G: miksi

[korviketta?]

Täälläkin melko usein vihjaillaan, että äidit aloittavat korvikkeen antamisen mitättömästä syystä, itsekkäästi tms. Minua, joka jouduin aloittamaan korvikkeen antamisen siksi, että vauva ei saavuttanut syntymäpainoaan lähes kolmessa viikossa ja oli kuivunut sinnikkäästä täysimetyksestä huolimatta, nuo kommentit usein loukkaavat syvästi. Ihan mielenkiinnosta nyt haluaisinkin kuulla vähän kommentteja siitä, miksi äidit yleensä aloittavat korvikkeen antamisen. Mahtuuko joukkoon paljonkin niitä, jotka tekevät sen ""mukavuussyistä"" esim. väsymisen vuoksi, vai onko syynä suoranainen pakko? Toivon, ettei alettaisi tapella tässä ketjussa! En tosiaan tahdo arvottaa toisten ihmisten valintoja, vaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta haluaisin nähdä tilastoja.

tyttönen ja poika 4,5 kk

 

[Piuku]

Hei,

Aloitimme korvikkeen antamisen viikon ikäisestä. Tapeltiin (tyttö sai rintaraivareita/""puri"" rinnat imetyskelvottomaan kuntoon) tuo viikko rintamaidon kanssa ja paino lähti laskuun. Ja kun sitten välillä tyttö sai rinnasta maitoa huudon keskeltä/rintakumin ansiosta, painonnousu oli hyvin minimaalista. Tästä syystä lääkärin ja neuvolan ohjeiden mukaan annettiin korviketta lisäksi. Lypsin maitoa kuukauden ajan ja sitä annettiin myös, mutta kun ei sitten riittänyt. Kuukauden jälkeen siirryttiin puhtaasti korvikkeisiin, kun oma maito alkoi loppua.

Voi luoja, olisin halunnut imettää tyttöäni niin kovasti. Toivon, että tulevaisuudessa asiat menevät toisin.


Piuku + tyttö 6,5 kk

 

[Gee]

Korvike aloitettiin, koska vauvan paino ei noussut. Yhä nytkin neliviikkoisena jää nälkäiseksi 45 minuutin imetyksen jälkeen ja syö vielä 40 - 120 ml korviketta päälle.

 

[Tinka]

Meillä yritettiin kovasti saada maidontuotanto lisääntymään (pumppausta useasti, ruokavalio, kotikalja jne), mutta silti saanto molemmista tisseistä yhteensä jää välille 30-80 ml. Tissimadon lisäksi tyttösemme (2 kk) saa lisäksi Tuttelia koska muuten nälkä vaivaa koko ajan ja paino tippuu. Sama homma oli omalla äidilläni aikoinaan. Pääasia että lapsi kasvaa ja on tyytyväinen ja terve!! Näin sanoi meille neuvola ja lääkäri.

 

[Melinda*]

Mulla ei maitoa tullut tarpeeksi, eikä lapsi ollut halukas rinnalla olemaankaan(tottui pulloon, koska ei jaksanut oikein aluksi imeä-oli ennenaikainen, lisäksi ei saanut oikein otetta rinnastani, ilmeisesti hiukan huonon mallinen siihen tarkoitukseen). Ja myöhemmin(4kk.n iässä) lääkärin kehotuksesta siirryttiin pelkkiin korvikkeisiin, koska oli ongelmia allergioiden kanssa. Nan sopi paremmin kuin rintamaito meillä, siis noiden allergioiden takia...

 

[Helpotus]

Olin aina kuvitellut, että imetän, siis sehän oli itsestään selvyys, mutta...imetinkin vain n. 3-4 viikkoa. Sairaalassa jo ihmeteltiin, kun poika ei paljoa nukkunut. Tehtiin syöttöpunnitukset, ja hyvin oli painoa tullut, mutta...ei nukkunut paljoa. Noin kolmen viikon ikäisenä tissittelyt meni semmosiksi ""raivoamisiksi"", hamusi tissiä, otti tissin suuhun...imasi ja työnsi pois, ja kitinä ja parku...tissittely kesti aina toista tuntia. Toinen tunti, kaksikin kului nukuttamisessa, 2 tuntiakin yhteen putkeen oli luksusta. Omasta mielestä mulla tuli maitoa, paljonkin, mutta tissittelyt oli sitä mitä oli. Yksi ilta, kun taas kokeilin kummatkin tissit, eikä kumpikaan käynyt, niin kokeilin nannia pullosta, ihan kokeilumielellä, että jos poika ei saakkaan tarpeeksi tissistä. Niin pullosta meni 50ml, ja poika oli siis kummatkin tissit käyny läpi, ja melkein 2 tuntia olin yrittänyt imettää...pullosta kuitenkin imi rauhassa heti ja nukkui ensimmäisen kerran 4 tuntia putkeen.
Neuvolassa sitten kysyin, että mitä minun pitäisi tehdä. Neuvolatäti antoi mielestäni hyvän vastauksen. Sanoi, että tärkeintä on että vauva on tyytyväinen ja että äidinkin vointi otettava huomioon. Hänen mielestä vaikutti siltä, että poika ei saanut tarpeekseen, ehkä ei imu riittänyt tai jotain.
Aloin sitten antaan pullosta nannia, sekä tissimaitoa, ja heti poika alkoi nukkumaan pitempiä pätkiä, rauhoittui ja rytmi tuli syömisiin.
Minua harmittaa kun tuntui, että poika tykkäsi pullosta enemmän kuin tissistä.
Mutta...meille pullo antoi rauhan...ja minäkin sain nukkua vähän, olin niin poikki silloin, kun vain imetin ja nukutin ja poika vain valvoi.

 

[Nan-äiti]

Tyttäremme oli syntyessään isokokoinen, lähes 5 kg, joutui syntymää seuraavana päivänä teholle keuhkoissa olevan infektion vuoksi ja oli siellä 5 päivää ja tottui helppoon pulloruokaan. Olisin antanut vaikka mitä, että olisin saanut imettää häntä ensimmäiset päivät ja se olisi lähtenyt sujumaan, mutta kaikkea ei voi saada. Yrityksistä, siis todella yritin, huolimatta lapsi ei halunnut syödä rintaa, koska maitoa tuli niin niukasti verrattuna pulloon, hermostui ja huusi vain, kunnes sai pullon suuhunsa. Reilun kuukauden lypsin maitoa, mutta sitten vähäinenkin maidon tulo alkoi ehtyä ja lopetin. Synnytyskin tapahtui sektiolla, joten se ei ainakaan edesauttanut asiassa.

Tuntui pahalta synnytyslaitoksella kuulla luentoja imetyksen tärkeydestä ja että kaikki lapset oppivat imemään. Kukaan ei sanonut mitään rohkaisevaa kotiin lähtiessämme ja tunsin olevani melkein kerjuulla, kun kävin ""rukoilemassa"" hoitajilta maitoa nälkäiselle lapselleni sairaalassa ollessamme. Hoitajat tuntuivat ajattelevan, etten halua imettää, vaikkei siitä ollut kysymys. Vasta neuvolaan soittaessani sain rohkaisevia kommentteja, että maailma on maitoa täynnä ja ettei pikkuisen elämä ole onneksi tissistä kiinni. Samoin hyvän ystäväni kanssa kävin keskustelua aiheesta ja sain rohkaisua.

Teho-osastojakson jälkeen, kun on nähnyt pikkuisensa vakavasti sairaana ja ollut huolesta sekopäinen, itsekin leikkauksen jäljiltä toipilaana, minua ärsyttivät lähisuvun ja joidenkin ystävien kommentit äidinmaidon tärkeydestä. Tiedän kyllä sen, että parasta lapselle on täysimetys, mutta kaikilla ei siihen valitettavasti ole mahdollisuutta. Nyt osaan jo ajaltella, että muiden mielipiteistä viis, lapseni on terve ja tyytyväinen ja rakkauteni häneen ei ole kiinni rintamaidosta.

Haluankin toivottaa tsemppiä kaikille saman asian kanssa painiville, olen oppinut ettei kannata liikaa kuunnella muita varsinkaan synnytyksen jälkeisessä herkässä mielentilassa.

 

[mukavuussyistä]

Minä kuulun varmaankin luokiteltavaksi mukavuussyistä korvikkeen antajat -äiteihin. Maito nousi rintoihin vatsa 5 vuorokautena syntymästä, joista kaksi viimeistä kului kotona. Poika sai lisämaitoa jo sairaalassa ja kotona jatkettiin korvikkeella.

Maidonnousua odotellessa ja tissinsyöntiä harjoitellessa poika imi rinnat avohaavoille ja mustelmille! Taas syötiin korviketta rintoja paranneltaessa...

Sitten alkoi huikea kasvu pojalla, johon mikään maito ja tissimaratonit ei tuntunut riittävän. Imetin vuorokaudet läpeensä usein ja pitkään. Olin ihan puolikuollut väsymyksestä ja taas annettiin korviketta, että sain nukkua edes yhden pidemmän pätkän vuorokaudessa.

Eli mukavuussyistä annoin korviketta. En yksinkertasesti kestänyt tarpeeksi kipua ja väsymystä. Poika on nyt 6 viikkoa vanha ja saa yhä korviketta, kun on iskän kanssa kaksin kotosalla tai minä nukun univelkoja.

Niin ja korviketta siksi, että pumpulla ei irtoa pisaraakaan ja käsin lypsäen huikein saalis oli 20 ml...Poika ei siis ollut aliravittu tai kuivunut, vaan kasvoi/kasvaa hurjaa kyytiä.

 

[...]

Meillä korviketta annettiin äidin väsymyksen ja osittain kai mukavuudenhalunkin vuoksi. Vauva söi alusta asti myös pulloa. Tämä siksi, että sain nukkua pitempiä pätkiä isän hoitaessa vauvaa. Ensimmäiset kaksi kuukautta keräsin/lypsin tarvittavat pullomaidot ja parin kuukauden jälkeen kypsyin siihen hommaan. Siitä lähtien pullomaidot oli korviketta. Osittaisimetys oli meille se paras vaihtoehto. Täydellisin äiti heittäköön ensimmäisen kiven

 

[ap]

Tämänsuuntaisia vastauksia odottelinkin. Näiden vastausten perusteella kovinkaan moni ei varmaankaan luovu täysimetyksestä heppoisin syin. Eihän tämä mikään kattava gallup ole, mutta onpahan dokumenttia seuraavalle nimim. Ihmettelijälle, joka ihmettelee suuresti laiskoja, itsekkäitä korvikeäitejä.

Mutta mistäköhän tuo täysimetyksen epäonnistuminen niin usein Suomessa johtuu? Väitetään, että esim. Ruotsissa imetys sujuu paljon useammin. Itse olen miettinyt tuota useinkin, mutta en ole keksinyt hyvää selitystä omalle kohdalleni. Maito ei missään vaiheessa noussut mitenkään selkeästi, ja laitoksella jo annettiin pieniä määriä lisämaitoa. Ihmettelen sitä, että maito ei koskaan noussut kunnolla. Olin hirvittävän väsynyt, kun en nukkunut synnytystä edeltävänä yönä. Synnytyksen jälkeisenä yönä olisin todella halunnut nukkua, mutta vierihoito-osastolla minun ei annettu. Sitä olen miettinyt, voiko tämä hyväksi todettu vierihoitokin tehdä hallaa imetykselle, kun äidin ei anneta levätä tarpeeksi. En tiedä, voiko kyseinen asia vaikuttaa maidontuotantoon...

Lisää keskustelua, kiitos! Ihanaa, kun saatiin aikaan yksi imetys/korvikeketju, missä ei ole vielä rähisty...

 

[imettäjä]

Imetin 6,5kk mutta haluaisin kommentoida silti jos sopii? hyvässä hengessä.

-pumpulla ja lypsämällä maitoa tuli rinnoista 10-30 ml, mutta vauva sai rinnoista hyvin maitoa koska kasvoi, eli se miten paljon rinnoista irtoaa lypsämällä tai pumppaamalla ei kerro sitä kuinka paljon vauva sieltä saa

-ystäväni sanoi että aloitti korvikkeen koska vauva oli illalla koko ajan rinnoissa kiinni. Hän ei olisi halunnut aloittaa vaan koki olevansa pakotettu. Muistan itse kun imetin monta iltaa 2-4 tuntia ja pidin sitä normaalina. Heti kun yritti vauvan ottaa rinnalta pois, hän alkoi itkeä mutta ei huolinut pulloa (kokeilin). Halusi vaan rintaa ja lopulta lopetin pullon tyrkyttämisen. Rinta riitti mutta sillä piti asua, eikös se ole normaalia että pieni vauva on rinnassa koko ajan kiinni? ei kai se sitä tarkoita että maito ei riittäisi?

En kyllä voi ymmärtää miten luonto on niin pieleen asiat laittanut että maito ei riitä ? onko kuitenkin enemmän kysymys jostakin muusta? vatsavaivoista? en tiedä.

On tosi hyvä että korvikkeita on olemassa ja aivan samanlaisia ja yhtä terveitä vauvoja kasvaa korvikkeella!

Tsemppiä, ei kannata tehdä imettämisestä suurempaa asiaa kun se on!

 

[Santtu]

Meidän neiti sai aivan alusta asti vain korviketta, ja niin tulee saamaan tämän tulevakin vauva. Itselläni on sen verran paljon allegioita (esim maitoproteiini ja soija) ja tutkimusten mukaan äidin allergiat siirtyvät suht helposti lapselle äidinmaidon kautta, varsinkin jos lapsella on allergia taipumus. Tätä taipustahan ei voi ennalta tietää, mutta me emme halunneet ottaa sitä riskiä että lapsemme on erittäin allerginen minun imettämiseni takia. Neiti sai siis koko ajan vain korviketta eikä mitään allergioita tullut. Nyt on siirrytty tavalliseen maitoon. Lääkärin suosituksesta käytämme Luomu muaitoa, koska lapsella on edelleen yli 50% mahdillisuus saada maitoallergia, koska minullakin se on. Käutämme luomu maitoa kunnes lapsi on 2v. Luomu maitoa ei siis ole homogenoutu, eikä näin olle ole niin apha allegian kannlata, ts ei välttämättä laukaise allergiaa niin helposti kuin ""tavallinen"" maito.

 

[mami-81]

Minulle tehtiin sektio ja maito nous vasta 3 päivänä, oltiin jo kotona omassa rauhassa. Eli sairaalassa jo pullosta sai tuttelia. Alkuun tuntui maito riittävän mutta pikkuhiljaa meni siihen että tunti tolkulla istuttiin tissi suussa ja silti vauva vain huuti. Muutaman viikon päästä vaavi oli n.1,5kk niin kokeilin imetyksen jälkeen antaa vielä pullosta maitoa ja sitä meni vielä 50ml. Imetys alkoi muutenkin olemaan hankalaa kun typy ei oikein jaksanut olla siinä kuin 5min. ja heti jatku huuto. Niinkuin olisi nälkä ollut. Tunti imetystä, tunti taukoa. Otin sitten rintapumpun ja kas maitoa tulikin vain 80ml yhteensä. Parin tunnin välein pumppasin 2 viikkoa ja joka päivä maitoa tuli vain vähemmin. Lopetin sitten koko pumppaamisen kun maitoa tuli vain 20ml jos sitäkään. Ja jokainen pumppaus sessio kesti 30min. ja parin tunnin välein. Ei sitä päivässä muuta ehtinytkään tehdä ja näitä lapsiakin minulla on nyt 3 joten ei auttanut muu kuin lopettaa ja antaa vauvalle pelkkää tuttelia ja nan:ia. Pullosta siis typy on juonut 1,5kk lähtien, ens oma maito+tutteli sekotusta ja sit 2kk lähtien pelkkää korviketta.

Vähän harmittaa kun imetys ei toiminu niinkuin kuvittelin mutta lapsen ja äidin vointi on tärkeempää. 2 ekaa lasta imetin 3-4kk ja sit maito vain loppu, ei tullut mitään. Pumppuili silloinkin mutta ei se maito vain tullut.

 

[**]

Meillä siirryttiin yksinomaan korvikkeeseen tytön ollessa 4 vkoa. Syynä oli se, että imetys ei koskaan alkanu oikein kunnolla sujua tytön pienen syntymäpainon (vähän yli kaksi kiloa) takia, eli ei ollut voimia yksinkertaisesti imeä tarpeeksi voimakkaasti, jotta maitoa olis alkanut tulla enemmän. Tyttö tottui pulloon jo sairaalassa, joten alku oli jo imetykselle vähän huono. Maidontulo yksinkertaisesti väheni aivan olemattomaksi kuukausi synnytyksen jälkeen, vaikka yritinkin imettää, mutta tyttö sai raivarit, kun ei maitoa tullutkaan tarpeeksi hänen mielestään ja sitten totesin, että taitaa olla parasta unohtaa koko juttu...

Mulle tärkeintä on ollut se, että pikkuinen vauva on saanut kuitenki syödäkseen, oli se sitten korviketta tai ""luomumaitoa"". En pode syyllisyyttä imetyksen epäonnistumisesta, mutta olisin kyllä imettänyt ilman muuta, jos se olisi onnistunut. Mutta noista meidän lähtökohdista oli välttämätöntä taata vauvalle riittävä ravinto, koska todellakaan ei ollut varaa pitää vauvaa yhtään nälässä, kun oma maito ei sitten riittänytkään.

 

[miten jaksoit?]

saako kysyä kuinka jaksoit tissimaratonit? Eikö tissit kipeytyny? Entäpä kun ei pääse puoleenvuoteen itsekseen mihinkään?Ei ymmärrä tällainen heikompi yksilö...pakko päästä joskus yksin vaikkapa kauppaan illalla ym...

 

[MissR]

Poikani on reilut 5 kk vanha ja meillä on imetyksen kanssa tapeltu jo iät ja ajat. Sairaalassa imettäminen oli kaikin mahdollisin tavoin yhtä tuskaa ja väsymystä ym, mutta kun maito nousi rintoihin, niin jotain 1.5 kk meillä imetys sujui hyvin. Sitten alkoi hirvittävät rintaraivarit, poika ei koskaan syönyt rintaa mielellään muulloin kuin yöllä tai päivisin juuri herättyään pitkiltä unilta. Vaikka oli nälkäinen, niin pisti aina kaikkensa vastaan ennen kuin ljoutui luovuttamaan ja söi. Kun poika oli noin 3 kk vanha, yritin tarjota pulloa josko joisi siitä mieluummin, mutta ei osannutkaan juoda pullosta ollenkaan. Tissillä tappelu jatkui ja inhottiin molemmat sitä touhua. Kokeilin useamman kerran viikossa pulloa, kunnes 4.5 kk iässä poika hoksasi miten pullosta imetään, ja sen jälkeen ei olla kovin paljoa enää tissitelty. Nykyään poika syö kerran yöllä tissiä ja hyvällä tuurilla kerran päivälläkin. Parin viikon ajan olen nyt lypsänyt kerran päivässä pulloon, mutta maidontulo alkaa jo selvästi ehtyä, tuosta huolimatta. Koko ajan en jaksa lypsää ja ajattelen että poikani on kuitenkin saanut pelkkää rintamaitoa ensimmäiset 4.5 kk, joten tuskinpa hän kovin ""sairaaksi"" tuosta korvikkeesta tulee...

Miksi siis siirryimme pulloon?
- jatkuvat rintaraivarit hermostuttivat meitä molempia, sekä minua että poikaa
- halusin päästä joskus käymään jossain ilman poikaa (vasta kävin ekaa kertaa 5 kuukauteen shoppailemassa!!), kun en koskaan voinut kuvitellakaan käyväni juuri missään lähikauppaa kauempana ilman häntä (ainakaan ilman hirveitä suunnitteluja ja aikataulujoustoja), ja se ahdisti jo tosissaan. Ja kun poikani on ns. vaativa vauva, niin sitä enemmän masennuin kun en oikein koskaan päässyt ""tuulettamaan päätäni"" edes lenkille. Poika söi välillä alta tunnin, välillä, viiden tunnin välein ja syöttövälejä ei voinut ennakoida.
- tissistä poika ei koskaan syönyt muulloin kuin vasta sitten kun oli ""kuolemannälkä"", pullosta syö nyt välillä ns. varastoonkin jos ollaan lähdössä jonnekin
- haluaisin tulla mahdollisimman pian uudestaan raskaaksi, ja sehän on epätodennäköistä jos imettää ja muutenkaan raskaaksi tulo kohdallani ei ole helppoa (hormonihäiriö)


-

 

[K]

Poika on nyt 6,5kk ja täysimetin 4,5kk, jolloin aloitettiin soseiden maistelu. Imetys lähti ok käyntiin, mutta pitkään oli nännit rikki tai erittäin arat. Illat oli tosiaan tissillä roikkumista, mutta omaan kuntooni nähden oli ihan sama oliko vaavi vieressä vai ei, kun joka tapauksessa makasin sängyssä. Pumpattua en saanut, vaikka kuinka yritin niin maitoo ei vaan tullut. Korviketta ei huolinut, joten ei ollut muuta vaihtoehtoo kuin imettää. 2kk meni vielä sylissä asuen, kun kaikkialla muualla itkettiin (ei koliikkia)

nyt alkaa maito vähenemään ja korvikekin alkaa maistumaan, onneksi! oli ekan kerran hoidossa mummilla 5kk iässä (2h) ja nyt 3 kertaa yhteensä. 2 kertaa olen ollut shoppailemassa yksin (poika isillä) ja silti en koe olleeni kotiin sidottu tai en olisi päässyt ""tuulettumaan"". Meillä on helpompaa elää tutulla rytmillä ilman itkuja kuin reissata huudolla )

Korviketta syöden olisin varmaan pääsyt aikaisemmin ihmisten ilmoille, mutta asiakaspalvelussa työskenneltyäni en toisaankaan kaivannut kuin tutut ympärilleni.

 

[myös imettäjä]

mulla pisti silmään muutamassa kirjoituksessa mainita siitä, että vauvalle annettiin lisämaitoa pullosta heti sairaalassa maidon nousua odotellessa. miksi näin, olettaen että kyseessä on terve, täysiaikainen vauva? jos vastasyntyneelle annetaan maitoa pullosta, niin imetyksen ja oikean imuotteen oppiminen häiriintyy heti. maitohan ei äideille nouse rintoihin kun yleensä vasta muutaman päivän päästä synnytyksestä, mutta siihen saakka vauva pärjää yleensä kyllä pelkällä kolostrumilla, jota rinnat tuottavat jo raskauden lopulla.
imetyksen onnistumisen kannalta on oleellista, että vauvan imuote saadaan heti alkuun oikeanlaiseksi (tässä pitäis kätilöiden osata neuvoa) ja että imetetään vauvantahtisesti. usein se tosiaan tarkoittaa ensi viikkoina, etenkin iltaisin, pitkiä ""tissimaratoneja"", mutta se on normaalia.
no, kyllä kuitenkin ainakin suurin osa tän ketjun kirjoittajista on selvästi tosissaan yrittänyt. ja tärkeintähän on se, että vauva saadaan jotenkin ruokittua ja kasvaa hyvin.

 

[imettäjä]

Jaksoin hyvin iltaisin 2-4 tuntia tissimaratonia kun katsoin leffoja samalla telkkarista ja söin ja join samalla. Minusta se oli ihan normaalia! Enkä ole vuoteen käynyt ravintolassa illalla yms. joten ei ollut mikää hätä pois vauvan luota. Kaupassa kävin päivällä kun aikaa oli hyvin. Iltaisin meillä saattoi käydä vieraita mutta ei heitä pieni tissinvilautus häirinnyt. Urheilin kun ehdin ja ei minusta ajankäyttö ollut ongelma. On tullut kauheasti mentyä ja matkusteltua että ei vuoden rauhallinen jakso elämässä tehnyt muuta kuin hyvää. Nyt olen jo työelämässä ja vauva on hoidossa.

 

[ap]

Niin, ilmeisesti Suomen synnytyssairaaloissa annetaan usein aivan turhaan ja imetykselle haitallisesti lisämaitoa vauvalle. Toisaalta joidenkin lähteiden mukaan lisämaidon antaminen on vauvalle usein tarpeellistakin, jos maito ei nouse äidillä pian, eivätkä pullo tai tutti pilaa imuotetta pienellä vauvalla. Tiedä häntä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että olen varma, että muutaman kerran laioksella annettu lisämaito ei meidän imetystä pilannut, koska vauvan ote oli hyvä alusta alkaen, ja hän söi rintaa ongelmitta. Ja 4,5 kk vanha vauva edelleen syö sekä rintaa ja pulloa sujuvasti. Vauva oli synnärillä kellertävä, ja peloteltiin, että keltaisuus voi lisääntyä, jos vauva ei pissaa ja kakkaa enemmän (bilirubiini(?) poistuu elimistöstä osittain sillä tavoin), ja siksi piti antaa jotakin, mitä pissata. Tällöin olin itsekin lisämaidon antamisen kannalla.

Kaksipiippuisia ja monimutkaisia juttuja nämä ""maailman luonnollisimmat asiat"". Vaikka itse tiedän, että vaihtoehtoja ei ollut, silti täysimetyksen epäonnistuminen harmittaa ja aiheuttaa syyllisyydentunteita yhä.

 

[minna]

Meille syntyi kaksoset ja rintamaitoa kyllä olisi riittänyt kolmannellekin (!), mutta väsymys oli niin valtava, että oli annettava maitoa myös pullosta. Näin voitiin lapset syöttää yhtä aikaa ja ehti toisinaan vähän itsekin nukahtaa. Imetin silti 5kk ja näin jälkeen päin ajatellen: hulluhan olin! Olisi vähempikin riittänyt.

 

[Nan mamma]

Hei!

Minun poikani syntyi lähes neljäkiloisena ja terhakkaana. Heti ekana iltana kätilö vauvaa tarkastellessaan totesi, että tällä potralla pojalla on nälkä ja haki korvikepullon. Totta, vauva kitisi ja natisi koko ajan, ja kun muut vauvat nukkui osastolla, meidän poika parkui jatkuvasti ja ei nukkunut juuri lainkaan.En minä osannut sanoa asiaan mitään, pääasia että poika sai nukuttua ja lopetti itkunsa. Näin ollen lisämaitoa poikamme sai sairaalassaoloajan kokonaan, imetin aina ensin ja poika imi hyvin, vesirakkulat tuli ensin, kun ote oli väärä ja välillä sitten pumppasin, kun ei kärsinyt imettää.

Kotiin tultua kolmen sairaalassaolopäivän jälkeen olin kuin sumussa, maito ei ollut kunnolla noussut ja väsymys oli kamala, vauva kun oli vierihoidossa, en nukkunut lainkaan, koska vaavimme siis itki jatkuvasti, ilmeisesti nälkäänsä.
Annoimme pullosta korviketta, koska vauva ei tullut imettämällä kylläiseksi.

Suoraan sanoen inhosin imetystä jollain tavalla alusta saakka. Toki ymmärsin että äidinmaito parasta ravintoa pikkuiselle, mutta mua koko ajatus puistatti. Ajattelin koko ajan, että jos joku tulee just silloin kylään ym, entä jos ollaan just mummolassa, kun pitäis imettää, voinko mennä rauhass eri huoneesee ym, siis stressasin koko asiasta.Kuulostaa tyhmältä ja kaikki vieraamme varmasti antoivat minun imettää rauhassa, mutta itse tein ilmeisesti asiasta hankalan, en halunnut että ketään muita mieheni lisäksi on meillä kun imetän.

Vauva ei nukkunut ollenkaan ""pitkiä pätkiä"", ei kyllä nuku vieläkään puolivuotiaana, mutta kumminkin, olin kuoleman väsy ja halusin nukkua ja nukkua ja vielä kerran nukkua. Mies katsoi MM_kisoja poika sylissä ja syötti korviketta minun yrittäessä levätä.Itsellä oli tästä huono omatunto tietysti. MAidontulo ehtyi ja ehtyi, yöllä oman maidon avulla poika nukkui korkeintaan tunnin ja taas oli nälkä, pullokierre oli valmis ja sitten saatettiin nukkua jopa 3 h putkeen. Pojan ollessa 6 vkoa lopetin ""itseni kiduttamisen"" ja siirryin korvikkeisiin. En joutunut pumppailemaan enkä mitään, maitoa ei yksinkertaisesti enää tullut tippaakaan.

Joo, olen kiusaantunut monta kertaa ihmisten vieläkin kysellessä, että vieläkö imetät. Vastaan, etten ole enää aikoihin. Ja jotenkin tuntuu, että jos joskus toisen lapsemme saan, en tiedä stressaanko asialla edes kuutta viikkoa jos ei ota sujuakseen.

Ihanaa, uskalsin kirjoittaa, tässä ketjussahan ei rähjätä...

 

[...]

""jos vastasyntyneelle annetaan maitoa pullosta, niin imetyksen ja oikean imuotteen oppiminen häiriintyy heti.""

Olen miettinyt, että onko tämä ihan legendaa vai onko oma vauvani joku ihmevauva, kun on laitokselta asti imenyt tuttia, pulloa ja rintaa ihan hyvin. Kamalasti kuulee pelottelua tuolla imuotteen häiriintymisellä, mutta onko käytännössä kenellekään käynyt niin. Taitaa olla aika harvinaista.

 

[OuJei]

Tutti/pulloruokinta & imuote: Luin tänä vuonna joko Vauvasta tai KaksPlussasta jostakin tutkimuksesta, että ensimmäisten elinviikkojen aikana tuo lisämaidon antaminen pullosta tai tutin syöminen eivät vaikuttaisi imetyksen onnistumiseen... ???

Meillä on takana 1,5 kuukauden mittainen osittaisimetys. Lapsi sai päivittäin korviketta pullosta 3 vkon ikäisestä 2 kuukauden ikään asti. Täysimetystä 2 - 4 kk ja imetän edelleen (lapsi nyt 10 kk). Meillä pullottelu ei häirinnyt tissittelyä mutta lopulta täysimetyksen lähdettyä hyvin käyntiin, lapsi kieltäytyi pullosta kokonaan. Tutti ei kelvannut missään vaiheessa.

Itselläni maito nousi hyvin ja lapsi sai lisämaitoa sairaalassa hyvin vähän. Kotiutumisen jälkeen paino nousi aluksi kohisten. Imetys - vaikka luonnollista onkin - on kuitenkin sen verran arvoituksellinen juttu, että maidontuotantoni alkoi vähetä salaperäisesti, kun lapsi oli noin 2 vkon ikäinen. Eikä kyse ollut siitä, ettenkö olisi imettänyt. Päinvastoin, syyllistyin ehkä liikaakin ohjeista, että imetyksen onnistuminen on kiinni vain äidin viitseliäisyydestä. Imetin yölläkin useita tunteja ja maidontuotanto huononi entisestään väsymyksen ja huonon syömisen takia. Syyllisyyden ja imetysstressin vaikutuksista puhumattakaan...

Meillä oli siinä mielessä onnellinen tilanne, että lapsi jaksoi kärsivällisesti vaihtaa rintaa mutta oli tuntien maratoninkin jälkeen tyytymätön. Sekä vauvan että äidin vointi koheni huomattavasti, kun korvike otettiin mukaan kuvioihin. Seurasin tarkkaan korvikkeen menekkiä ja kun tilanne oli rauhoittunut, vähensin korviketta vähän kerrallaan. Meille kävi lopulta onnellisesti mutta haluaisin todella tietää, miksi maidontuotanto väheni hyvän alun jälkeen (rintakumi, väsymys, huono ravinto, oma epävarmuus, kuume???).

Tällä kokemuksella, imetys on mielestäni sen verran herkkä asia, että sen sujuminen vaatii monien asioiden tasapainoa. Ehkä imetysohjausta pitäisi olla enemmän mutta sekin on tasapainoilua ohjaamisen ja syyllistämisen kanssa. Paljon imetyksen onnistumiseksi voi tehdä mutta toisaalta ei kannata pilata perheen hienoa alkuaikaa uuden vauvan kanssa vain imetyksestä murehtimiseen.

 

[JUUH]

ei taida olla tissimaratoonien harjoittajilla muita lapsia...
meillä on neljä tenavaa, isi ei aina ole illalla kotona (töissä), enkä voisi kuvitella mitenkään pystyväni viettämään 4 h vauva kiinni rinnassa!

minä imetin kuopusta 3,5 kk. maidon tulo loppui kuin seinään. ei tullut pisaraakaan. en alkanut lasta pitämään nälässä ja imemään tyhjää tissiä. joku fanaatikko varmaan sanoisi minua siksi mukavuudenhaluiseksi. itse en tiedä miten tämä ""luokitellaan"" jos sellaista yleensä pitää harrastaa. en yleensä asiaa kenenkään kanssa ala puimaan, en selittele, en puolustele. tämä oli meidän tilanteemme /ratkaisumme ja sillä siisti.