G: Kaipaatteko jotain ihmistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sipuli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

sipuli

Tunnettu jäsen
31.05.2007
8 334
48
48
Tuli vain tuosta yhdestä ketjusta mieleen..
Mä kaipaan.
Kaipaan ehkä eniten siskoani, joka kuoli 22 vuotiaana leukemiaan.
Kertaalleen saatiin se parannettua mutta uusi melkein heti ja se oli vain sen jälkeen odottamista että koska kuolee.
Vieläkin on numero tallessa kännykässä :'( :ashamed:
 
:hug:
Minäkin kaipaan eniten pikkusiskoani, joka kuoli vuotta vanhempana kuin sinun siskosi samaan sairauteen. Hän sai sen kolme kertaa. Aikamoista toivon ja tuskan vuoristorataa oli tuo aika. Hänen kuolemastaan on nyt kohta kulunut kahdeksan vuotta... Surusta on tullut "ystäväni".
 
Kaipaan kolme vuotta sitten kuollutta isääni. Vieläkin joskus tulee se sama tukahduttava tunne joka oli silloin isän kuoleman jälkeen. Niin suunnaton ikävä.
Kaipaan myös parasta ystävääni joka asuu nyt kaukana. Puhelimitse ja mesessä ollaan yhteyksissä , mut ei se ole sama asia kuin kasvotusten olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
:hug:
Minäkin kaipaan eniten pikkusiskoani, joka kuoli vuotta vanhempana kuin sinun siskosi samaan sairauteen. Hän sai sen kolme kertaa. Aikamoista toivon ja tuskan vuoristorataa oli tuo aika. Hänen kuolemastaan on nyt kohta kulunut kahdeksan vuotta... Surusta on tullut "ystäväni".

:hug:
Mä sain noihin aikoihin toisen lapseni...
Se ehkä auttoi omalla tavallaan jaksamaan ne päivät eteenpäin.
Mun siskolla oli äkillinen leukemia, alkoi siis kuumeilulla..
Jatkuvilla kuumetaudeilla ennen kun hakeutui lääkäriin.
Ja sitten sairaalahoidot, paraneminen, uusi sairastuminen..
Enne tätä en edes tiennyt koko taudista, nyt tuntuu et pelottaa aina kun lapsetkin on kuumeessa :/
 
Edesmenneitä ystävia ja etenkin rakasta serkkua jonka menetimme autokolarissa hänen ollessa vasta 20 vuotias. :/

Kaipaan aina siskoa ja hänen lapsiaan. Asuvat reilu 40 km päässä niin sielä ei ihan aina tuu käytyä kun ei oo autoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eläviä ja edesmenneitä. Tänään eniten kaipaan dementtistä mummoani, joka on kyllä elossa mut siellä ruumiin sisällä ei ole ketään :(

oi voi.. tiedän tunteen.. ihminen on vielä hengissä mutta jollain tapaa kuitenkin kuollut.. sisäisesti kuollut :( tuo sairaus on hidasta luopumista.. kunnes lopullinen kuolema vie.. jaksamista!
 
Tuo käväisee välillä minunkin mielessäni. Onneksi leukemia ei periydy.
Vietin paljon aikaani näillä syöpäosastoilla, kolmessa eri kaupungissa. Nukuin usein öitä sairaalavuoteella hänen vieressään, jos hän sai oman huoneen käyttöönsä.
Surullisia tapauksia ja kohtaloita näin paljon siskoni sairaalavuosien aikana...
 

Similar threads

O
Viestiä
5
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V
E
Viestiä
13
Luettu
926
Aihe vapaa
vierailija
V
L
Viestiä
2
Luettu
1K
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L

Yhteistyössä