G: Miksi et tee mitään terveytesi eteen?

Mistä syystä syöt mitä sattuu, etkä liiku enempää kuin on pakko?

 

Koska välitän muista enemmän kuin itsestäni, koska olen oppinut lapsuudessa uhrautumisen muiden hyväksi ja sen, ettei minulla ole mitään väliä

 

mä syön mitä sattuu mutta se ei ole epäterveellistä syömistä vaan ruokia joista pidän ja liikun vaan sen verran kuin on pakko mikä tarkoittaa melkoisen monen kilometrin kävelyä reippaaseen tahtiin joka päivä :kieh:

 

En syö mitä sattuu, ja liikunkin viitisen tuntia viikossa. Kiitos kysymästä.

 

koska en jaksa väsymys on liian suuri ja masentaa.

 

Kyllä mä liikun, vaikken liikkumisen itsensä tai terveyteni takia sitä teekään.
Syön sitä, mikä milloinkin on hyvää.

Siksi, koska haluan nauttia elämästä ja elää mukavasti. Mieluummin 50 vuotta hauskaa kuin 90 vuotta kitkutellen. Mun mukavien asioiden listalle ei kuulu kevyttuotteet, suunnattoman rehumäärän jyrsiminen hampaat irvessä, hikoilu pelkästään liikunnan tai terveyden nimissä tms.

 

koska olen laiska ja perso makealle

 

Koska välitän muista enemmän kuin itsestäni, koska olen oppinut lapsuudessa uhrautumisen muiden hyväksi ja sen, ettei minulla ole mitään väliä

Eikö muista välittämistä ole sekin, että pitää itsestään huota, jolloin on kykenevä huolehtimaan muista paremmin ja pidempään?

 

koska olen laiska ja perso makealle

Tätä mä voin peesata. Plus että en pääse kauheasti harrastamaan mitään, kun on vauva ja 3-vuotias eikä hoitajia niille.

 

Koska olen suklaanarkkari. Muuten kyllä pyrin pitämään huolta itestäni, tosin ku on ollu pakkasia ni ei oo tullu oikee käytyä lenkillä. Tavoitteena on irrottautua suklaasta ja pudottaa painoa.

 

koska en jaksa väsymys on liian suuri ja masentaa.

Liikunta voisi auttaa masennusoireisiin ja väsymykseenkin, näin olen kuullut. =)

 

koska olen laiska ja perso makealle

Tätä mä voin peesata. Plus että en pääse kauheasti harrastamaan mitään, kun on vauva ja 3-vuotias eikä hoitajia niille.

Pienten lasten kanssa on helppoa ulkoilla ja kävellä pitkiäkin lenkkejä.

 

Syön yleisesti ottaen terveellisesti ja satunnaisesti annan itselleni luvan herkutella "millä sattuu" ihan hyvällä omallatunnolla

Tällä hetkellä en harrasta liikuntaa koska liitoskivut ja supistukset pistää aika pahasti vastaan.. Palailen kyllä kuntouttamaan itseäni heti kun mahdollista, kiitos huolenpidosta

 

Koska välitän muista enemmän kuin itsestäni, koska olen oppinut lapsuudessa uhrautumisen muiden hyväksi ja sen, ettei minulla ole mitään väliä

Eikö muista välittämistä ole sekin, että pitää itsestään huota, jolloin on kykenevä huolehtimaan muista paremmin ja pidempään?

En ole vielä siinä pisteessä, koska ajattelen etten ole muille niin tarpeellinen

Sellaisen opettelu on vaikeaa, jos siihen ei ole pienenä oppinut. Siis sen, että miettii itseään ja omaa parastaan. Mutta toivotaan ettei se nyt niin mahdotontakaan olisi

 

Pienten lasten kanssa on helppoa ulkoilla ja kävellä pitkiäkin lenkkejä.

Tuota mun 3v ei kyllä saa kävelemään niin reippaasti, että pääsis kauhean tehokasta lenkkiä vetämään. Vauva nyt menee vaunuissa helposti.

 

koska olen laiska ja perso makealle

Tätä mä voin peesata. Plus että en pääse kauheasti harrastamaan mitään, kun on vauva ja 3-vuotias eikä hoitajia niille.

Mulla on vauva ja 3-vuotias JA kaksi isoa koiraa. Lenkkeilen joka päivä. Yhden lenkin niin että kävellään rattaiden+esikoisen+koirien kanssa, sit koirat aitaukseen ja lasten kanssa vielä ulkoilemaan, pulkkamäkeä kiipeämään ja muuta. Toinen lenkki illalla kun lapset nukkuu ja mies kotona; 5km vähintään reipasta vauhtia. Lihaskuntoa tulee kotitöistäkin kun tekee nostot oikein ja tekee niitä harkitusti "liikaakin".

Tarkkailen syömisiäni koska haluan olla terve ja pysyä sellaisena. Lapsetkin tykkää terveellisestä kotiruoasta, välillä toki herkkuja mutta itse leivottuja nekin useimmiten. Kokeilepa pari kuukautta niin jäät koukkuun, josset muuhun niin muuttuvaan peilikuvaan.

 

Syön monta kertaa viikossa herkkuja ja minulla on 10 kg ylipainoa. Joka päivä kuitenkin teen koiran kanssa lenkit ja pari viikko sitten aloin hölkkäämään, josta olen innostunut. En polta enkä oikeastaan juokaan.

 

koska olen laiska ja perso makealle

Tätä mä voin peesata. Plus että en pääse kauheasti harrastamaan mitään, kun on vauva ja 3-vuotias eikä hoitajia niille.

Mulla on vauva ja 3-vuotias JA kaksi isoa koiraa. Lenkkeilen joka päivä. Yhden lenkin niin että kävellään rattaiden+esikoisen+koirien kanssa, sit koirat aitaukseen ja lasten kanssa vielä ulkoilemaan, pulkkamäkeä kiipeämään ja muuta. Toinen lenkki illalla kun lapset nukkuu ja mies kotona; 5km vähintään reipasta vauhtia. Lihaskuntoa tulee kotitöistäkin kun tekee nostot oikein ja tekee niitä harkitusti "liikaakin".

Tarkkailen syömisiäni koska haluan olla terve ja pysyä sellaisena. Lapsetkin tykkää terveellisestä kotiruoasta, välillä toki herkkuja mutta itse leivottuja nekin useimmiten. Kokeilepa pari kuukautta niin jäät koukkuun, josset muuhun niin muuttuvaan peilikuvaan.

Lisään että esikoinen välillä seisomalaudalla/pulkassa/pyörällä jos ei jaksa kävellä. Yleensä jaksaa, koska kävely kuuluu meidän arkeen, on kivaa ja lapsi siihen tottunut. Liikkumiseen noin yleensäkin, siis

 

Pienten lasten kanssa on helppoa ulkoilla ja kävellä pitkiäkin lenkkejä.

Tuota mun 3v ei kyllä saa kävelemään niin reippaasti, että pääsis kauhean tehokasta lenkkiä vetämään. Vauva nyt menee vaunuissa helposti.

Niin parempihan se onkin jäädä kotiin keksipakettia rapistelemaan kuin kävellä muutama kilometri ei-tehokkaasti.

 

Pienten lasten kanssa on helppoa ulkoilla ja kävellä pitkiäkin lenkkejä.

Tuota mun 3v ei kyllä saa kävelemään niin reippaasti, että pääsis kauhean tehokasta lenkkiä vetämään. Vauva nyt menee vaunuissa helposti.

Meillä 3 vee menee tuplarattaissa, pulkassa tai kelkassa, ei hän jaksaisi kymmenen kilsan lenkkiä mun kanssa tietenkään itse kävelläkään.

 

Pienten lasten kanssa on helppoa ulkoilla ja kävellä pitkiäkin lenkkejä.

Tuota mun 3v ei kyllä saa kävelemään niin reippaasti, että pääsis kauhean tehokasta lenkkiä vetämään. Vauva nyt menee vaunuissa helposti.

Meillä tehdään pikkulenkkejä pulkkamäkeen. 3v pulkasssa ja vauva vaunuissa. Ei tarvi pitkä matka olla,ku menee lenkistä .

 

Ei se 3 vuotiaan kanssa lenkkeilyn ongelma olekaan sen jaksaminen, vaan se, että se jää tutkimaan joka hemmetin kiveä ja lehteä. Tänäänkin kiipesi joka ikisen lumikasan päälle, mikä matkalla oli.

 

koska olen laiska ja perso makealle

Tätä mä voin peesata. Plus että en pääse kauheasti harrastamaan mitään, kun on vauva ja 3-vuotias eikä hoitajia niille.

Mulla on vauva ja 3-vuotias JA kaksi isoa koiraa. Lenkkeilen joka päivä. Yhden lenkin niin että kävellään rattaiden+esikoisen+koirien kanssa, sit koirat aitaukseen ja lasten kanssa vielä ulkoilemaan, pulkkamäkeä kiipeämään ja muuta. Toinen lenkki illalla kun lapset nukkuu ja mies kotona; 5km vähintään reipasta vauhtia. Lihaskuntoa tulee kotitöistäkin kun tekee nostot oikein ja tekee niitä harkitusti "liikaakin".

Tarkkailen syömisiäni koska haluan olla terve ja pysyä sellaisena. Lapsetkin tykkää terveellisestä kotiruoasta, välillä toki herkkuja mutta itse leivottuja nekin useimmiten. Kokeilepa pari kuukautta niin jäät koukkuun, josset muuhun niin muuttuvaan peilikuvaan.

Lisään että esikoinen välillä seisomalaudalla/pulkassa/pyörällä jos ei jaksa kävellä. Yleensä jaksaa, koska kävely kuuluu meidän arkeen, on kivaa ja lapsi siihen tottunut. Liikkumiseen noin yleensäkin, siis

Meillä aika tavalla sama, paitsi koiria useampi. =)

 

Koska välitän muista enemmän kuin itsestäni, koska olen oppinut lapsuudessa uhrautumisen muiden hyväksi ja sen, ettei minulla ole mitään väliä

Eikö muista välittämistä ole sekin, että pitää itsestään huota, jolloin on kykenevä huolehtimaan muista paremmin ja pidempään?

En ole vielä siinä pisteessä, koska ajattelen etten ole muille niin tarpeellinen

Sellaisen opettelu on vaikeaa, jos siihen ei ole pienenä oppinut. Siis sen, että miettii itseään ja omaa parastaan. Mutta toivotaan ettei se nyt niin mahdotontakaan olisi

Uutta elämänasennetta kehiin sitten vain! =)

 

Uutta elämänasennetta kehiin sitten vain! =)

Hidas tie, mutta kai se päämäärä siellä edessä odottaa. Ymmärtäminen ja halu muutokseen on ensimmäinen vaihe , se on jo paljon