G: Minkalainen sun oma lapsuus oli?

Ympäristö eroaa, mutta muuten ei. Itse vietin lapsuuteni moottoripyöräkerhojen pihoilla, cruising-illoissa jne, pikkukaupungissa. Lapseni kasvavat Helsingissä ja ulkomailla matkustellen. Kasvatusperiaatteet samat. Hyvä oli lapsuus, velvollisuuksia ja oikeuksia sopivassa suhteessa.

 

No ei voi kehua
Alkoholismia, tappeluja, uhkauksia ja mielenterveys ongelmia

Yritetään poika kasvattaa rauhallisemmassa já rakastavammassa ympäristössä

 

ihan paska. isä kuoli kun oltiin pieniä. maatalon töitä oli tehtävä 10v asti, huvitti tai ei. koulussa kiusattiin, veli hakkasi... äitiä ei kiinnostanu meidän elämä, ite piti omat sotkunsa selvitellä, ite piti pärjätä. äidiltä ei hellyyttä tai apua tullu.

omat lapseni ei ikinä joudu elämään tuollaista elämää minkä minä olen eläny. ikää minulla vasta 28v, ja elämän kokemusta enemmän kuin toisilla ikinä. omia lapsiani rakastetaan, halataan, ovat rakastettuja ja toivottuja. ikinä eivät joudu sellaista pahuutta kokemaan minkä minä lapsuudessa koin.

äitiäni ei vieläkään kiinnosta meidän elämä. sisko pahasti masentunu ja yrittänyt itsemurhaa useasti. sairaalasta olivat äidille soittaneet kun sisko oli sinne viety, äiti oli vain todennu, et ovat aikuisia ihmisiä, itse saavat sotkunsa selvitellä... että näin rakastava mutsi.....

 

Meillä kanssa eroaa tosi paljon, mun isä oli alkoholisti ja ajoi mut ja äidin kännipäissään ulos, mun vanhemmat veljet joutui kerran pistää mun isän lattialle kun ei muuten uskonut kun rupesi kännipäissään riehumaan. Meillä on tosi rauhallista nyt.

 

Lapsuus oli piinallista, kylmää, pelottavaa ja yksinäistä aikaa.

 

erittäin rankka ja kamala ja traaginen. Ja kyllä eroaa todellakin oman lapseni lapsuudesta nyt ja tulevaisuudessa. sellaista ei ikinä omille!!

 

Kesät oli pitkiä. Aina oli aurinkoista, ja vaikka satoki ni se oli lämmintä sadetta ja pysty meneen ulos uikkarit päällä "suihkuun". Mummolassa käytiin tämän tästä, tosin usein se oli sitä tympiää kasvimaan perkkuuta sielä, kesällä siis. Sisarusten kans pelattiin ulkona vaikka ja mitä, "pallopaikalla" oli yks suosituimpia, myöski pyöräiltiin paljon lähiympäristössä. Seuroihi oli monena sunnuntaina pakko lähtä. :/ Suviseuroissa oli kuitenki kivaa. Talvella laskettiin mäkeä ja muuta tavallista, luistelun jälkeen oli äiti monesti tehny kuumaa kaakaota. Oli kiva tulla sillon kotiin. Äiti oli kotona aina, ei tarttenu koulustakaan tyhjään kotiin tulla.

Muuten hyvä, mutta...en tiedä olinko niin kuriton, mutta piiskattiin joskus. :/

Omia lapsia ei ole vielä, mutta siinä mielessä tulee ainaki eroamaan mun lapsuudesta, että heidän ei tartte missään seuroissa käydä. Kyl varmaan kuitenki suviseuroihi heijät joskus veisin tutustumaan, jos sopivan lähelle sitte joskus tulee. Eikä meijän lapsia koskaan kuriteta väkivallalla.

 

Onnellinen lapsuus oli, rajat ja paljon rakkautta. Meillä oli myös sijaislapsiajoten siltä osalta olen nähnyt myös hieman erilasita eläää ja kohtaloita. Oman lapsen lapsuus on siltä osin ainakin erilainen että minä ja lapsen isä ei olla yhdessä eikä olla oltu suurimman osan lapsen elämästä (lapsi pian 3 v.).