G: Minkä ikäisen lapsen "uhma" on mielestäsi kamalin?

[sipsis]

Luin tuossa vanhaa viestketjua, missä joku sanoi, että ei se 3-v uhma vedä yhtään vertoja 4-v uhmalle. Ja odotapas kun lapsi tulee 5, 6,7... vuotiaaksi, niin se uhma vasta sitten jotain on.

Joten minkä ikäisen lapsen uhma on sinusta kaikkein kamalin ja miksi?

Itselläni on nyt 5-vuotias poika ja kyllä välillä on niin ihana, mutta sitten kun uhmapäälle iskee, niin on kyllä aika rasittava.

Vieläkö se siitä pahenee, sitä mukaa kuin lapsi kasvaa?

 

["V ieras"]

Meillä vanhin on nyt 6 v, ja tähän mennessä 5-vuotis uhma on ollut kamalin. Todella kamala itse asiassa!
Joka asiasta kamala vääntö ja tappelu. Mikään ei ollut hyvin ja kaikki oli tyhmiä.

 

["vieras."]

Teini-ikäisen. Siksi kun lapsi on isompi, sanavalmiimpi ja ne hormonit vielä siihen päälle, mieli ailahtelee ja puheyhteyskin on välillä katkolla.

 

[guest2]

3 vuotiaan uhma oli ihan karseeta. Nyt 5 vee on kyllä niin leppoisaa kamaa että enpä ois uskonu

 

[astrolabe]

Teini

 

["vieras."]

Älkää tehkö tyhmiä lapsia. Mitä älykkäämpi lapsi sitä vähemmän uhmnaa.

 

["kolmen äiti"]

Ehdottomasti teinin.

 

["Kukka"]

Meillä kohta 13-vuotias murkku oli aivan kamala 8-10-vuotiaana. Minun oli tuolloin vaikea tuntea lastani kohtaan mitään positiivisia tunteita. Nyt kun hän on murrosiässä ja kehittyy kovaa vauhtia, hän on ajoittaisesta ärhäkkyydestään huolimatta viisastunut kovasti - ja minä olen saanut takaisin suloisen poikani

 

["vieras."]

Eka-tokaluokkalaisen tytön, jos sattuu "sopivaan" kaveripiiriin.

 

[sipsis]

Eli kyllä se sitten vissiin näyttää pahenevan, mitä isommaksi lapsi tulee. :-/

Isompi lapsi, isommat murheet.

 

["Ilona"]

3 v. Siksi koska ei itse hallitse kiukkuaan, isomman kanssa voi edes yrittää neuvotella. Meillä on nyt 6- ja 4-vuotiaat.

 

[Peyote]

Mä en kyllä muista mitään uhmia vaikka kai niitäkin oli. Tuntuu että meillä on lasten kanssa mennyt ihan hienosti, eikä oo jäänyt mieleen mitään tommosia. Se on mua eniten aina rassannut, jos valehtelevat. Molemmilla on ollut pikkukoululaisena sellainen valehtelukausi, että ovat valehdelleet turhista asioista ja keksineet ihme juttuja ja sen mä koin tosi raskaaksi, mutta se meni ohi molemmilta.

Vanhemmalla on nyt murrosikä, mutta kun hän on niin ihana lapsi, ei kiukuttele tai tappele tai oikuttele. Vähän on laiska ja hidas välillä, mutta kukapa nyt ei.

 

[-]

[QUOTE="vieras.";29482924]Älkää tehkö tyhmiä lapsia. Mitä älykkäämpi lapsi sitä vähemmän uhmnaa.[/QUOTE]

Taitaa mennä toisinpäin.

 

["Kukka"]

Taitaa mennä toisinpäin.

Ja välillä taas toisinpäin.

 

[uhma]

Yksi lapsista uhmasi eniten 3-4v. Kyseinen lapsi on nyt 9v ja yhä melkoisen temperamenttinen. Toki eri tavalla kuin uhmaiässä. Yhdellä lapsista taas pahin uhma sijoittui 6v aikaan. Meni helpommin, mutta oli aavistuksen nolompaa. 3v vielä voi huutaa kaupassa tai ulos lähtiessä ja sitä pidetään normaalina, mutta 6v huutaa lujempaa ja se vaan on nolompaa Mutta uskoi kyllä puhetta toisella tavalla, joten siinä mielessä oli helpompaa. Toisaalta en ollut enää odottanut tuollaista uhma-aikaa, joten oli itse hankalampaa löytää pitkää pinnaa.

 

["vieras."]

Meillä 6 vuotiaalla on nyt joku eskariuhma menossa ja 10 vuotiaalla kai murrosikä kohta kolkuttelee, enteitä siitä ainakin on.

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras.";29482924]Älkää tehkö tyhmiä lapsia. Mitä älykkäämpi lapsi sitä vähemmän uhmnaa.[/QUOTE]

Ei se liity ollenkaan älyyn, vaan siihen vaikuttaa niin moni asia.

 

[teini ikää odotellessa..]

6v uhma tähän mennessä pahin.

 

[vierass]

Mulla on tällä hetkellä taloudessa 6v uhmaikäinen ja 12v esi murrosiässä olevan ja voin todeta ihan puhtaasti "voittaa" tuossa uhmassa vanhempi.

 

[no jaa]

17-vuotiaan oli kyllä aika karmea.

Mutta osasi toi miehen poikakin yhdessä vaiheessa tossa kolmikymppisenä olla sitten ihan solmussa niin ittensä, muijansa kuin vanhempiensakin kanssa - ja työasiatkin siinä oli solmussa. Viinaa kului, tavaroita hajoili, työpaikka meni ja liittokin karahti. Onneksi nyt kuusi vuotta myöhemmin on asiat paremmin. Minähän siinä vain olin etäämmällä katselemassa, mutta kaamealta näytti tilanne vanhempienkin kannalta, sekä mieheni että hänen eksänsä. Että olisko se kolmikymppisen uhma sitten kaikkeist pahin?

 

["vieras."]

Että olisko se kolmikymppisen uhma sitten kaikkeist pahin?

Silloin saa tietysti ihan erilailla asioita solmuun ja vahinkoa aikaiseksi.

 

[Ciervo]

Vuosi ennen eskaria ja muutama vuosi ennen aikuistumista.

 

["mie"]

Muistan mkun lapsi oli 2-3 vuotias, silloin olin itse eniten ahdistunut siitä uhmailusta. Nyt kun täyttää jo 5 on paljon helpompi neuvotella tilanne auki. Aina voi keksiä kaupassa että jos vielä kerran olet tottelematon niin lähdemme tältä seisomalta kotiin, ja johan rauhoittuu kun tietää että äitihän toteuttaa tuon uhkauksen silmänräpäyksessä. Enkä todellakaan tiedä miksi lapselle on niin paha häviö jos jokin asia jää tekemättä, tavallaan kesken? Omaa tarkkavaisuushäiriön ja on ylivilkas että näitä tilanteita kyllä tulee jatkuvalla syötöllä.
Tämä systeemi kuitenkin toimii meillä ja olen melko varma että erilaisia selviytymisstrategioita löytyy joka lapsen kohdalla kunhan ne vaan keksii. Lapsen luonne pitää tuntea.
No en tiedä, ehkä olen väärässä mutta tuo on toiminut yllättävän hyvin meillä.

 

[vierass]

teini

 

[niiiiin]

Tähän mennessä 20v. on ollut pahin, eikä hänen kanssaan oikeastaan aina voi edes neuvotella. Pienin on 5v. Kaikki uhmat "uralla" on olleet ikäviä, mut ihan normeja. Kyllä mä kans olen sitä mieltä että teinien kanssa on vaikeinta, jos vaikeaa sattuu tulemaan. Mut tällä hetkellä tuon 5-veen ja 14-veen uhmat on aika mukavia kokemus opettaa vanhempia, ja uhmat lapsia (sekä vanhempia)