Kotiin tullessaan mies säntäilee sinne tänne, pakkaa salikamansa laukusta jos on aamulla salilla käynyt ennen työpäivää. Sitten mielentilasta riippuen leikkii hetkosen taaperon kanssa, usein ei kuitenkaan niin tee vaan mätkähtää heti sohvalle kannettava sylissä ja viettää sitten loppuillan siinä. Joskus saattaa leikkiä lapsen kanssa, mutta usein tekee sen läppärinsä selailun ohella eli ei anna lapselle täyttä huomiotaan... Tämä on ärsyttävää, koska ehtiihän sitä netissä surffailla lapsen mentyä nukkumaan...
Kun minä tulen töistä kotiin, haen lapsen hoidosta, teen ruuan tai lämmitän jo valmiin ruuan, huolehdin että lapsi syö, leikin hänen kanssaan, laitan pyykkejä, lapsen seuraavan päivän vaatteet, huolehdin lapselle iltapalan ja iltapesut. Ehkä kerran viikossa mies hoitaa lapsen iltapesut. Minun oma aikani alkaa kun lapsi menee nukkumaan. Vien myös lapsen hoitoon aamulla eli käytännössä minulla on ihan omaa aikaa parisen tuntia vuorokaudessa, iltaisin. Niin ja tietty yöllä nukkuessa mutta sitä ei kai lasketa?

Silloinkin lapsi tulee viereen kesken yötä ja välillä herättää (minut) niin tehdessään.
Minusta mies saisi osallistua enemmän, tai ainakin ymmärtää panokseni. Hän valittaa aina vaan omaa väsymystä koska herää tuntia aikaisemmin kuin minä lapsen kanssa (paitsi viikonloppuisin katsoo olevansa oikeutettu nukkumaan pidempään koska herää viikolla aikaisemmin). Minun ei pitäisi kuulemma puhua mitään väsymyksestä hänelle (vaikka olen raskaana ja alkuraskauden väsymys oli aika tyrmäävää )...
Oli miten oli, minä hoidin vauva-ajan kaikki yöheräämiset (imetin) ja edelleenkin jos on yöhulinaa niin minä olen se joka hoitaa ne, mies korkeintaan kiukuttelee unen katkeamista kun minä siivoan oksennusta, pissaa tai mitä lie yövahinkoa. Onneksi sellaisia sattuu harvoin... Minä herään kaikki viikonloput, kaksi kertaa 2,5 vuodessa olen saanut nukkua pidemmän aamun... Mutta minä en saa väsymyksestä puhua kun en siitä kuulemma mitään tiedä.