G:Lasten TOTTELEVAISUUSgalluppi

No niin. Olemme selvinneet hiihtolomasta vierailuineen. Lopputulemana se, kuinka olenkaan huono äiti. Lapseni eivät tottele minua ollenkaan. Iät ovat 10, 7 ja 4. Yhtään kriisi- tai uhmatilannetta meillä ei ollut, mutta "ei saa juosta sisällä", "älä pelleile ruokapöydässä", "ole varovainen äläkä leiki liian rajuja leikkejä", "puhuisitko hiljaisemmalla äänellä", "olisitko hiljaa, kun pikkuveli nukahti jo", "pesisitkö hampaat"- pyynnöt kaikuvat kaikki kuuroille korville. Tyypillistä se on kotonakin, mutta ajattelin lasten olevan kiitollisia ja iloisia ja tsemppailevan reissussa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kaikista surullisin mieli tuli siitä, kun minua sitten yhdessä kyläpaikassa, jossa jo vanhemmat lapset ovat hipihiljaisia ojennettiin oikein kunnolla ja lapsetkin olivat kauhuissaan.

Miten saisin lapseni tottelemaan ja kuinka yleistä sadannen kerran asioiden sanomisen tarpeellisuus on?

 

Vietkö nuo käskyt loppuun asti, vai sanotko sivumennen että "ei saa juosta" mutta et sitten pidä huolta siitä ettei myöskään juosta? Jos lapset on tottuneet siihen, että kiellot on pelkkää sanahelinää eikä kukaan kontrolloi niiden tottelemista niin tietenkään eivät tottele

 

Ensimmäinen kerta sanotaan kauniisti, sitten sanotaan tiukasti ja sitten mennään jäähylle. Ellei ole aikaa jäähyillä niin lapsi haetaan kädestä pitäen ja sitten mennään ja tehdään tykkäsi tai ei. Jos menee hyvin niin muistetaan kehua. Kyllä meillä saa olla jatkuvasti sanomassa samoista asioista.

 

Meillä lapset on kilttejä ja tekee mitä äiti pyytää, ei tarvitse komentaa.

 

Kokeilepa niin päin, että kiellon sijasta annat ohjaavan käskyn. Esim. "älä juokse" tilalle "kävele mielummin" tai "älä pelleile ruokapöydässä" tilalle "keskity ruokailuun/istu kauniisti ruokapöydässä". Tällöin lapsi saa toimintaohjeen eikä jää arvailun varaan, että miten sitten pitäisi toimia. Samoin esim. hampaiden pesuun: "nyt pestään hampaat". Kaikki pyyntömuotoiset lauseet (pesisitKÖ, laittaisitKO jne) lapsi saattaa tulkita siten, että hänellä on mahdollisuus kieltäytyä tästä "pyynnöstä" jonka vanhempi on esittänyt "kohteliaana käskynä". Lapselle kannattaa antaa selkeät toimintaohjeet.

 

Kerran sanon, sitten karjasen ja huolehdin, että se myös tapahtuu.
Näin pienestä pitäen, ei ongelmaa tottelemisessa.

 

Virhe numero yksi: odotit lasten olevan kiitollisia? Miksi ihmeessä EI lapsille tehdä / niitä viedä jonnekin siksi että olisivat kiitollisia, vaan siksi että sinä haluat niitä ilahduttaa. Ymmärräkö tämän asian eron? Lasten ei kuulu mielistellä ja tsempta reissussa siksi että sinä niin odotat. Lapset ovat lapsia ja ovat sitä myös ressussa.

Siksi painottaisin sitä elämää siellä kotona "pesitkö hampaat" kehotus moneen kertaan? Anteeksi nyt vain, hampaat pestään ja täts it. SANO vain silloin kun itse pystyt ja ehdit ja viitsit vahtimaan että niin myös tapahtuu. Siitähän se rutiini sitten syntyy!

Kenelle sinä sanot "älä leiki liian rajuja leikkejä"? Jos 10-vuotias ei tajua sitä sanomatta niin on kasvatus alustalähtien mennyt pieleen. Nuoremmille pitää ilmaista spesifimmin mitä tarkoita liian rajulla. Lapset ei voi täyttää odotuksia jos heille odotukset on epäselviä. Esim "ei saa juosta liikaa" on hyvin epämääräinen, mutta jos sanot että "sisällä ei juosta mutta mennään tuonne ...*pihallejonnekinulos*..... niin katotaan kuinka lujaa pääset" tekee aivan selväksi sen että lapsi saa juosta tietyssä paikkaa niin halutessaan.