G: JOS sinun elämäntilanne muuttuisi yhtäkkiä seuraavanlaiseksi:

Sinulla olisi 7 lasta, joista vanhin olisi 10-vuotias. Miehesi kulkisi päivät töissä ja muuta hoitoapua sinulla ei olisi, kuin mies iltaisin/öisin/viikonloppuisin.

Kuinka se sujuisi?
Olisiko koti aina siisti ja (terveelliset) ruuat aina ajallaan?
Tiskit aina pois pöydiltä ja pyykit pestynä?
Miltä luulet, että arkesi näyttäisi?

 

Olisin jossakin laitoksessa lepositeissä.

 

Luultavasti ihan samalta kuin nytkin, paitsi, että luultavasti mä olisin taloudellisessa ahdingossa seitsemän kanssa.

 

Kyllä mä varmaankin kykenisin pitämään kodin ja lapset kondiksessa jos en itse kävisi päivätöissä.

 

En tiedä miten se sujuisi, mutta en usko että koti aina kimaltaisi, ja voisi ruokakin viivästyä.
Pyykkiä varmaan toisinaan tai useasti kasaantuisi, niin likaista kuin puhdastakin.
Ja näin on meillä ollut tilanteessa, joissa lapsia kolme ja miehellä pitkiä työpäiviä.

 

kyllä uskon, että koti olisi puhdas ja siisti. tuostahan osa olisi päivät koulussa.

 

Samalta kuin nyt: koti perussiisti, leluja siellä täällä, ruokaa tehtäisiin isoilla kattiloilla ja isommat lapset kaitisisivat pienempiään. Vaatehankinnoissa yrittäisin säästää, mies on "vapautettu" lastenhoidosta nytkin.

 

Mä en voisi elää noin.

 

Jos yhtäkkiä olisikin 7 lasta... Kaikki omia vai? Siinä tapauksessa olisin jo kuollut, tai ainakin pyörätuolissa halvaantuneena.

Jos osa olisi toisen puoliskon niin ei kai tää arki olisi mitenkään erilaista. Ehkä parempaa kun olisi se toinenkin aikuinen eikä tarttis enää yksin elää

 

Sujuisi varmaan, kun olisi pakko. Koti ei olisi aina siisti, tiskiä olisi usein tiskipöydillä ja pyykit vyöryisi välillä pyykkikorista, niin kuin nyt neljänkin kanssa, joista vanhimmat sentään jo yli 10 vuotiaita.

 

Mä en voisi elää noin.

Mitä tekisit? Antaisit lapset pois?

 

Mitä tekisit? Antaisit lapset pois?

Niin no toihan on sikäli absurdi tilanne, että mä en kuuna päivänä tekisi 7 lasta. Ei siis olisi mitään pois annettavaakaan. Mutta kai mä sitten menisin töihin, jos tollanen tilanne olisi. Mies voisi halutessaan jäädä kotiin.

 

Koti olisi kuin sikolätti, mutta lapsilta ei puuttuisi mitään. Kaikki aika menis kyllä huolehtimiseen. Rankkaa ois. Ja tuntisin huonoa omatuntoa siitä, etten ehtisi olla lapsille läsnä, kun murehtisin kaikkea muuta. Ajatus olis aina jo seuraavassa hetkessä. Ei siis mun juttu.

 

Mä ottaisin pitkät ja alottaisin sinkkuelämän yksin.

 

Mä ottaisin pitkät ja alottaisin sinkkuelämän yksin.

Tätäkin saattaisin harkita.

 

Huh, pitäis siis vielä kolme lasta tehdä. Kyllähän mä tekisin, mutta kuka ne synnyttäis....apua.

Mutta ihan varmasti mun koti näyttäis samalta kuin nytkin. Onneksi mä en edes pidä tiptop-kodista.

 

No olisihan minulla ne lapset. Jos vanhin on jo 10-vuotias, niin sehän voisi olla jo tosi paljon apuna jo pelkällä läsnäolollaan.

 

Viä 7 lisää!

 

Elämäntilanne ei muuttuisi tuohon yhtäkkiä.

Tuskin aina olisi siistiä ja tiskit tiskattuna, enemmin jonkinlainen hallittu kaaos. Uskoisin silti selviytyväni.

 

Minulla on kokemus tuollaisesta elämästä kolmen alle kouluikäisen kanssa. Koti ei todellakaan aina ollut siisti. Ruokaa oli ajallaan, mutta se sisälsi myös eineksiä. Pyykit oli pestynä mutta ruokapöydällä astiat seisoivat usein seuraavaan ruokailuun asti.

Arki sujui kyllä hallitun kaaoksen keskellä ja viihdyin, mutta liitto ei kestänyt jatkuvaa "yksinhuoltajuutta" (mies yrittäjä). Seitsemän alle kymmenvuotiaan kanssa ei varmasti kestäisi.

 

En ymmärrä miten elämäntilanteeni voisi yhtäkkiä muuttua noin. En haluaisi seitsemää lasta, enkä haluaisi puunata kotia. Miksi kysyt? Onko tämä joku kissanhäntä-nosto?

 

Valmisruokaa menis paljon. Miehelle valittaisin että vaihtais rauhallisempaan työhön, en selviä yksin. Tai menisin itse töihin ja mies jäis kotia, luultavimmin niin.

 

En ymmärrä miten elämäntilanteeni voisi yhtäkkiä muuttua noin. En haluaisi seitsemää lasta, enkä haluaisi puunata kotia. Miksi kysyt? Onko tämä joku kissanhäntä-nosto?

Miksi pitää järkeillä niin kamalasti? Tämä nyt oli vain tällainen kysymys, ei sen enempää.
Ikäänkuin taikuutta, että heräisit joku aamu seitsemän lapsen kanssa, joista vanhin olisi 10v.
Ja kysyn, että kuinka se sinulta sujuisi?

 

No ei kyllä sujuisi, mulla ei oo yhtään lasta ja koti kuin sikolätti enkä saa itseänikään ruokittua kunnolla.

Musta tuntuu et mulla ei olis niitä 7 lasta kauhean kauaan, joko sossu hakis ne tai sit osa katoaisi luonnollisen poistuman myötä, koska mun tarkkaavaisuuteni ei mitenkään riittäisi vahtimaan niitä kaikkia etteivät kohella itseään hengiltä.

Toivoisin, et mies voisi jäädä niiden lasten kanssa kotiin ja menisin itse töihin. Siinä mä oon huomattavasti taloudenhoitoa lahjakkaampi.

 

no jos mä saisin olla kotiäiti niin hyvin menisi