itse voin ainakin tunnustaa että kun sain esikoiseni 21vuotiaana,ja lapsi oli erittäin toivottu.(ainakin minä toivoin,taisi isi haluta vaan jonkun jolla pitää mut itsellään.) päivääkään en pois vaihtaisi ja hyvin jaksoin. paras ystäväni sai samaan aikaan lapsen,syntyi viikon omani jälkeen. mutta jäin kyllä aika paljonsta paitsi. olisin toki halunnut juhlia ja käydä kahvilla sillon kun huvittaa. sain 22 vuotiaana ihanan työpaikan tallilta ja silloin tuli ekat ongelmat. tallillahan tunnetusti tehään pitkää päivää ja työ on raskasta. lapsen takia en voinu olla kun 8 tuntia ja viikonloput olin suurimmaks osaks pois töistä. olisi ollut mahdollisuus lähtee ulkomaillekin töihin,mutta eihän se nyt olisi onnistunut lapsenkanssa,varsinkaan kun lapsen isä teki kaikkensa et oisin ollut vain kotona. loppujenlopuks jäin pois tallilta. myöhemmin sain toisen duunin mitä oon tehny tähänpäivään asti,tosin oon ny äippälomalla. itse oon sitä mieltä että lapset pitääkin tehdä nuorena,mutta näin jälkeinpäin ku oon asiaa aatellu niin helpolla oisin päässy jos oisin vaikka vasta nyt 24 vuotiaana ruvennu oottaan esikoista. toki ihmiset tekee lapsensa just silloin kun heille se on parasta.
L
Lunatic
Vieras
\
Totta.
Esikoista odottaessani en joutunut huolehtimaan kolmen muun tarpeista, ei tarvinnut nostella, ei pukea, ei herätä aikaisin aamulla, ei tehdä sitä ja tätä ja vielä enemmänkin.
Ja nokosetkin saattoi ottaa jos väsytti.
Toisaalta nuorimman synnyttyä on muista ollut paljon apua.
[/quote]
Niin. Eli luulenpa että esikoisen odotus on yleensä mukavinta, riippumatta iästä. (jos ei tule siis onkelmia)
Sillon saa rauhassa levätä ja nauttia raskauden huumasta. Ei varmaan onnistu enää seuraavilla kerroilla. =)
Totta.
Esikoista odottaessani en joutunut huolehtimaan kolmen muun tarpeista, ei tarvinnut nostella, ei pukea, ei herätä aikaisin aamulla, ei tehdä sitä ja tätä ja vielä enemmänkin.
Ja nokosetkin saattoi ottaa jos väsytti.
Toisaalta nuorimman synnyttyä on muista ollut paljon apua.
[/quote]
Niin. Eli luulenpa että esikoisen odotus on yleensä mukavinta, riippumatta iästä. (jos ei tule siis onkelmia)
Sillon saa rauhassa levätä ja nauttia raskauden huumasta. Ei varmaan onnistu enää seuraavilla kerroilla. =)
No ensimmäinen raskaus oli silloin kun olin 16v ja se meni kesken, nyt on helppo sanoa että hyvä niin koska 3v myöhemmin syntyi esikoinen ja silloin ensimmäisen raskauden aikaan en tosiaan olisi ollut valmis äidiksi.
Tyttö syntyi kun olin 22v ja nyt olen 25v (kohta) kun kolmas lapsi syntyy ja siinä taitaa olla meidän lapsukaiset tehty sitten.
Lapsia olen hoitanut pienestä asti, olen sen verran onnekas tapaus että yhtä serkkua lukuunottamatta muut ovat minua paljon nuorempia sekä sisaruksia on 3 ja nekin kaikki nuorempia 4-11v.
Oikea ikä on kun itse kokee olevansa valmis äidiksi. <br><br>
Tyttö syntyi kun olin 22v ja nyt olen 25v (kohta) kun kolmas lapsi syntyy ja siinä taitaa olla meidän lapsukaiset tehty sitten.
Lapsia olen hoitanut pienestä asti, olen sen verran onnekas tapaus että yhtä serkkua lukuunottamatta muut ovat minua paljon nuorempia sekä sisaruksia on 3 ja nekin kaikki nuorempia 4-11v.
Oikea ikä on kun itse kokee olevansa valmis äidiksi. <br><br>
K
Kysymys
Vieras
Juu ja voi olla että se on myös luonnekysymys kuinka sopeutuu äitiyteen.Joku on valmis 20v ja toinen 35-vuotiaana.Olen ollut aina kova menemään (harrastamaan,matkustamaan,bailaamaan) ja kotiin jääminen oli haastavaa,mutta omalla tavallaan ihanaa aikaa.Siinä meni vaan aikaa,kunnes tajusin ettei koko ajan tarvitse suunnitella jotain menoa vaan vauvan kanssa eletään tässä ja nyt :heart:
E
EJK
Vieras
\
Kyllähän fysiikkakin on täysin henkilökohtainen juttu
Lunatic puhui asiaa. On eroa sillä, onko raskaana kolmekymppisenä esikoista odottaen vai uudelleen odottaja =)
Alkuperäinen kirjoittaja 27.05.2007 klo 14:16 Töllin Ruusa kirjoitti:
Kyllähän fysiikkakin on täysin henkilökohtainen juttu
Lunatic puhui asiaa. On eroa sillä, onko raskaana kolmekymppisenä esikoista odottaen vai uudelleen odottaja =)\
Totta, totta. =)
Alkuperäinen kirjoittaja 27.05.2007 klo 14:53 EJK kirjoitti:\Alkuperäinen kirjoittaja 27.05.2007 klo 14:16 Töllin Ruusa kirjoitti:
Kyllähän fysiikkakin on täysin henkilökohtainen juttu
Totta, totta. =)
Tämähän on ihan mielipidekysymys ja persoonakohtainen juttu. Äitini oli 20-vuotias kun synnyin. Vanhempani olivat naimisissa ja molemmilla oli vakituinen työpaikka. Kun minä olin 20-vuotias, olin juuri päässyt lukiosta... enkä tosiaankaan kypsä vanhemmaksi. Jos olisin tuossa vaiheessa tullut raskaaksi ja saanut lapsen, olisi moni asia jäänyt tekemättä. En varmaankaan olisi asunut ulkomailla ja moni mieleenkiintoinen ja kasvattava kokemus olisi jäänyt väliin. (ei sillä että lapsen kasvattaminen ei olisi hieno ja kasvattava kokemus)
Nyt olen 26 ja esikoisen la on syys-lokakuun vaihteessa. Välillä kyllä tuntuu, että olenko vieläkään tarpeeksi fiksu ja kypsä vanhemmaksi ja pakokauhu meinaa iskeä. Enää ei pakatakaan laukkua ja lähdetä ex tempore töihin Keski-Eurooppaan mutta eiköhän tämä "sitoutumiskammo" tästä helpota...
Nyt olen 26 ja esikoisen la on syys-lokakuun vaihteessa. Välillä kyllä tuntuu, että olenko vieläkään tarpeeksi fiksu ja kypsä vanhemmaksi ja pakokauhu meinaa iskeä. Enää ei pakatakaan laukkua ja lähdetä ex tempore töihin Keski-Eurooppaan
mutta eiköhän tämä "sitoutumiskammo" tästä helpota...
Paras ikä on silloin kun itse kokee olevasa siihen valmis. Fyysiset ominaisuudet kun ovat niin erilaisia yksilöittäin, joten siihen puoleen en aio edes puuttua.
T
Trulli
Vieras
paras ikä 32v. On tullu matkusteltua ympäri maailmaa, nähty ja tehty vaikka mitä, töitä paiskittu, edetty uralla ja siinä samalla pidetty itsestä huolta liikkumalla ja syömällä terveellisesti. En todellakaan tunne itseäni kehäraakiksi, väsyneeksi tai muuten vaan raskautta haasteelliseksi. On ollut kerta kaikkiaan ihanaa rauhoittua.
