G: Mikä on positiivisesti & negatiivisesti yllättänyt sinut omassa äitiydessäsi/vanhemmuudessasi?

+ mielestäni olen osannut tulkita vauvan tarpeita hyvin, erilaisissa kehitysvaiheissa. ns. äidin vaisto on toiminut! ehkä meillä on myös samanlainen temperamentti lapsen kanssa, mikä on asiaa helpottanut.
+ se pohjaton äidin rakkaus lasta kohtaan syntyi heti (pelkäsin sitä etukäteen koska tiedän ettei näin aina tapahdu heti)

- vauvan kiukku/väsy/kitinä itkunarina hermostuttaa ja ärsyttää enemmän kuin osasin odottaa
- kaipaan kodin ulkopuolistakin elämää, työkavereita jne. en tiedä jaksanko olla kotona koko 3 vuotta kuten aluksi suunnittelin

Niin, tyttö nyt 10 kk ja itse olen kolmekymppinen.

 

Pelotteluista huolimatta parisuhteemme on parantunut tiiviin vauvaperhe-elämän myötä!

 

+ Minusta on tullut kärsivällisempi ja avoimempi myös parisuhteessa. Puhun asioista ja kerron tunteistani miehelleni paljon avoimemmin kuin ennen.

+ Elämän merkityksellisyys on kasvanut huomattavasti. Äitiys on tehnyt minusta yhtäaikaa vahvemman ja pehmeämmän. Onnellisemman!

- Väsymyksen määrää uskalsin kyllä kuvitella jo raskaana ollessa, mutta vauvan synnyttyä sen voimakkuus ja vaikutus mielialoihin on kyllä yllättänyt.

- Kaipaan entistä suunnittelemattomuutta, spontaaneja tekemisiä jne. Nykyään mennään tietenkin pienen ehdoilla

 

+ yöt menneet paremmin kuin uskoin
+ kertaakaan ei ole kiukuttanut tai ärsyttänyt vauvan itku tai kiukkuilu
+ jaksan olla kotona paremmin kuin uskoin, ei ole mitään halua takaisin töihin ja muutenkin viihdyn kotona enkä kaipaa enempää aikuisten seuraa, onneksi paljon kavereita mammalomalla

- miehen kanssa vähemmän yhteistä aikaa kuin uskoin, ei raaskita laittaa vauvaa hoitoon
- kaipaan spontaaneja tekemisiä myöskin, shoppailua ja ravintolaillallisia miehen kanssa kahdestaan kuten myös matkailua miehen kanssa (sitten joskus taas...)
- pelottaa miten pystyn laittamaan lapsen 3-vuotiaana hoitoon, kamala ajatus! Tosiaan luulin että esim. yökylään mummolaan laittaminenkin olisi helpompaa.
- taidan siis olla ylihuolehtiva äippä=)

Minä 30 v., tyttö 9 kk

 

- Väsymys ja valvominen
- Rakkaus lapseen ei syntynyt samalla kun lapsi syntyi
- Itkun määrä alussa raastoi hermoja
- Luulin aihettavani lapselle pysyviä traumoja omien sopeutumisvaikeuksien vuoksi
- En ollut kuullutkaan aikaisemmin vauvoista, jotka saa mielettömiä raivareita rinnalla, eikä tissi kelpaa. Ja nyt minulla oli sylissä sellainen kummajainen!

+ Huomata, että pikkuhiljaa tunteet lasta kohtaan syvenee
+ Lapsen leveä hymy
+ Elämä todellakin alkaa asettua uomiinsa vaikean alun jälkeen, vaikka pari kk:tta sitten en sitä uskonut
+ Yhteinen ihana arki
+ Ja lapsi näyttää onnelliselta kaiken "hulluuden" jälkeen! :heart:

 

+ olenkin "hyvä" äiti lapselleni, ihan harjoittelematta!
+ yöheräilyt (3-6 kertaa yössä) väsyttää paljon vähemmän kuin olin kuvitellut, itse asiassa en tunne, että minulla olisi edes univelkaa
+ elämänlaatu on parantunut 100 prosenttia - uusia ihmisiä, uudenlaista sisältöä vauva-arjen myötä
+ pärjään pitkiäkin pätkiä (puolitoista viikkoa pisin) vauvan kanssa kahdestaan ilman että huusholli tai minä itse on täysin räjähtäneen näköinen
+ imetys sulatti uuman pienemmäksi kuin vuosikausiin ennen vauvaa

Negatiivisia yllätyksiä ei ihan rehellisesti sanoen ole tullut, koska olin koko raskausajan varautunut paaaljon pahempaan niin monen asian suhteen... mutta jos jotain pitää sanoa niin se, että kaikki nurkat on aivan täynnä vauvatavaraa

 

+ osaan olla hyvä äiti
+ kuinka ei olekaan väsynyt eikä tarvitse päiväunia vaikka lapsi heräilee tunnin välein
+ että ketään ei voi rakastaa niin paljon kun omaa lastaan
+ että kämppä on edelleen ylisiisti vaikka onkin pieni sotkija
+ itse en ole perus kotiäiti vaan laitan itseni kunnolla joka päivä kun lähden johonkin
+ ei kaipaa niin paljoa omaa aikaa kuin luuli

- kuinka itku / kitinä ärsyttää välillä suunnattomasti

 

Hei varmaan karsee klisee mut mut yllätti tää rakkauden määrä ja voima ja se että vauva menee kaikessa edelle ihan kyseenalaistamatta. Pikku hiljaa kasvanu kiintymys ja rakkaus omaa lasta kohtaan on niin uskomaton tunne ettei sitä voi kuvailla sanoin, kuten toki kaikki tiedätte Miinuksena se, että imetys ei onnistunut niin kuin oli toivonut ja ajatellut ja stressasin siitä ehkä alussa liikaa ja toki hermoja välillä kiristää unettomat yöt tms mutta on pinna kyllä venyny, ennen räjähtelin ja räiskyin aika pienestä mutta nyt oon tasottunu.

 

Mulla kanssa positiivisesti yllätti se suunnaton rakkaus ja se, että se kuuluisa "lapsen takia luopuminen" ei tunnukaan yhtään luopumiselta...sitä on kuin kuka tahansa höhlä umpirakastunut, haluaa vain viettää aikaa armaansa lähellä =)

Negatiivista tai tavallaan negatiivista on se, miten kamalasti on lisääntynyt "maailmantuska". Ennen vauvaa mä en yhtään tajunnut miten paljon maailmassa on vaaroja ja kärsimystä...nyt tuntuu että melkein joka ilta saa uutisia katsella tipat linssissä. Hormonit herkillä ehkä

 

- Väsymys ja valvominen
- Rakkaus lapseen ei syntynyt samalla kun lapsi syntyi
- Itkun määrä alussa raastoi hermoja
- Luulin aihettavani lapselle pysyviä traumoja omien sopeutumisvaikeuksien vuoksi
- En ollut kuullutkaan aikaisemmin vauvoista, jotka saa mielettömiä raivareita rinnalla, eikä tissi kelpaa. Ja nyt minulla oli sylissä sellainen kummajainen!

+ Huomata, että pikkuhiljaa tunteet lasta kohtaan syvenee
+ Lapsen leveä hymy
+ Elämä todellakin alkaa asettua uomiinsa vaikean alun jälkeen, vaikka pari kk:tta sitten en sitä uskonut
+ Yhteinen ihana arki
+ Ja lapsi näyttää onnelliselta kaiken "hulluuden" jälkeen! :heart:

Kopsaan Liinua täydelleen, sillä ihan sama juttu meidän perheessä.

 

Mulla kanssa positiivisesti yllätti se suunnaton rakkaus ja se, että se kuuluisa "lapsen takia luopuminen" ei tunnukaan yhtään luopumiselta...sitä on kuin kuka tahansa höhlä umpirakastunut, haluaa vain viettää aikaa armaansa lähellä =)

Negatiivista tai tavallaan negatiivista on se, miten kamalasti on lisääntynyt "maailmantuska". Ennen vauvaa mä en yhtään tajunnut miten paljon maailmassa on vaaroja ja kärsimystä...nyt tuntuu että melkein joka ilta saa uutisia katsella tipat linssissä. Hormonit herkillä ehkä

Samat sanat!! Mä kanssa oon ihan kauhuissaan koko ajan miten paha paikka tämä maailma on ja miten ihmiset on niin julmia ja että haluan muuttaa perheineni autiolle saarelle. Just sanoin miehellekin että (ollaan siis autoa vaihtamassa) nyt ostetaan hybridiauto, se sentään vähän säästää öljyä ja saastuttaa vähemmän. Ihminen kuluttaa tätä menoa maailman öljyvarat 20 vuodessa loppuun ja sitten kuulemma maailma pystyy elättämään enää 2 miljardia ihmistä. Tämän siis luin juuri jostain ja mikä paniikki iski...