G: Mitä sinä harrastit pienenä ja mitä hyötyä/iloa lapsuuden harrastuksista on ollut aikuisena?

Itse en harrastanut mitään sillain vakavahenkisesti. Pianoa soitin jossain vaiheessa, mutta en edennyt perustasoa pidemmälle ja olin laiska soittamaan, joten lopetin soittamisen pianotuntien lopettamisen jälkeen... En soita nyt aikuisena. Ehkä se kehitti jotain sorminäppäryyttä kuitenkin.

Kävin sekalaisissa tyttö/askartelukerhoissa yms ja enpä tiedä jäikö niistä ns. mitään käteen, mutta kivaa ajanvietettä oli ja tykkään kyllä nykyäänkin näperrellä ja näpertelisin enemmän jos aika riittäisi.

 

Pianon ja saksofonin soitossa alkeet, laulua kuorossa ja yksinlaulua muskarissa. Eipä noista mitään erityistä hyötyä ole ollut. Laulun aloitin taas vuosien jälkeen uudelleen. Onhan se kyllä kivaa.

 

Partiota ja yläkouluiässä laulua. Olen kuljettanut omia lapsiani partioon ja lauluharrastuksen olen nyt (onneksi) löytänyt uudelleen. Lukemista myös harrastanut koko ikäni. Minusta harrastuksista kuuluu olla iloa, ei niinkään hyötyä.

 

Pianonsoittoa, ratsastusta, kokkausta, vaellusta, ompelua, askartelua, judoa jne harrastin.
Kyllä niistä jotain on jäänyt, osasta enemmän, osasta vähemmän.

Omissa lapsissa näkee selkeämmin harrastuksista elämään jääneitä juttuja: Esim esikoinen halusi jokaiselle kuvataidekurssille ja - leirille mitä ikinä löytyi ja on tänään muotoilija/sisustussuunnittelija.
Pojista vanhin rakensi vuosikausia parin ystävänsä kanssa metsänrajaan majakylää, joka parhaimmillaan oli todellakin kylä kouluinen, paloasemineen, asuntoloineen jne. Nykyään poika on ammatiltaan puuseppä ja tekee rakennuksilla niitä töitä.
Toisena harrastuksena hänellä oli mäkihyppy ja nykyään vapaa-aikanaan valmentaa nuoria mäkikotkia.
Muista lapsista, oikeastaan jokaisesta jo aikuistuneesta, on jokin vastaava anekdootti.

 

Minulla ei ollut lapsena mitään erityisiä harrastukia. Ainakaan sellaisia, mistä aikuisiällä olisi ollut jotain hyötyä.

 

Ihan pienenä harrastin vähän kaikkea; voimistelua, pianonsoittoa, partiota jne, mutta koluikään mennessä ne sit vaan jäi, eli niistä ei oikein jäänyt mitään. Tai osaan mä sentään vielä muutaman lastenlaulun soittaa. Sitten 10 vanhana menin sekä spr- , että vpk-nuoriin, auttamisesta tuli myöhemmin mulle ihan ammatti. Eli olin aikuisuuteni asti myös vpk:n hälytysosastossa ja jossain kohtaa luin itseni hoitsuksi ja menin ambulansiin "jatkamaan" uraani. Lanssiin menon jälkeen tosin piti lopettaa tuo vpk, kun työajat oli sellaset, etten päässy koskaan harjotuksiin, enkä sen puolen keikoille.

 

Niin joo, en maininnut kotona harrastettavia eli lukemista ja käsitöitä. Molempia olen harrastanut koko ikäni.

 

Partiota. Sieltä on saanut eväät selviytyä luonnossa, ei aina tarvitse olla kaikki niin viimeisen päälle. Johtamistaitoja sai myös harjoitella aika nuoresta.

 

Balettia ja pianon soittoa. Tärkein oli yleisurheilu, ja varsinkin pika- ja maastojuoksu. Tästä jäi liikunnallisuus (ja hyvä kroppa). Yläasteiässä harrastin joukkuelajeja (lentopallo, koripallo, karate).

 

Harrastin 14 vuotta balettia. Opin hurjasti itsekuria ja kehonhallintaa sekä sain paljon ihania ystäviä, joista moni on mukana vielä aikuisenakin vaikka asumme ympäri maailmaa. Reilu vuosi sitten aloitin tanssin uudelleen ja nyt 3- vuotiaani on alkanut vaatia mukaan tanssimaan. Toisen aharrastuksena minulla oli alppihiihto ja sitä kautta löysin mieheni.

 

Pianonsoittoa, siitä on ainakin se hyöty että voidaan nyt lapsen kanssa soittaa ja laulaa lastenlauluja ja esikoinen on todella kinnostunut pianosta, vaikka on vasta 2v.

Ratsastus, tai onhan mulla hevonen edelleen mutta on ylläpidossa ensi kesään saakka. Siitä on kai ollut sitten se hyöty että on tullut ulkoiltua tosi paljon ja edelleenkin tykkään käydä maastolenkeillä hevosen kanssa (heppa ollut siis aina pienillä maalaistalleilla, pihatto tyylisissä ja ei maneesia).
Ulkoilusta on siis jäänyt tapa, jota ilman ei pärjää. Nykyään ulkoilen vaan lapsen kanssa ja koiran kanssa tykkään tehdä pitkiä lenkkejä ja rämpiä metsässä.

Mitään tämän kummempaa vaikutusta ei siis harrastuksilla ole ollut, jos ajattelee opiskelu/ työelämää. Vaikka tallilla olen toki ollut töissä, niin omalla kun vieraallakin

 

Partiota, siitä on ollut hyötyä aikuisena tehdyissä useita päiviä kestävissä melontaretkissä, ja monessa muussakin, retkeilyssä, mökkeilyssä. Ei ole ollut peukalo keskellä kämmentä, ja tokihan partio opettaa toimimaan ryhmässä, ensiapua, johtamistaitoja pienessä määrin ymym. Ensiapukurssit kävin tosi nuorena (ei tainnut olla edes riittävästi ikää SPR:n kursseihin, mutta pääsin silti. Tästä on kai ollut hyötyä sh kouluun pääsyyn. Lukemista, hyötyä ei varmaan tarvitse selitellä. Hevostyttökin olin, mikä on opettanut paljon eläimistä.

 

Rytmistä kilpavoimistelua ja musiikkia. Molemmista on kovastikin hyötyä edelleen, ainakin olen edelleen hyvin notkea, ja hyvä soittamaan

 

Harrastin käsitöitä ja ihan kotosalla äidin tai mummon ohjatessa alkuun. Käsityöt ovat ammattini nykyisin. Toisaalta se on hyödyttänyt kun pitää nyhjätä tyhjästä- eli tuunata ja ideoida vähällä rahalla jotain 'uutta'.

Pari vuotta harrastin alttoviulunsoittoa ja samaten lentopalloa. Kummassakaan en ollut mikää pro- viulunsoitto menee kunhan ei tarvitse itse virittää, puoli nuottia menee aina vikaan joko yli tai ali, mulla ei ole mitään absoluuttista sävelkorvaa. Joukkuepelit ei oikein ole mun juttuni, mutta liikunnan riemua silti koin vihdoin ja viimein lentistä pelatessani.

Oman ponin hoito ynnä muut perheen lemmikit olivat aika tavalla meidän 'harrastus'.