itse voin ainakin tunnustaa että kun sain esikoiseni 21vuotiaana,ja lapsi oli erittäin toivottu.(ainakin minä toivoin,taisi isi haluta vaan jonkun jolla pitää mut itsellään.) päivääkään en pois vaihtaisi ja hyvin jaksoin. paras ystäväni sai samaan aikaan lapsen,syntyi viikon omani jälkeen. mutta jäin kyllä aika paljonsta paitsi. olisin toki halunnut juhlia ja käydä kahvilla sillon kun huvittaa. sain 22 vuotiaana ihanan työpaikan tallilta ja silloin tuli ekat ongelmat. tallillahan tunnetusti tehään pitkää päivää ja työ on raskasta. lapsen takia en voinu olla kun 8 tuntia ja viikonloput olin suurimmaks osaks pois töistä. olisi ollut mahdollisuus lähtee ulkomaillekin töihin,mutta eihän se nyt olisi onnistunut lapsenkanssa,varsinkaan kun lapsen isä teki kaikkensa et oisin ollut vain kotona. loppujenlopuks jäin pois tallilta. myöhemmin sain toisen duunin mitä oon tehny tähänpäivään asti,tosin oon ny äippälomalla. itse oon sitä mieltä että lapset pitääkin tehdä nuorena,mutta näin jälkeinpäin ku oon asiaa aatellu niin helpolla oisin päässy jos oisin vaikka vasta nyt 24 vuotiaana ruvennu oottaan esikoista. toki ihmiset tekee lapsensa just silloin kun heille se on parasta.