ap
Niin ei ne mitään tee. Normaaliahan se on. Ja kun suurimmaks osaks uhmaa vaan mulle.Alkuperäinen kirjoittaja idunnor:Mä oon ihmetellyt kun mulla ei ole vielä tullut kovin vahvoja vihan/kiukun tunteita vaikka välillä tekis mieli hypätä parvekkeelta kun huomaan että olohuoneen tapetista on taas kadonnut paloja jne. Luonnollisiahan ne negatiiviset tunteetkin vain on.Alkuperäinen kirjoittaja mä:Alkuperäinen kirjoittaja idunnor:En tiedä kun en vauvaa kohtaan tuntenut rakkautta, tai siis tunsin kai mutta en tiedostanut juurikaan. Nykyään meinaan pakahtua rakkauteen uhmaavan 2-vuotiaan kanssa.
mulla taas joskus tosi vahvoja ehkä vihan tunteita.. tai kiukun kun meillä on oikeasti tosi vaikea uhmaikäinen :'(
ja en aina tiedä mitä oikein tekis.
Saako uhmaikäisen kanssa apua mistään, perheneuvolasta tms.? Tosin eipä kai uhmaikäisen kanssa juurikaan ole mitään tehtävissäkään vielä...
Kaikesta pelleilee ja leikki. Aamupalalla se alkaa ja iltapalla loppuu. Kaikkeen sanotaan "yök en syö" ja sit ronklitaan ja pelleillään niin kauan kunnes koittaa lähtö pöydästä. Oli siis mitä tahansa nenän edessä. Jos kerran viikkoon syö yhdellä aterialla hyvin niin jee.
ja tosi vahvasti osottaa tunteensa. Tavarat lentelee ja paiskoo ovia. Huutakin välillä :/
S