G:Kulta ei omaa

[tyyppiä!]

Kuinka moni on ihastunut, rakastunut ja pystyy seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole ulkonäöltään/vartaloltaan omaa ihannetyyppiä vastaava?

Minulla on krooninen kramppi siitä, että en ole miesystäväni tyyppiä. En tiedä, mikä oli motiivi, mutta hän toi seurustelun alkuaikoina esille, että naisihanteensa on tumma, kaunis, mallin pituinen mutta rehevä. Itse olen - yllätys, yllätys - lyhyt, vaalea, en-kovin-kaunis, hoikka mutta D-kuppinen kyllä.

Tästä on monet riidat käyty. En voi ymmärtää, miksi hän halusi suhteen alussa herkkänä aikana nöyryyttää minua kertomalla täysin minusta poikkeavan naisihanteensa ja miksi hän touhotti, miten hänelle pitää olla kaunis nainen. Muistan ikuisesti tuon tilanteen ja kai olen saanut posttraumaattisen stressireaktion, joka laukeaa usein itsesäälinä ja riitoina. Itse ei osaa selittää mitään, sanoo vain olleensa tyhmä.

Silti olemme olleet yhdessä 3 vuotta mutta aina jäytää mielessä, että katselee tummia, pitkän uhkeita naisia.

Kuinka suuri ongelma teille on ollut joko se, että kulta ei ole omaa tyyppiä tai ettei tunne olevansa rakkaansa tyyppiä?

 

[mies]

Ala elämään oman pääsi sisällä ja arvosta itseäsi. Muut saavat olla mitä mieltä tahansa.

 

[j]

höpö höpö. Jos vaivaa niin värjää hiukset ja osta korkkarit. Mutta olisitko sitten itse onnellisempi?

 

[Siru]

No mutta haloo! Hänhän sanoi, että hänellä pitää olla kaunis tyttöystävä, ja sinähän olet hänen tyttöystävänsä,eli et voi ihan rumakaan olla ;o)

 

[akka]

Niin, mieheni tykkää myös tummista naisista enemmän, itse olen vaalea. Alussa olin ehkä vähän epävarma mutta kun tajusin että eipä se nyt minun kanssa ois jos ei tykkäis ja toisekseen: katson minäkin komeiden miesten perään vaikka oma kultani onkin silmissäni kaikkein komein. Ei näitä totuuksia voi muuttaa, on vaan kasvettava ulos niistä.

Rauhoitu ja keksi itsellesi muuta ajateltavaa. Tuolla tumma-vaalee jankkaamisella lähtee mies pakoon ennen pitkää. Mitä hänen sulle pitäis vastata? Että valehteli? Et uskois. Että on muuttanut mieltään? Et uskois. Eli mikään ei ole oikein. Hyväksy itsesi sellaisena nättinä kuin olet, miehesikin tykkää kun on itsevarma ja hyväntuulinen nainen vierellä eikä mariseva peiliintuijottaja.

Hymyä!

 

[Totuuden torvi]

Ei se ulkonäkö, vaan se itsetunto. Mietipäs alkuperäinen tätä oikein ajan kanssa.

 

[Alkuper. Sirulle]

Ehkä alkuperäinen muoto olisi paremmin 'pitäisi olla kaunis nainen'. En tiedä, eniten mättää, että miksi piti lyödä tuolla lailla juuri seurustelun aluksi. Halusiko näyttää paikkani, etten luulisi olevani viehättävä. Itse en ole koskaan sanallakaan viitannut, etteikö hän kelpaisi juuri sellaisena kuin on. No, ei minulla kyllä olekaan mitään ulkonäkövaatimuksia. Olen voinut ihastua ihan minkänäköiseen ja -kokoiseen mieheen vain.

 

[Tea]

No joo, mulla on vähän sama juttu. Alkuaikoina miehen niin nais- kuin miespuoliset ystävät ihmettelivät minua kun en kuulemma ole mieheni tyyppiä. Muistuttivat että kun ""Matti"" on sanonut että hänen tyttöystävänsä pitää olla kaunis, vaalea, hoikka, isotissinen, pieni ja siro... Ja mies alussa jopa tiiraili näitä kuvailemiani naikkosia, ja kehtasi vielä kommentoida näkemisiään =(
Miinä en ole mikään kaunotar, olen tumma, en niin hoikkakaan ja samanmittainen miehen kanssa. Siroa minusta ei saa tekemälläkään =D

No joo, eipä kyllä ole tuo ukkokaan minun ihannemies. Ei ole tumma, pitkä, komea, lasiton ""pukumies"". On minulle lyhyt, rillipäinen, vaalea eikä mikään komistus, ja vaatteetkin mitä sattuu linjalla farkut ja lenkkarit.

Viis vuotta tässä on kuitenkin toisiamme pällistelty =D

 

[yks]

Olimme kerran ulkona minä exän kanssa ja tuttavapariskunta mukana.

Tuttavapariskunnan mies sitten päätti avata keskustelua exän kanssa ja kysyi, kuka julkkiksista on eniten exäni mieleen.

Kyllä mua huvitti, kun ex keksi sellaisen naisen, joka vähän muistuttaa minua, mutta ei ole oikeasti kenenkään mielestä kaunis sanan varsinaisessa mielessä ! ...vaikka kuuluisi kylläkin.

Sen jälkeen oltiin vielä monta vuotta onnellisina yhdessä, joten taisi silti vastata oikein...

Ex taas vastasi hyvin omaa mielikuvaani täydellisen näköisestä miehestä. Mitään kohtaa en olisi halunnut muuttaa.

Vielä huvittavampaa asiassa on se, että eron jälkeen en ole ollenkaan katellut saman tyyppisiä miehiä, vain aivan erilaisia itselleni, vaikka edelleen pidän aikaisempia miesihanteita hyvännäköisinä.

Että ap, voihan miehesi silti haluta itselleen erilaisen naisen, kuin on ollut alkuperäinen naisihanteensa !

 

[Ter]

Hmm... mä käyn ihan kuumana Brad Pittiin, ja mieheni ei muistuta häntä vähääkään. Mieheni taas katselee kovasti ihaillen Charisma Carpenterin, Sandra Bullockin ja Karita Tuomolan kuvia, minä taas en muistuta ketään heistä vähääkään. Eipä haittaa pätkääkään.

Minä olen mieheni mukaan ihan nätti ja söpö, ja mieheni on minusta myös kivan näköinen, ja se riittää. Tärkeämpää on se, miten muilta osin vastataan ihanteitamme. Sitäpaitsi harvemmin kai ihanteet todellisuutta vastaa...

 

[No voi]

ei minkäänlaista ongelmaa ole tuottanut.Kaikkihan voimme haaveilla kaikenlaisista tyypeistä,mutta harvoin se täydellisyys tielle osuu.sitä jos alkaa odottelemeen ,saattaa aika käydä pitkäksi.

Usein ole poikakverini/miehen kanssa puhunneet minkälaisesta hän haaveilee.Mitäs tuosta.Hän otti minut ja minä hänet..

 

[Tuuli]

Mieheni ei aluksi ollut yhtään ns. ihannemieheni oloinen, hän on tumma, pitkä, suht´roteva. Olin aina ollut heikkona vaaleisiin, hoikkiin ja lyhyempiin miehiin..olen itse lyhyt ja aika pieni muutenkin. Mieheni ex on iso ja pitkä nainen ja aluksi hän pelkäsi että rutistun hänen alleen ym. Ensin siis en viehättänyt hänestä ulkoisesti mutta vähitellen aloin pitää siitä, että hänessä on pituutta ja hartioita ym. ja tajusin että hänellä on tosi valloittavan poikamainen hymy, upeat kulmakarvat, kädet, peppu, vahvat hiukset ja upeat silmät ym. Hän siis muuttuikin rakkauden syvetessä komeaksi silmissäni. Näinkin voi käydä.

 

[Ap]

Miehiltä olisin toivonut vielä kommentteja, onko ollut helppoa seurustella, rakastua ja olla tyytyväinen naisen kanssa, joka ei ole omaa ihannetyyppiä. Onko haaveissa kuitenkin, että jos se ihanteita vastaava prinsessa löytyy, niin sitten jätetään akikki vanha ja ei kun menoksi!

 

[Camina]

Mulla on sama tilanne. Mieheni ei ole samaa syntyperää kuin minä, ja tiedän etten ole hänen ihannetyyppiään. Enhän ole kurvikas, sähäkkä, tumma latinonainen.

Kyllä hän minusta pitää ja välittää, mutta itseäkin huolestuttaa että miten käy jos tämä unelmien prinsessa maallistuisikin hänen eteensä jonain päivänä, yhtä ihastuneena kuin hän.

Eli miehet, kertokaa tuntemuksistanne? ""Kuoleeko"" unelmanaisen haaveet kivan, erilaisen tyttöystävän myötä?

 

[pikkulintu]

minä taisin suhteen alkuvaiheessa omalle tuoreelle poikaystävälleni mainita, että ihannemieheni, joka saa pään kääntymään on tumma (pikkusen semmonen Ricky Martin-tyylinen). No, poikaystäväni on perussuomalaisen näköinen, vaalea, keskimittainen ja -painoinen... (samoin oli exänikin).

Mutta en olekaan rakastunut poikaystäväni ulkonäköön vaan siihen luonteeseen. Ei sillä ulkonäöllä ole loppupeleissä kamalasti väliä. En minä ainakaan tiiraile niitä ""ihannemieheni"" näköisiä heppuja lainkaan. Omaa miestä kyllä tiirailen senkin edestä, etten muita edes huomaa.

Luulen, että jos ulkonäkö oikeasti haittaisi toista osapuolta, niin eiköhän siinä olisi suhde jo kuihtunut.

 

[mä]

minä aikanaan haaveilin langanlaihasta miehestä.. ja yllätys yllätys.. nykyään kihloissa pullean massukkaan kanssa.. silloin alkuaikana en huomannut koko mahaa.. sillon otetuista valokuvista vaan huomaan että onhan se kumpare ollut jo silloin..

 

[mies:lle]

Hyvin sanottu!