Alkuperäinen kirjoittaja silti istun tässä ;):
Mä en ole tietokonekauhuinen, mutta vaikka tietokoneen kautta voi harrastaa paljon ja oppia lukuisia asioita, pitää yhteyttä kaukanakin oleviin ystäviin jne. niin kasvava lapsi tarvitsee myös elämää IRL, liikkumista (tiedätkö miten yleisiä esimerkiksi selkä-hartiaseudun ongelmat ovat koululaisilla tai miten varusmiesten kunto on huonontunut sen jälkeen kun tietokoneet ja pelikoneet yleistyivät?) ja ihan kasvoista kasvoihin kavereiden tapaamista.
Hapenottokyky, lihaskunto, ketteryys ym. jäävät kehittymättä jos harrastaa pelkästään tietokoneen kautta.
Ja tässä kannanotossani en keskity lainkaan siihen miten turhaa ja jopa vahingollista materiaalia netissä liikkuukaan...
Toki tiedän irl elämän tarpeellisuuden. Eikä mun lapseni ole siitä irl:stä koskaan luopuneetkaan. Paitsi likka silloin, kun ei skolioosinsa takia päässyt liikkumaan. Mutta ei meillä silti ole koskaan tarvinnut
rajoittaa tietokoneen käyttöä. Mun pointtini oikeastaan on se, että miksi tietokone on aina synänyymi - ja vain ja ainoastaan synänyymi - pelaamiselle tai meseilylle? Miksei vanhemmat opeta alpsilleen muutakin? Ja erityisesti tyttölapsille. Eletään jo vuotta 2008 ja edelleen hyvin palkattuihin teknisiin hommiin hakeutuu pojat eikä tytöt.