G:Ihminen joka säväytti sinua

  • Viestiketjun aloittaja Erin
  • Ensimmäinen viesti
Erin
Eli kerätään listaa arkipäivän ihmisistä, jotka ovat säväyttäneet sinua tavalla tai toisella.


Mä näin eilen maailman kauneimman tytön, möi kanervia Kuopion maxin edessä. Oli niin kauniit silmät ja ystävällinen hymy että jäi ihan erityisesti mieleen.
 
Yhdessä työharjottelupaikassa muhun teki vaikutuksen yksi ihana sairaanhoitaja. Aivan ihana persoona, aina iloinen ja ystävällinen - ihan kaikille. Teki hyvin työnsä ja hoiti potilaat hyvin. Hän oli vielä kahden aika pienen lapsen yh-äiti, vahva nainen. :heart: :)
 
Se äärestrauhallinen pikkuvauvan äiti, joka Paimion Tammisillanpihalla istui autossaan ja katsoi kun mä paimensin tuskatuneena äitini ja lapseni autoon.

Ja just ennen kun starttasin, hymyili, ja toivotti turvallista matkaa.


Hymyilytti vielä Halikossakin.


:D :wave:
 
Lähikaupan naismyyjä joku vuosi sitten, nättimys se oli.. ja flirttaili mulle joka ostosreissulla kunnes yhtenä kertana kysyi josko lähtisin hänen kanssaan viettämään iltaa viinipullon kera. Huoh =)
 
PahaSilmä
Yksi pappi, joka kysyi, minkä ikäinen olen, kun minulla oli minun ensimmäinen sylissä. Olin aika nuoren näköinen ja lapsi oli vahingossa saanut alkunsa. Olinkin 18 tai 19. Pappi sanoi, että hänen äitinsä sai hänet 17 vuotiaana ja kertoi olevansa kiitollinen. Tuli hyvä mieli, kukaan ei ollut sanonut minulle asiasta juurikaan mitään positiivista, mutta tuo minulle vieras pappi sanoi.
 
Erin
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Yksi pappi, joka kysyi, minkä ikäinen olen, kun minulla oli minun ensimmäinen sylissä. Olin aika nuoren näköinen ja lapsi oli vahingossa saanut alkunsa. Olinkin 18 tai 19. Pappi sanoi, että hänen äitinsä sai hänet 17 vuotiaana ja kertoi olevansa kiitollinen. Tuli hyvä mieli, kukaan ei ollut sanonut minulle asiasta juurikaan mitään positiivista, mutta tuo minulle vieras pappi sanoi.
Ei voi sanoo mitään... joskus joku vaan osaa sanoa juuri oikeet sanat kun sitä eniten kaipaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Yksi pappi, joka kysyi, minkä ikäinen olen, kun minulla oli minun ensimmäinen sylissä. Olin aika nuoren näköinen ja lapsi oli vahingossa saanut alkunsa. Olinkin 18 tai 19. Pappi sanoi, että hänen äitinsä sai hänet 17 vuotiaana ja kertoi olevansa kiitollinen. Tuli hyvä mieli, kukaan ei ollut sanonut minulle asiasta juurikaan mitään positiivista, mutta tuo minulle vieras pappi sanoi.
Tosi mukavasti sanoi. Olet varmaan saanut noista sanoista voimaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja carpenters:
Alkuperäinen kirjoittaja Muistan vieläkin:
Eräs ihminen, jonka kanssa tiet kohtasivat hetkeksi, ja jotain säilyy niin kauan kuin elämme. Elämää suurempi kokemus.
Sama juttu. Jotain säilyy niin kauan, kuin elämme ja sen jälkeenkin.
Tätä peesaan. Juttu jäi kesken muiden painostuksesta, tavallaan en koskaan halua häntä enää kohdata uudestaan, koska se herättäis taas jotain henkiin...

:|
 
Muistan vieläkin
Alkuperäinen kirjoittaja ihkuraksupoksu:
Alkuperäinen kirjoittaja carpenters:
Alkuperäinen kirjoittaja Muistan vieläkin:
Eräs ihminen, jonka kanssa tiet kohtasivat hetkeksi, ja jotain säilyy niin kauan kuin elämme. Elämää suurempi kokemus.
Sama juttu. Jotain säilyy niin kauan, kuin elämme ja sen jälkeenkin.
Tätä peesaan. Juttu jäi kesken muiden painostuksesta, tavallaan en koskaan halua häntä enää kohdata uudestaan, koska se herättäis taas jotain henkiin...

:|

:( Tippa silmässä täällä...
 
Mun oma hoitaja sairaalassa osastolla kun tuo poju oli syntynyt: mä väänsin itkua kun maito ei ollut vielä kotiinlähtöpäivänäkään noussut, ja mä halusin niin kovasti että saisin vauvan ruokittua ilman pulloa. Se näki, kuinka olin pahoillani ja halasi, sellainen vanhempi nainen. Sanoi että kyllä se nousee se maito, huomenna, tai sitä seuraavana, mutta nousee jokatapauksessa. Pääasia että vauvalla on masu siihen asti täynnä. Oikeassa oli, ja todella lohduttava sillä hetkellä.

Ja vaikka ärsytän taas puolta palstaa mun on sanottova että mun oma mies on säväyttänyt ehkä eniten. Vaikka unohdettaisiin nyt se kuinka se on ihana ja rakas, mutta ihan käytöksellään yhä vieläkin: se miten se puhuu muille, kohtelee muita, on kiinnostunut toisten asioista sen verran kun on kohteliasta. Mä en ikinä tule pystymään samaan. En koskaan.
 
yks vaan
entinen luokkakaveri 28 vuoden takaa!!! pojanviikari jota tuskin edes muisti olemassaolevaksi, ja nyt luokkakokouksessa sai "vanhan akan" pään pyörälle pelkällä olemuksellaan :), vaikka vain pari sanaa tuli vaihdettua illan aikana.

Onneksi elämme nykyisin eri paikkakunnilla eri puolella Suomea....

Päiväunista saa piristystä harmaaseen arkeen.....
 
Eräs, joka alkuun oli vain työkaveri. Rakastan sitä miestä aina :heart:
Auttoi mua selviämään elämäni vaikeimmista ajoista ja oli uskomaton tuki ja turva. Ikuisesti mulle tärkeä.
Kiitollinen olen.
 
vakkari harmaana
Alkuperäinen kirjoittaja mussukka27:
Eräs mies, joka on lähellä mutta kuitenkin niin kaukana.
Aika jännä jos joutuu elämään tämän asian kanssa lopun elämänsä.
Juu niin joudut. Se mies elää omaa elämäänsä ihan muualla ja ihan onnellisena. Koita sinäkin = )
 

Yhteistyössä