Vaikka en kutsumusammatissa olekaan (mä en usko sellaiseen kuin korkeintaan pappien kohdalla), niin älylliset haasteet ja mielekäs työ on ne syyt, mitkä saisi mut käymään töissä joka tapauksessa. On hirmu antoisaa, kun tuntee tekevänsä työtä, jolla on oikeasti tarkoitus.Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Eilen tuli telkkarista dokumentti tanskalaisista kouluista, siellä näyttivät opettajat todellakin olevan kutsumusammatissa. Melkein olin laittamassa siitä avausta, niin lämmin tunne jäi siitä dokkarista =) Onhan se tanskalainen mentaliteettikin ilmeisesti vähän suomalaisesta poikkeava.Alkuperäinen kirjoittaja Sörhis:
No lottovoiton takia en työntekoa hylkäis, mut jos ihan miljarditolkulla sais niin... saattaspa tuo työnteko jäädä, voisin vaikka kouluttaa itteeni määrättömästi 
En kävis, mulla ois niin paljon muutakin hauskaa mitä voisin aamusta ehtooseen puuhata.
osa-aikailija
En tiedä, en ainakaan tässä tilanteessa. Kun hoitaisin opinnot loppuun rauhassa. En tiä osaisinko olla vaan kotona, kun lapsetkin on jo yli 3v.
Ma en kay tyossa, kun ei ole rahasta kiinni. Sen sijaan harrastan, teen vapaaehtoistyota ja suunnittelen opiskelun aloittamista.
vieras
Kävisin, tykkään työstäni mutta palkka on surkee. Sitten vois tehdä sitä samaa työtä sillä surkeella palkalla
Se kutsumusammatti-jargon on eräänlainen tapa alistaa ihmistä ylistämällä. Kyllä mäkin koen olevani omalla alallani, olen sitoutunut työhöni ja kannan oikeasti vastuuta oppilaistani. Silti työ on mulle vaan työtä. Maalliseen ammattiin ei voi tuntea samalla tavalla kutsumusta kuin esim. pappeuteen.Alkuperäinen kirjoittaja fanta: