G : Leikkauksella vai alateitse?

Niin, eli kokemuksia kehiin. Onko lapset leikattuja vai oletko alateitse synnyttänyt? Itse esikoisen alateitse tehneenä toivoisin samaa myös kaksosista. Pahasti näyttää vaan siltä, että toinen ei millään haluais kääntyä, vaan pojottaa jalat alaspäin. :|

Syy, miksi en halua leikkausta on se toipilas - aika. En tiedä voiko umpparileikkausta mitenkään rinnastaa, mutta silloin toipuminen kesti viikkoja ja oli tuskaista. Miten ihmeessä toipilaana voi saada arjen sujuvasti rullaamaan?

Ja vielä.. Mitä eroa perhetyöntekijällä on kodinhoitajaan käytännössä? Nykyäänhän kodinhoitajia ei enää ole, vaan mullekin tarjoavat kotiin palatessa perhetyöntekijää suurella todennäköisyydellä, Neuvolassa keskusteltuani.

Meinas eilen säikäyttää, kun ei sydänääniä B : ltä kuulunut mutta ultrattiin ja ONNEKSI kaikki oli ok. ;)
 
Alateitse minä synnytin kaksoset. Tuosta toipilas ajasta en osaa sanoa miten se ois leikkauksen jälkeen, kun en ole kokenut. Mutta mulla ainakin tuli tikkejä reippaasti ja puoleentoista viikkoon en voinut oikein istua.
Nyt tämä tuleva vauva on vielä perätilassa ja vähän mietityttää jos hän ei suostu kääntymään, et jos menee leikkaukseen niin juuri se jaksaminen kotona. Mietityttää miten saan kaiken sujumaan kipeenä :/
 
Uteliaana täälläkin. Voisitteko pistää samalla, minkä tyyppinen raskaus on ollut? Meillä monokoriaalinen diamniaalinen (kaksi vauvaa samassa istukassa, mutta eri pusseissa) ja viime kerralla lääkäri totesi, että tämän vuoksi meille ei todennäköisesti alatiesynnytystä suoda, koska se on riski B-vauvalle. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Linnea-81:
Uteliaana täälläkin. Voisitteko pistää samalla, minkä tyyppinen raskaus on ollut? Meillä monokoriaalinen diamniaalinen (kaksi vauvaa samassa istukassa, mutta eri pusseissa) ja viime kerralla lääkäri totesi, että tämän vuoksi meille ei todennäköisesti alatiesynnytystä suoda, koska se on riski B-vauvalle. :(
Meillä vauvat syntyivät sektiolla. Sektioon päädyttiin juuri tuosta syystä (synnytys olisi voinut olla riski B-tytölle (oli A-tyttöä 500g pienempi ja jalkatarjonnassa)).
Raskaus oli monokoriaalinen diamniaalinen.

Toipuminen sektiosta oli yllättävän helppoa. Tiistaina leikattiin ja kotiin päästiin tyttöjen kanssa jo lauantaina. Leikkaushaava oli kipeä muutaman päivän leikkauksen jälkeen mutta kipulääkkeiden avulla selvisi hyvin. Kotiin päästyäni en haavaa enää paljoa muistanutkaan. Minäkin ressasin etukäteen paranemista - miten voin hoitaa vauvoja, jos olen itse kovin kipeänä. Mutta ainakin mun toipuminen oli tosi nopeata.

Päivi ja tytöt 2.5kk :heart: :heart:
 
Meidän tytöt syntyivät sektiolla. (Monokoriaalinen-diamniaalinen) Synnytys aloitettiin käynnistämään maanantaina,tarkoitus oli alakautta vauvat maailmaan saada kun molemmat oli päätarjonnassa (tosin a-vauva oli sitten avotarjonnassa). Minulla oli keskivaikea raskausmyrkytys, vauvat eivät enää kuukauteen olleet kasvaneet ollenkaan, napaverivirtaukset oli koholla erityisesti b-vauvalla. Keskiviikkona käynnistys jatkui salissa ja siellä b-vauvalle tuli rajut sydänkäyrä laskut aina supistellessa ja siitä sitten mentiin melko vilkkaasti leikkuriin. Leikkaus oli kiireellinen, onneksi ei hätä. Eli vaakaviilto alhaalla.(hätäsektiossahan viilto tehdään ylhäältä alas ja siitä toipuminen voipi olla sitten ihan toisenlaista)
Sektiosta toivuin hyvin. Keskiviikkona leikattiin ja maanantaina pääsin kotiin. Itse olisin päässyt aikaisemmin, mutta eivät a-vauvaa laskeneet ennen tuota viidettä päivää kotiin. Kipuihin taisin noin viikon yhteensä syödä särkylääkkeitä. Leikkaushaava parani tosi nopeasti, tikit otettiin jo kolmantena päivänä pois. Toki noin kuukauden päivät ei saisi nostella mitään vauvaa raskaampaa eli arki voi olla hiukan hankalampaa (kaupassa käynnit jne)

Sektioon kannattaa suhtautua positiivisin mielin, mikä on parasta lapsille niin, se on varmasti parasta myös äitille.

Perhetyöntekijä on ihan sama kuin vanha kodinhoitaja. Heidän kanssa sovitaan, mihin töihin sinä/perheesi tarvitsette apua ja sen sopimuksen mukaan sitten toimitaan.Yleensä kai hoitavat lapsia, mutta voivat myös siivota, laittaa ruokaa ja kaikkea mitä sovitte. Ainakin meillä oli näin.
 
Sektiolla meillä tuli pojat. Olivat poikittain, joten eipä jäänyt miettimiselle sijaa ja valinta oli täten helppo.
Kaksi alatiesynnytystä sitä ennen oli takana, joista toipuminen oli kamalaa. Ekalta meni monta viikkoa ennen kuin saatoin istua ja olo oli surkea.
Sektiosta toivuin todella nopeasti ja kotona en syönyt enää särkylääkkeitä. Pojat syntyi pe ja ti päästiin kotiin. Nopea liikkelle lähtö heti leikkauspäivän iltana saattoin auttaa toipumisessa. Kipua ei ollut yhtään niin paljon kuin aikaisemmista synnytyksistä ja se vähäinenkin kipu oli paljon paremmassa paikassa alamahalla kuin pyllyssä... :whistle:
Taitaa siis olla aika yksilöllistä toipuminen.
Tsemppiä.

Tirlittan ja pojat reilun 7kk :heart: :heart:
 
Vaula
Meillä a tuli alateitse ja b sektiolla.
Kyseessä oli monokoriaalinen diamniaalinen raskaus ja oltiin oltu aika tiukassa seurannassa kokoeron vuoksi. Ensin lääkärit suunnittelivat suunniteltua sektiota, koska epäiltiin normaalisynnytyksen olevan liian raskas pienemmälle a-pojalle.
Päädyttiin kuitenkin alatiesynnytykseen. A syntyikin ihan nätisti, mutta b ei suostunut kääntymään ja sydänäänten romahtaessa mentiin pika pikaa sektioon. B-poika selvisi kuitenkin säikähdyksellä. A:n alkutaival olikin sitten paljon kivisempi.
Sektio haava parani aika nopeasti. Toisaalta meillä oli alussa kova huoli a-pojasta, joten en ehtinyt suuremmin pohtimaan omaa oloa.
 
Mielenkiintoista, miten hoitokäytännöt vaihtelee sairaaloittain/lääkäreittäin. Meillä myös synnytys lähetyy raskaustyypin ollessa monokoriaaninen - diamniaalinen. Koko ajan on puhuttu alatiesynnytyksestä koska A poika on tulossa pää edellä. Toki toivon itse alatiesynnytystä, koska olen toipunut kolmesta aiemmasta alatiesynnytyksestä nopeasti. Sektioonkin valmistaudun, sillä luotan täysin lääkäreiden valitsevan vauvoille parhaan synnytystavan.
 
En usko,että monokoriaalis-diamniaalisten kaksosten synnytysessä olevan mitään paikkakuntakohtaisia hoitoeroja. Tämä raskaus, kun on vaan enemmän riskimpi, niin luulen sektiopäätösten tulleen näiden riskien takia. Esim lapsilla on kehittynyt fetofetaalitransfuusio-oireyhtymä tai istukan toiminta on huonontunutta ja sitä kautta napavirtaukset koholla. Tai monista muista riskeistä mitä tämä raskaus tuo tullessaan.

Luulen että yleinen käytäntö ympäri suomen on, että kaksoset synnytetaan alateitse jos vain suinkin on mahdollista. Riippuen tarjonnasta,vauvojen voinneista, äidin voinnista....
 
Vaikuttaakohan tuommonen asia synnytystapaan, kun toiselta lapseltamme puuttuu kokonaan toinen valtimosuoni. ( Suoniahan normaalisti yhteensä 3, joista kaksi on valtimoa ja yksi laskimo. ) Lääkäri sanoi, että siitä ei ole suurta vaaraa lapselle, toki B:n kasvu hidastuu loppuvaiheessa enemmän, kuin toisella, A - lapsella. :eek:
 
Voipi olla että vaikutta tuo yhden valtimon puuttuminen, jos se kerran vaikuttaa b-vauvan kasvuunkin. Kysy ihmeessä lääkäriltä tuota.

Ainakin kohonnut napaverivirtaus vaikuttaa lapsen kasvuun negatiivisesti ja muutenkin vauvan tila voi olla heikko.Mutta tietenkin jos tilanne on tosi hälyttävä tehdään sektiopäätös nopeasti. kun on kohonnut napaverivirtaus, niin silloin erityisesti pitää seurata vauvan tilaa supistusten yhteydessä, voi olla että supistukset aihetuttavat sydämen sykkeeseen notkahduksia.
Eli voisiko tämä suonen puuttuminen myös nostaisi virtauksia??
 
Luin juuri joltain palstalta B-vauvalle käyneen huonosti pitkittyneen synnyttämisen seurauksena. :( Kyseisessä tapauksessa vauvaa oli yritetty synnyttää alakautta liian kauan, eikä sektiopäätöstä oltu tehty ajoissa.

Ainakin omassa synnytyksessäni tehtiin mielestäni oikein kun ei lähdetty edes yrittämään alatie-synnytystä vaan lääkäri teki sektiopäätöksen käynnistykseen mennessäni. Meillä siis B-vauva oli pienikokoinen ja poikkitarjonnassa.
 
sektiolla.. a vauva oli perätilassa,, synnytin maanataina ja perjantaina pääsin kotia,, itselläni oli hirveät kivut muutaman päivän mutta sitten helpotti pikku hiljaa.. kotiin päästyäni teki edelleen kipeeää liikkua.. meni jonkin aikaa toipua.,.,.,
 
Alakautta syntyivät molemmat pojat raivotarjonnassa. Monokoriaaninen - diamniaalinen raskaus oli kysessä ja B-poika lähes 900 g pienempi. Kaikki sujui ongelmitta tosin viikkoja jo 38 takana, ei yhtään tikkiä ja toipuminen tosi nopaa.
 
Alakautta tytöt syntyivät ja ihan pelkän ilokaasun avulla, muuta ei keretty antamaan. Neiti A yhdellä ponnistuksella ja Neiti B tuli ilman ponnisteluja 3 min perästä. Synnytys oli nopea ja helppo verrattuna edellisiin. Tytöt syntyivät torstai- iltana ja mä kotiuduin lauantaina. tytöt ovat vielä keskolassa, kun syntyivät rv 35+3.

Korven tyttö ja Alma ja Bertta 5vrk :heart: :heart:
 

Yhteistyössä