noniin, mä olin 17 ku tulin raskaaksi, ja vietin 18-vuotis synttäreitä synnärillä. silloin tais olla vähän haikea olo ku tajus että vois sitä olla juhlimassakii... mut ilo vauvasta voitti. mä en kiellä sitä ettei olis joskus harmittanu ettei pääse joihinkin hyviin bileisiin mukaan mut sehän ei kato ikää. jos on sosiaalinen ja menevä, se harmittaa vielä nelikymppisenäkin. enkä kiellä sitäkään ettei lapsen syntymä olis ollu kriisin paikka, mut pienempi kriisi se oli mulle ku esim mun miehelle joka on mua vanhempi ja tottunu elämään itselleen. suomessa on tutkittu, että lapsen hankkiminen nuorena aiheuttaa itseasiassa vähemmän päänvaivaa, ku että sen lapen tekee esim yli kolmekymppisenä. kait se on järjellä pääteltävissäkin, että nuori, jonka koko elämä on ollu yhtä suurta muutosta, kasvamista ja elämäntilanteiden muuttumista. psyyke kestää paremmin suuren muutoksen, kun elämä ei oo vielä kertaakaan ehtinyt vakiintua. se on vaan jonkinlaista jatkumoa. tää tutkimus tosin ei koskenu alaikäsiä äitejä, vaan vertailussa tais olla alle 23 vuotiaana mutta täysikäsenä lapsensa tehneet ja sit yli kolmekymppiset äidit.
omasta kokemusksesta voin sanoa ainoastaan että lapsen tekeminen nuorena ei ole laisinkaan hassumpi asia, jos on elämän perusasiat kohdallaan.. mikä nyt pätee vanhempaankin väestöön.
ja tiedoksi kaikille: mua ei enää voi kutsua teiniksi ja lapset on samalle miehelle jonka kanssa menen ens kesänä naimisiin.