Perheneuvolas käyty nyt kaksi kertaa ja aletaan suunnittelemaan apukeinoja meidän "hankalan" lapsen kasvatukeen.
Eskarissa on kiltteyden perikuva.Pari kertaa syksyllä kokeili jotain velmua,mutta eskariope kertoi sanovansa heti tiukasti mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Nyt istuu eskariopen syliin satuhetkessä (kotona TOSI harvoin tulee pyydettäessä syliin,tunkee vaan varpaitansa naamaani tai esim yrittää työntää sormia mun nenään tai muuta ällöä,mistä joudun sanomaan)
Perheneuvolassa oli ihan ok.Teki mitä pyydettiin,paitsi silloin kun hänen piti kuvan kautta kertoa itsestään,niin meni mykäksi. (itsetunto oikeasti huono,kun saanut koko ikänsä niin paljon rangaistuksia ja toruja) Kun meni mykäksi,niin yritin auttaa häntä kertomaan,niin painoi käden minun suulleni ja sanoi hiljaa äiti,nyt hiljaa (ja minä kehuin häntä,en puhunut neg asioita)
Meillä on aina maanantaisin naapurin mummo näitä hoitamassa,kun mulla on viikon ainut työpäivä. Ja melkeinpä joka kerta hän on käyttäytynyt täällä niin rumasti (satuttanut pikkusisaruksia,varastanut karkkeja,paiskonut ovia,rikkonut jonkun tavaran,tiuskinut mummolle jne),että me joudutaan keskustelemaan ja miettimään seurauksia.
Eilen taas.Sitten sovittiin että pyysivät mummolta anteeksi ja sitten meillä kotona joku hyvitystyö.Hänelle keksittiin,että kerää kylppäristä kylpylelut ja shamppoot hyllyynn,kun pikkusisko oli ne levittänyt. Meni hyvällä mielellä keräämään ne,mut tuli itku kurkussa pois ja sanoi,ettei osaa kerätä....Enkä sitten ehtinyt selvittää,kun olin takaisin töihin menossa.Eli meillä vielä sovitustyö tekemättä....
Mulla ihan pää kipeä,kun olen taas pohtinut ja miettinyt mitä tekisin...