G: kuinka usein itket?

Melkein joka päivä vähän ja en ole masentunut. Uupuneena ja ärsyyntyneenä öisin tulee itku kun ei jaksaisi enää herätä uudestaan ja uudestaan. Tätä on kestänyt jo niin kauan, että itken tosi helposti kun tulee niin epätoivoinen olo nopeasti.

 

En juuri koskaan.

 

Viimeksi itkin 2003.. sen jälkeen on tehnyt mieli mut ei vaan oo tullu.. tapahtui sen verran ikäviä..

 

Mä en ole edes niin kiinnittänyt huomiota nuihin itkuihini, että voisin jotain aikakäsitettä lähteä vetämään .

Mä itken, kun siltä tuntuu. Oikein kunnolla viimeksi kun - meneekin puhalteluksi sanominenkin - yksi ihana, ihana ihminen poistui suureksi surukseni elämästäni.
Ha, ja eilenkin muuten itkin mutta onnesta ja ilosta.

Ja ei, en ole masentunut ollenkaan

 

Päivittäin. Normaalisti en kauhean usein. En ole masentunut, mutta erittäin uupunut ja väsynyt.

 

Toissapäivänä itkin kaupassa, kun olin niin väsynyt ja kaiken lisäksi Kypros-teemahyllyn tsatsikipähkinät olivat leivitettyjä. Se otti liian koville

 

Älä naura Olen keliaakikko. Teen täyttä työpäivää ja siihen päälle puristin itseni just nyt ylioppilaaksi, maanantaina viimeiset kokeet puuttuvista kursseista. Alkaa pikkusen pakka kaatua. Silloin se vitun vehnäkuorrutus niinkin jumalaisessa asiassa, kuin TSATSIKIPÄHKINÄSSÄ tuntui aivan järkyttävältä epäoikeudenmukaisuudelta.

 

Hyvin harvoin, vaikka elämäni on aika paskaa.
Mutta tuo koiran ontuminen on nyt sellainen asia, mistä olen viime aikoina itkeskellyt. Ja se, kun vien asian ajatuksissani niin pitkälle, että koira joudutaan joku päivä lopettamaan. Ei toivottavasti vielä pitkään aikaan, mutta väkisinkin sitä ajattelee, kun koira on tuskissaan välillä.

 

Välillä päivittäin, välillä lähes yhtäputkea monta päivää, joskus muutaman kerran viikossa, joskus pidempi tauko kun ei vaan pysty jne.

Silmäkulmat kostuu esim. kauniista musiikista kyllä päivittäin.

Ja niin, oon mä henkisesti aika rikki ja lopussa, mutta itken/kyynelehdin onnesta ja liikutuksestakin välillä.

 

Aika harvoin. Yleisin syy mun itkuun on, että oon liikuttunu jostakin elokuvasta/sarjasta jossa ollu joku koskettava asia. Tai itku, ei välttämättä nyt itku, itku mut sillai, että kun liikutun niin kyyneleitä tulee ja siinä se. Mut muuten normaalissa elämässä harvoin itken. En oikein ole itkijä tyyppiä ja aika usein myös panttaan itkua, että puren vaan hammasta ja yritän ajatella jotain muuta. Itkun sijaan alan toimia ja yritän tehä jotain, että saan asian käännettyä parhain päin.