G:Mitä rakkaus on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja <3
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tuli mieleen eräs laulu...Mitä rakkaus on, sitä kauan hain . Hetkenkö huumaa murhettako vain? Mitä rakkaus on , rakkaus ikuinen, luota ristin löydät vastauksen.

No joo, mutta kaipa se on luottamusta, hellyyttä, halua olla toisen kanssa ja jakaa elämän ilot ja murheet. Rakastuminen lienee asia erikseen! ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Mielenhäiriö, jota vastaavan tilan voi hankkia nauttimalla huumausaineita, jotka saavat samat kemikaalit jylläämään aivoissa.

:D

Häiriö todellisuudessa, joka saa uskomaan, että toinen ihminen on kaikkine huonoine puolineenkin ihana.
 
rakkaus on Kristuksen lyksi opetus. lupaus iänkaikiesesta elämästä perustuu rakkauteen.

rakkaus on tunne jota kaikki ihmiset tuntevat jossain elämänsä vaiheessa.
hyvä juttu se on :)
 
Tiede-lehti nro 7/2010

"Varhaisessa savannivaiheessa esimuotomme elivät sekalaumoissa kuin simpanssit nykyään. Sosiaalisen yhteisön perusyksikkö oli naaras ja jälkeläinen, eivätkä urokset osallistuneet poikasten hoitoon. Sitten sukupuolet alkoivat nukkua samassa pesässä, tehdä semmoista, mitä simpanssit eivät tee. Milloin tämä tapahtui, ei tiedetä varmasti, mutta syy siihen on ilmeinen: isot aivomme.

... Viimeistään tässä vaiheessa jälkeläiset alkoivat syntyä hyvin avuttomina, vain kolmannes aivoista valmiina. Tämä tiesi vanhemmille lisää työtä ja vastuuta. Vaatimusten kasvaessa naiselle oli enemmän iloa miehestä, joka sitoutui häneen ja jälkeläishuoltoon. Ikioma ukkokulta saattoi tarjota niin ruoka-apua kuin suojaa petoja vastaan. Suhteessa syntynyt lapsi selvisi todennäköisemmin hengissä kuin yksinhuoltajan satunnaisen seksikumppanin jälkeläinen.

Nainen, joka halusi pitää partnerinsa itsellään ja kilpasiskot loitolla, oppi hyppäämään "sänkyyn" missä tahansa kuukautiskierron vaiheessa, ja mies tottui luottamaan siihen, että jälkikasvu, joka suhteesta syntyi, kantoi todennäköisesti hänen geenejään.

Uudessa tilanteessa pariskunnan piti opetella myös lukemaan toistensa sitoutumishaluja. Koska ne voi päätellä vain uskollisuuden merkeistä, syntyi emotionaalinen kiintymys, jota me kutsumme rakkaudeksi.

Toisaalta esivanhemmillamme ei ollut uskonnollisia tai taloudellisia sidoksia, jotka olisivat velvoittaneet pysymään yhdessä. Niinpä kivikaudella ei juhlittu kultahäitä. Elämän mittainen liitto oli käytännössä tuntematon. Parit, jotka lapsia saivat, viipyivät yhdessä noin viisi vuotta, jotakuinkin niin kauna, että yhteinen jälkeläinen oli saatu jaloilleen. Tilastojen mukaan lapsettomat parit eroavat nykyään vajaassa viidessä vuodessa, lapsekkaat vajaassa kymmenessä, joten yhä vielä seksuaalinen rakkaus kestää usein vain hurmion ja haasteellisimman ajan yli.

Voi tuntua tylyltä ajatella rakkautta evoluution seksileikkinä, mutta sitä se on. Vaikka halu saada lapsi olisi miten suuri, käyttäytymistämme ohjaa ensisijaisesti intiimi seksuaalisuus. Se saa meidät panostamaan valtavasti suhteeseen ja enimmän aikaa käyttäytymään kuin yksiavioinen laji. Jos olisimme kehittyneet haluamaan vain lapsia, maailman väestö olisi räjähtänyt käsiin kauan sitten."
 
Mä näen asian niin että se rakastumisen vaihe on se "huuma" johon osa tässä ketjussa viittaa.

Rakkaus on se joka tulee (jos tulee) sen huuman jälkeen. Se tunne että "tämän ihmisen kanssa haluan olla aina.". Se kun tuntee jo toisen tavat ja kun toinen täydentää toista asioissa joissa se toinen on heikompi. Kun jonain aamuna vaan katsoo toista kun hän tekee samat asiat kuin joka aamu ja tajuaa miten hyvä on olla kun on juuri tämä kumppani tässä :)
 

Yhteistyössä