillä). Päätinpä siis ottaa lenkin (joka oli tajuttoman hidasta, menin kaverin kanssa ja jouduin vähän väliä pysähtyä supistuksen iskiessä), menin saunaan ja sitten tuli vielä seksiäkin kokeiltua! Jos sitä nyt seksiksi voi sanoa, minä vaan makasin ja irvistelin... Mies raukka varmaan luuli että nautin siitä kerrasta kun kynsilläni tarrauduin sen selkään kiinni, vaikka syy oli aivan muu kuin nautinto.

No, sain sitten synnytyksen jälkeen jonkun tulehduksen enkä tiedä johtuuko se tuosta. Ei olisi kannattanut. Ja lapsi sitten syntyi vasta seuraavana iltana.

 

Kokeilin ilokaasua avautumisvaiheen aikana ja sain vain nuppini ja suuntavaistoni sekaisin... Yhtäkkiä tuli aivan kamalan paha olo ja lähdin kiireen vilkkaa wc:hen. Erehdyin kuitenkin ovesta ja pyhkäisin suoraan käytävälle. Paniikissa yritin takaisin omaan huoneeseeni, mutta erehdyin taas ovesta ja menin väärään synnytyssaliin ja oksensin ensimmäiseen kuppiin, jonka käsiini sain. Taisin jopa huokaista, että "kylläpä helpotti" ja rojahdin keinutuoliin... Salissa olevan synnyttäjän ja hänen miehensä ilme oli kuulemma ollut mielenkiintoinen. Ei ollut oma huone, ei

 

Miehen sp***ahan sisältää samaa hormoonia, jolla synnytyksiä käynnistetään, että sikäli ihan fiksuakin koittaa edistää synnytystä sillä tavalla. Meillä kuopuksen syntymä lähti käyntiin sunnuntaiaamun sessiolla Vauva syntyi kyllä sitten maanantain puolella.

Itse en oikein osaa hävetä mitään ja olen synnyttäessä ollut enemmän semmoinen sisäänpäin kääntynyt, en niinkään ole ulospäin olojani meuhkannut. Mutta alun avautumisvaiheissa, ennen epidaaria, olen kyllä laulanut sydämeni pohjasta. Keskimmäisen synnytyksestä on jäänyt mieleen Richard Marxin Right here waiting, jota vedin ammeessa aina supistusten yli. "Where ever you go, what ever you do, I will be right here waiting for you".. Ehkä ei Marxin poika ihan ollut synnytystä tuota laulua tehdessään ajatellut, mutta minusta sopi tilanteeseen hyvin. Todennäköisesti koko synnäri on siinä kaikunut, kun siellä oli aika ihan akustiikka siinä ammehuoneessa. Kuopuksen synnytyksessä olin pallon päällä suihkussa eikä tullut mitään muuta laulettavaa mieleen kuin Abban "Thank you for the music". Kätilö laulamistani jotenkin kommentoi, mutta mulla ei siinä kohtaa riittänyt huumorintaju kovinkaan pitkälle

 

Siinä ponnistusvaiheessa kun aloin mäkättää (nätisti) että ei tuu mitään mistään ja ei se mahu ulos...niin kätilö käski pitää suun kiinni ja tehä töitä.
Mun kaveri taas pisti (oli toisessa salissa ja muksu synty vaan parin tunnin erolla meijän muksuun) hösseliksi. Huusi ku hyeena ja kertoi että oli haistatellu kaikille peetä ja veetä sekä muksinu ukkoa....On kyl aika temperamenttinen ihminen ja muksu jäikin kyl sitten ainoaksi.

 

Ekaa kun synnytin ja ponnistin ja kätilö sanoi että vielävielä, pää näkyy jo. Karjasin, että v*tut siellä mitään näkyy, oon kuullu että huijaatte jotta synnyttäjä jaksais paremmin.

Käskivät miehen kattomaan, miestä ällötti, ei halunnut nähdä, mutta pakko se oli kun minä sinä mesosin kuinka kätilöt aina huijaa.

Kyllä siellä kuulemma hiukset näky.

 

Ilokaasuissani laulelin "kareokea" mikkiin, eli siihen maskiin. Muutenkin oli pää pikkusen sekaisin, muistan nähneeni kaloja. Ja varmasti selitin miehelle ja kätilölle kaikki sekopäiset ajatukseni. Olivat sopineet, että niistä ei puhuta mulle jälkikäteen mitään...