G: Kuinka monen perheestä/suvusta löytyy ainakin yksi alkoholisti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja juopon lapsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

juopon lapsi

Vieras
Te joilta löytyy, oletteko pyrkineet tarkkailemaan omaa alkoholinkäyttöänne tai vähentämään sitä? Vai oletteko peräti absolutisteja?

Voitte ilmoittaa myös itsenne.

Minun suvustani löytyy ainakin 3 (kaikki äitini puolelta, isäni sukua en tunne), yksi heistä on jo kuollut ja kuolinsyyhyn vaikutti alkoholi. Itse lopetin säännöllisen alkoholin käytön (oli huojentava huomata, ettei tehnyt edes tiukkaa), juurikin geneettisen alttiuden takia. Selvänä on muutenkin mukavampaa :)
 
isäni oli alkoholisti, samoin lähes kaikki sisaruksensa. Oma alkoholinkäyttöni on ollut aina kohtuullista/vähäistä. Nautin silloin tällöin hyvästä viinistä mutta kännejä en vedä koskaan.
 
:wave: Pari kunnon alkoholistia, yksi tosin jo mullan alla ja meille muille maistuu sitten muuten vaan liaan hyvin. Helposti retkahtaisin itsekkin jos ei olis perhettä ym. :/
 
Ikävä kyllä äitini puolen suvussa on ainakin 4 alkoholistia, siis lähisuvussa. :( Isäni puolelta en teidä yhtään, eli lieneekö siinä totuuden jyvä, että kulkee geeneissä...?

Itse kuulun kohtuukäyttäjiin. Lasten tulon jälkeen aika harvinaista.
 
On molempien vanhempieni puolelta ja useita. Isäni on täysin alkoholisoitunut, hänen yksi veljensä ja yksi siskonsa on jo kuolleet alkoholin aiheuttamiin vaivoihin.
Äitini puolelta hänen kolme sisarustaan ovat alkoholisoituneita; yksi heistä on tuurijuopp, saattaa olla pitkiä aikoja juomatta mutta kun repeää niin menee pitkään ennen kuin putki katkeaa, yksi on hoitolaitoksessa ja istuu pyörätuolissa kun ei enää kroppa toiminut viinan takia ja makasi vaan omissa p*skoissaan vetäen alkoholia ja yksi on kuollut alkoholimyrkytykseen, promillet yli 5. :snotty:
Kummankaan ( äitini ja isäni ) vanhemmat eivät ole olleet alkoholisteja eikä minkäänlaista ongelmaa alkoholin kanssa.
Itselläni tuli nuorena läträttyä liikaa tuon aineen kanssa ja olisi varmaan lähtenyt mopo käsistä kokonaan jos en olisi saanut käännettyä kelkkaa ajoissa. Nykyään absolutisti, ei ole minun aine tuo aine.
 
Useampia. Joskus maistui alkoholi itselle reippaastikin, mutta siinä tuli seinä vastaan useampi vuosi sitten. Kun ei enää maistu niin ei maistu, harvoin edes tissuttelen. Sokerihumala se paras humala on.
 
Molempien vanhempien puolelta löytyy... Oma alkoholinkäyttöni on aina ollut maltillista ja sellaisena sen haluan pysyvän. En osaa kuvitella alkoholisoituvani koskaan, en ole viinaanmenevää sorttia.
 
Mun suvussa ei oo yhtään alkoholistia tai muuta päihteitten väärinkäyttäjää.
Siis ainakaan lähisuvussa. Kauemmista sukulaisista en tiedä.
Miehen muutama sukulainen on ollut viinaanmenevä eläessään.
 
Löytyy molempien vanhempien puolelta. Isoukkini on tuurijuoppo, isäni hyvää vauhtia alkoholisoitumassa, veljeni omaa myös noita tuurijuoppouden piirteitä ja on itsekin sen myöntänyt.

En tarkkaile omaa juomistani kovinkaan tarkasti, sillä harvemmin enää tulee otettua ja nykyisin tiedän melko hyvin omat rajani. On ollut vuosia kun olen itsekin ollut hyvää matkaa alkoholisoitumassa, mutta onneksi olen päässyt siitä oravanpyörästä irti. Miehelläni on sama ongelma ollut ja nykyisin hänellekään ei enää oikein maistu. Veljestäni olen eniten huolissani ja toivon vaan, että noiden nuoruusvuosien jälkeen tilanne tasoittuisi.
 
Isän suvun puolelta ainaki 1 (joka tais myös kuolla alkoholiin..), äitin puolelta 1 eno (entinen alkoholisti) ja vissiin täti oli myös alkoholisti sekä nuorempana lääkkeitten väärinkäyttäjä, pahoista tavoistaan hänki on päässyt irti.
Äiti on usein sanonut että alkoholismi on meijän suvussa herkässä, et en tiedä onko sit enempiki noita alkoholisteja...

En ole omaa käyttöä rajannu mitenkään koska todella harvoin käytän. Käytännössä absolutisti.
 
No ei ihan täyspäiväsiä alkoholisteja, mutta semmosia joille maistuu aina vapailla/viikonloppuna jne. Ukkini oli tosi usein kännissä, makas vaan sohvalla ja haisi. Nykysin kuollu jo.
 

Yhteistyössä