G:Minkä ikäisenä lapsenne ovat alkaneet itsenäisesti tervehtiä naapureita yms?

Kiinnostaa tämä asia, onkohan vastaavalle mitään "yleistä" ikää?

Eli siis milloin lapsenne ovat alkaneet tervehtiä (ja miksei sekin, milloin ovat muistaneet muutkin kohteliaisuus sanat kuten kiitos, ole hyvä jne) itsenäisesti tuttuja ihmisiä ilman vanhempien muistuttelua?

 

Meidän kaksivuotias moikkaa kaikkia vähänkin tuttuja naamoja rapussa. Esikoinen alkoi moikkaamaan vasta neljävuotiaana.


muoks. ja molemmat on kyllä kiittäneet niin kauan kun on osanneet puhua. Kiitos on ollut molempien ekoja sanoja.

 

2,5-vuotiaana osasi ja sanoi aina kiitos ym, sitten jäi, ja nyt 5v odottelen josko taito taas palaisi / suostuisi palaamaan :saint:

 

Nyt tytöillä ikää 3v11kk ja 2v10kk, ja tervehtivät naapuria vaikken olisi ihan vieressäkään. Sanovat useimmiten myös kiitos ja ole hyvä, mutta ei nyt toki ihan aina. Vieraita ihmisiä kyllä ujostelevat ja silloin ei se kiitos aina tule.Äitille kuitenkin kiitetään kun kaadan vaikka maitoa.

 

Kaksivuotias moikkaa ihan kaikkia, ja vaihtaa myös muut kuulumiset jos vastapuoli vaikuttaa yhtään kiinnostuneelta Kiitokset yms. kohteliaisuudet muistaa kun haluaa.

 

Alle 2-vuotiaana. Tosin moikkaa kaupassakin kaikille.

 

Meidän kolmevuotias juttelee naapurin sedän kanssa aina aamuisin ummet ja lammet =) Minä siis vielä yleensä sisällä pukemassa pienempää. Heillä hyvin juttu luistaa =)

 

2,5-vuotiaana osasi ja sanoi aina kiitos ym, sitten jäi, ja nyt 5v odottelen josko taito taas palaisi / suostuisi palaamaan :saint:

Kuulostaa tutulle. Ihan pikkuisilla se on lähes automaattista, mutta meidänkin herra on näköjään unohtanut yhtäkkiä nuo taidot vaikka ennen kaiken osasi. On siis pian 5v.

 

Tyttö oli päälle 3v. On aika ujon sorttinen, mut nyt huomattavasti reipastunut. Poika 2v sanoo kyllä esim kylästä lähtiessä heipat, mut tullessa sanominen ei vielä onnistu kuten ei kiitoskaan oma-alotteisesti.

 

n. 2-vuotiaana esikoinen alkoi oma-aloitteisesti tervehtiä lähimpiä naapureita nostamalla kättä ja sanomalla "moi"

 

Mä en suoraan sanottuna muista... Mä luulen, että meillä noi pojat on siitä lähtein tervehtiny melkeen kaikkia vastaantulijoitakin kun sen oppivat Sen muistan, että kun esikoinen oli 2v, hän tossa pihalla sano kuuluvaan ääneen "moi" jollekin naapurille ja kun naapuri ei vastannut, kysyi ihan yhtä kuuluvaan ääneen "äiti, miks toi ei vastannu?" :saint:

Kiitos on ollu esikoisella vähän vaikea muistaa, vieläkin joutuu muistuttaan, vaikka 4v on - joskus sanoo, joskus ei. Kakkonen taas oppi reilun vuoden iässä nyökkäämään (oppi tän pph:n tytöltä ) ruuan jälkeen - ei siis osannut sillon puhua. Ja ihan itse muisti, ei oo tarvinnu koskaan muistutella sittenkään kun sen oppi sanomaan.

Luonne-eroja aika pitkälti, sanoisin.

 

2v

 

No tyttö on vähän ujonpuoleinen ettei kyl vapaaehtoisesti tervehdi ketään, kiitostakin saa kalastella. Ja ikää on nyt 2v 6kk.

 

Meidän 2,5v huutaa vähänkin tutuille "hei sinä siellä"
Ja tuo vähän yli 1v on oppinut sanomaan "moimoi" ja sitä huudellaan pitkin pihaa

 

Kun ollaan 2-vuotiaan kanssa rattailla kävelyllä niin kyllä se reippaasti kaikille vastaantulijoille sanoo "mmmoi!" vaikkei tuntisikaan Mutta kyllä osaa olla nuljuja ihmisiä jotkut kun eivät voi vastata takaisin, sama kai se on moikkaako lapsi vai aikuinen...

 

Esikoinen, 2v7kk, tervehtii jokaista vastaantulijaa ja jokaiselle yhtään vastakaikua osoittavalle kertoo mihin ollaan menossa, jne..
Kuopus 1v8kk tyytyy vain tervehtimään.

Kiitokset ja ole hyvät tulee molemmilta yleensä muistuttamatta.

 

2v

 

Meidän ylisosiaalinen esikoisemme(nyt 5-v.) on tervehtinyt ja jutustellut lähestulkoon siitä hetkestä lähtien, kun sai kielen kannat laulamaan ja tarinaa kertomaan...ainakin siitä kaksi vuotiaasta lähtien. Melkein on saanut olla välistä toppuuttamassa, ei tarttis koko kylälle olla juttuja kertomassa... Sitten nämä kohteliasuudet - kiitos, ole hyvä, anteeksi... - ovat hanskassa olleet vaihtelevasti. Joskus neljän vanhana hyvinkin olivat käytössä mutta nyt esim. viis vuotiaana on sangen laiskana em. sanoja käyttämässä, mikä pistää hertzien puolelle omat käämit...

Keskimmäinen on nyt (3-v.) hiljattain ryhtynyt seuraamaan isoveljensä jalan jäljissä ja on moikkaamassa suunnilleen kaikkia ja päivittämässä omia kuulumisisaan. Hän on myös omaksunut ihailtavan automaattisiksi sanoiksi kiitos, ole hyvä ja anteeksi.

 

2,5-vuotiaana osasi ja sanoi aina kiitos ym, sitten jäi, ja nyt 5v odottelen josko taito taas palaisi / suostuisi palaamaan :saint:

Kuulostaa tutulle. Ihan pikkuisilla se on lähes automaattista, mutta meidänkin herra on näköjään unohtanut yhtäkkiä nuo taidot vaikka ennen kaiken osasi. On siis pian 5v.

eikä ne taidot meillä ole kadonneet missään vaiheessa.

 

1v3kk "morjenstaa" kaikki vastaantulijoita nostamalla kinttaan/kinttaat pystyyn. ja kaikkia lapsia tervehtii huutelemalla että "tyttö"

 

Jossain iässä ne lapset lopettavat naapurien tervehtimisen.. jännä!

 

heti kun on osannu sanoa "hei".