G: Elämäntilanne vauvan syntyessä

Millainen elämäntilanne teillä on ollut vauvaa suunnitellessa ja syntyessä? Itselläni on hirmuinen vauvakuume ollut jo pitkään, mutta onko vauvan hankkimisessa järkeä jos mies vielä opiskelee ja itse valmistun juuri?

Välillä tuntuu että kaikki pitäisi suunnitella niin prikulleen ennen kuin voi edes ajatella vauvaa. Pitää olla ammatti, työpaikka, säästöjä, oma talo, auto.. listaa voisi jatkaa loputtomiin... Mutta entäs sitten kun kaikki tämä on mutta vauvaa ei vain kuulu koska parhaat vuodet ovat jo takana? :/
Olemme molemmat 21 w ja ainut joka huolettaa on tietenkin taluodellinen tilanne..
Miten muut opiskelevat/työttömät lapsiperheet ovat pärjänneet?

 

mä en tiedä miten opiskelevat vauvan kanssa taloudellisesti pärjää, sillä vaikka mulla ei oo mitään koulutusta, vaan oon jättäny koulun kesken ja ollu töissä ennen äitiylomaa, ni miehellä oli jo silloin koulut käyty (tai siis 2v ammattikorkeaa vieläkin jäljellä) ja vakituinen työ.

en voi muuta sanoa ohjeeksi, ku että elämässä pitää tehdä niin ku oikealta ja hyvältä tuntuu, eikä niin ku on järkevää. mä oon aina eläny enemmän vähemmän ton ohjeen mukaan enkä oo tähän mennessä joutunu katumaan yhtäkään päätöstä.

niinku sanoit, jos rupeat odottelemaan että kaikki on "valmista" vauvaa varten, voi hyvinki olla ettet enää lapsia pysty saamaan. lisäksi, kun miettii tarkoin, elämässä ei oo koskaan täydellistä aikaa lapsen tulolle, sitä jos jäät odottelemaan, huomaat olevasi haudassa ennen ku sitä tulee.

nii että siis touhuumaan vaan, voihan se olla että lapsen alulle saantiin menee yli vuosikin, mistä sitä tietää? ei kaikki tuu raskaaksi ekasta kierrosta, niinku usein kuvitellaan että vauvoja vaan tulee ku tekee.

 

Itse tulin raskaaksi, kun olin vielä koulussa - nyt siis paussi opiskelussa. Mies opiskeli silloin ja opiskelee yhä korkeaoulussa. Meillä poika 1v4kk ja hyvin ollaan pärjätty. Mulla tosin oli kokintutkinto sekä yo-paperit kädessä paljon ennen pojan syntymää. Itse olen 23v ja mies "jo" 30v. Meillä on kaikki hyvin, vaikka omaa taloa tms ei vielä olekaan. Mun mielestä ei elämää saa liian pikälle suunnitella. Toki on hyvä, että kaikkia asioita miettii ja pohtii. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Itse olen ainakkin erittäin tyytyväinen, että lapsi tuli tähän väliin Toinen jo tekeillä....

 

Silloin kun aloin odottamaan esikoistani olin seurakunnalla työharjoittelussa ja mies oli koulussa.Pystyin olemaan työharjoittelun loppuun asti kun se loppui kuukausi ennen äitiyslomaa ja sen välin olin työttömänä olinhan opiskellut itseni jo kondiittoriksi kauan ennen raskaaksi tuloa.Sitten kun tyttö heinäkuussa syntyi mies jatkoi opiskelujaan elokuussa ja kävi samalla toissa.Päättäen koulunsa nyt toukokuun lopussa ja saaden sitten vakituisen paikan töistä jossa oli ollut osa-aikaisena jo melkein kaksi vuotta.Ja ihan hyvin pärjättiin vaikka vuokralla eletään eikä omasta kodista ole vielä tietoakaan.Tosin ei meillä ole vielä ikääkään kuin 22vee kummallakin. =)

 

samoja asioita kuin kaneli on miettinyt myös omassa päässä on pyörinyt. Mutta kuten jo aiemmin eri viestissä olen sanonut niin juttelimme mieheni kanssa asiasta koska juuri tuo taloudellinen tilanne pelotti ehkä molempia. Siihen tulokseen kuitenkin tultiin ettei kukaan ole suomessa nälkään kuollut ja jos talous onkin hieman huonompi kuin kahdestaan ollessamme, on meillä kuitenkin jotain sellaista mitä rahassa ei voi mitata - oma lapsi.

Joten yitys on nyt päällä. Molemmat opiskelee (mies tosin valmistuu puolen vuoden sisällä), mutta käymme kuitenkin töissä samalla. En kuitenkaan voisi ajatella "parempaa" aikaa meille tehdä lasta sillä ei voi tietää tuleeko sellaista. Lapsen tekoon paras aika on silloin kun se ensimmäisenä tulee mieleen. Niin minä ajattelen. =)

 

Minä ja mieheni olimme 23-vuotiaita, juuri valmistuneita, häitä suunnittelevia kun päätimme että vauva saa tulla. Kun vauva sitten tuli vuosi tuon päätöksen jälkeen, mies oli sivarissa ja itse olin ollut työttömänä pätkätöiden jälkeen 4 kuukautta. Kun vauva täytti vuoden, mies sai vakityön ja ostimme oman talon. Nyt lapsia on jo kolme, olen ollut kotiäitinä yli 5 vuotta ja mies tuo elannon =) . Itsellämme oli siis tuolloin esikoista suunnitellessa ajatuksena että ei tarvitse aina olla molemmilla ura, rahaa ja oma asunto kun lapsia saadaan.

 

kun eka syntyi olin 19, mies vankilassa. Toinen syntyi kun olin 21, mies vankilassa. Kolmas kun olin 23, mies työtön. Neljäs kun olin 26, mies opiskelija. hengissä ollaan, vaikka rahasta onkin aina ollut tiukkaa, mutta elämä opettaa elämään..
onnelliset ja hyvin huolehditut lapset meillä on, ja elämää ei kannata mielestäni liikaakaan suunnitella, koskaan ei voi tietää mikä huomenna odottaa. parasta olisi elää tätä hetkeä ja jos todella molemmat haluatte lapsen nyt niin hommiin vaan, kyllä asioilla on tapana järjestyä. Tietenkin lapsen saaminen on iso asia jota kannattaa harkita, mutta jos odotat parasta, täydellistä lapsentekohetkeä niin voit olla varma että sellaista ei tule, aina löytyy syy lykätä lisää..

 

Me oltiin molemmat miehen kanssa ammatit ehditty hankkia ja työelämässäkin oltu jo vuosia vaikka nuoria oltiinkin(molemmat 23v).Lisäks ostettiin oma asunto muutamaa kuukautta ennen esikoisen syntymää ja naimisiinkin ehdittiin ennen lasta.Eivät nämä olleet mitään ehdottomia vaatimuksia meillä ennen vauvaa mutta näin jälkeenpäin ajateltuna tuntui turvalliselta ja hyvältä asetelmalta.

 

mulla ja miehellä hmm....ei oltu kauhean kauaa oltu yhdessä kummallakaan ei ollut vakityöpaikkaa kun tulin raskaaksi molemmat kumminkin TIEDETTIIN MITÄ TEHTIIN JA HALUTTIIN ASIAN OLEVAN NIIN!!!ensimmäinen testi oli negatiivinen ja toinen positiivinen joka oli ihana asia.nyt molemmilla vakityö, lapsi hoidossa, talous suht kunnossa....hetkeäkään en vaihtaisi mieheni ja lapseni kanssa olosta pois
:heart: :heart: :heart:

 

itse kävin koulua kun rupesin tyttöä odottamaan, lopetin sitten kun oli niin kauhea pahoinvointi. Kun pahoinvointi helppas 5kk:n jälkeen, menin töihin. Tyttö pian 1v9kk, olen töissä 2yötä viikossa,muuten kotona päivisin. Mies on töissä.

 

Minulla oli takana jo yksi tutkinto, olin ollut muutaman vuoden töissä ja aloitin uudelleen opiskelemaan, mutta tein edelleen töitä. Miehellä oli vakituinen työpaikka. Aloitettiin yrittämään lasta heti häiden jälkeen. Raskaaksi tullessa opintoja oli enää hiukan jäljellä.

Vauvan synnyttyä oltiin juuri muutettu toiselle paikkakunnalle, mies vaihtanut työpaikkaa, asunto vaihtunut, hierottiin talokauppoja ja viimeistelin opintoja.

 

Itse olen 28v ja odotan ensimmäistäni.Olin töissä ja kihlattuni opiskelee vielä.Minulle aina sanottiin että kannattaa oottaa että raha-asiat paranee ym, mutta kyllä asia on niin että jos sellaisia alkaa oottelemaan,ei saa perhettä ikinä. Teillä on vielä aikaa, ootta nuoria, mutta kyllä asia on loppujen lopuksi niin että itse päätätte ja tiedätte millon ootte valmiita ja mitä haluatta! Antaa palaa vaan jos sydän niin halajaa

 

\

Millainen elämäntilanne teillä on ollut vauvaa suunnitellessa ja syntyessä? Itselläni on hirmuinen vauvakuume ollut jo pitkään, mutta onko vauvan hankkimisessa järkeä jos mies vielä opiskelee ja itse valmistun juuri?

Välillä tuntuu että kaikki pitäisi suunnitella niin prikulleen ennen kuin voi edes ajatella vauvaa. Pitää olla ammatti, työpaikka, säästöjä, oma talo, auto.. listaa voisi jatkaa loputtomiin... Mutta entäs sitten kun kaikki tämä on mutta vauvaa ei vain kuulu koska parhaat vuodet ovat jo takana? :/
Olemme molemmat 21 w ja ainut joka huolettaa on tietenkin taluodellinen tilanne..
Miten muut opiskelevat/työttömät lapsiperheet ovat pärjänneet?

no kun eka saatiin työttömiä kumpikin ei autoa vuokralla..hyvin meni tietty tiukilla mutta kun osti kaiken kirppiksiltä,lainasi yms..pärjäsi..eka vuosina lapsen menot kuitenkin kohtuulliset ja lapsilisät auttaa sit kun lapsi isompi tekin pääsette/menette varmaan töihin jne..tosiaan jos ei viimeisen päälle kaikkea vaadi niin pärjää ihan hyvin ja jos älyttömän tiukkaa niin apuakin saa..mutta ehkä kantsis koulu ainakin ensin käydä loppuun..niin ei jää kesken..

 

mä oon 21 v ja mies 24. molemmilla vielä synttäri edessä tämän vuoden aikana, eli vuoden vanhempia ollaan kun esikoinen syntyy (rv 9+1 nyt).
molemmat opiskellaan, mä valmistun 12/05 ja mies 06/08. molemmat myös töissä, mä ainakin vuoden loppuun ja mies kesään asti. sitten mä jään äippälomalle ja mies jatkaa opintoja.
kihloissa ollaan, naimisiin meinattiin syksyllä mutta olisi tullut liian kiire. oma asunto meillä on, vuosi sitten ostettu.
mä oon aina halunnut lapset nuorena ja tämä raskaus on odotettu!! tulevaisuutta en pelkää, ehdin valmista AMK ammattiin ennen äippälomaa ja mies valmistuu mun ollessa kotona. nyt kun vaan saisi sen nyytin kainaloon :heart:

 

Suosittelen, että ammatti on ennen kuin suunnittelee!

 

Molemmat opiskeltiin kun aloin vauvaa odottamaan, mies valmistui ja jäi työttömäksi, itsellä vielä opiskelut jäi odottamaan. Hyvän pärjätään vaikkei tulot suuren suuret olekaan... =)

 

Olen samaa mieltä että ei kannata jäädä odottelemaan millon on oikea aika. Itelläni ei olisi ikinä ollu se "oikea" aika. Opiskelu jäi kesken, ja lopulta olin 2 lapsen yh. Nyt avoliitossa ja kolmas tulossa. Ihan hyvin menee vaikka rahasta on aina pula. Elämän arvot vaan järjestykseen. Vähälläkin rahalla pärj'' kun vaan miettii mitä haluaa ja millon.

 

Meillä olisi vauvan la 26.10. Itse olen 23-vuotias, amk:sta valmistunut ja vakiopaikassa töissä, tosin kohta jään äippälomalle. Jotenkin helpottavaa jäädä äippälomalle, kun tietää, että on työ johon sit myöhemmin palata. Avomieheni on 27-vuotias ja määräaikaisessa työsuhteessa, joka toivottavasti nyt lokakuussa muuttuu sit vakkaripaikaksi. Oma auto ja koira on, mutta asunto on vuokrakämppä. Ajateltiin ostaa oma kämppä, kunhan mieskin saisi vakkaripaikan. Naimisiinmenon kanssa ei ole kiirettä, sillä ehtiihän sitä...Vaikka joskus puhuttiin, että ensin naimisiin ja sit vasta lapsi. Ollaan oltu yhdessä jo yli 6 vuotta. Tuleehan se elämä olemaan hiukka tiukempaa rahan suhteen kuin nyt, mutta uskon, että pärjäämme hyvin

 

Ammatti, vakituinen työ molemmilla ja naimisissa.

 

Kiitoksia vastauksista!! Onneksi täällä on näin paljon muitakin joilla on ollut opiskelut kesken. Itse valmistus tosissaan jouluna joten meillä olisi sitten enään isukilla opiskeluja vielä edessä.
Uskon vahvasti siihen että aina ei se raha ratkaise (vaikka se kieltämättä helpottaa montaa asiaa) vaan rakkaus on se voima jonka avulla selviää paremmin. :heart:
Täytyy tässä vielä miettiä ja katsella...*painaa mietintämyssyään syvemmälle päähän*
Voihan se kyllä olla niinkin että vaikka kohta puoliin alettaisiin yrittään niin vauva tulee vasta kahden vuoden päästä...tai sitten tärppää heti!
Mukavaa viikonloppua kaikille!!

 

Koskaan ei ole oikea aika tehdä vauvoja. Vauvat tulee aina johonkin elämäntilanteeseen. Jos olet löytänyt elämäsi miehen vierellesi niin miksi odottaisit jos kumpikin sitä haluaa? Tänä päivänä ei ole sanottu että vaikka olisi mitkä paperit kädessä et töitä saa, varsinkaan naiset. Jos haet töitä ja olet lapseton niin varmasi paikka menee sellaiselle jolla jo muksut on....ei tartte maksella äitiyskorvauksia tms. Tuet on suomessa niin hyvät että varmasti pärjää. Ei sitä ravintolassa joka päivä niillä rahoilla käydä syömässä mutta varmasti elätte hyvin. Lapsi perhettä ei koskaan suomessa hylätä! =) Ite saanut sekä opiskelu vaiheessa että työelämässä lapsen ja yhtä hyvin on mennyt.

 

Mie olin 23v., kun esikoinen syntyi. Mies 25. Opiskelijoita vielä oltiin, mutta meän onni oli miehen hyvä kesätyöpaikka. Kyllä sitä pärjää jos haluaa pärjätä. Mies valmistui ja pääsi töihin enne kuin esikko ehti vuotta täyttää. Sillä tiellä ollaan, viis vuotta on menny. Esikoisen
lisäksi perhettämme somistaa kaks nuorempaa lasta, talo on rakenteilla, olen itsekin valmistunut, mies samassa työpaikassa, saanut ylennyksen, ite äippälomalla, jatkan kotihoidontuella ainaki vuoden ja sitte vois alkaa hakea pikkuhiljaa töitä.

 

\

Suosittelen, että ammatti on ennen kuin suunnittelee!

Mutta ei ammatti töitä tänä päivänä takaa..eikä oikeestaan mitään vaikuta mihinkään muuhunkaan.. Meillä ei erikseen suunniteltu¨sen suuremmin; rakastetaan vaan molemmat lapsia ja olemme yhdessä loppuun saakka. Siinä mielestäni on lapselle tarpeeksi. Minulla ja miehelläni oli vakituinen työpaikka kun tulin raskaaksi. Työnantajan kuullessa raskaudestani sain lopputilin..pian tämän jälkeen oli mieheni työpaikalla yt-neuvottelut: työpaikka meni.

Mieheni on 26-vuotias sähköasentaja ja minä 21-vuotias, opiskeleen lähtö tammikuussa, kätilöksi. Tottakai ihanteelista olisi jos olisi "kaikki valmiina" mutta itse oltiin ainakin liian malttamattomia odottamaan niin kauaa, että minulla olisi koulut käyty, vaki työpaikka, omatalo yms..tähänhän olisi minimissäänkin mennyt yli viis vuotta.

 

Meillä vauva vasta aluillaan rv 5+0. Yhdessä ollaan oltu todella vähän aikaa, mutta alusta asti oli selvää, että lapsia halutaan ja kun kumpikaan ei nähnyt mitään syytä odotella ns. parempia aikoja, niin ruvettiin samantien puuhiin...

Elämäntilanne ok. Vuokralla asustellaan. Molemmilla hyvät työt. Minulla koulu hieman kesken, mutta saas nähdä, mitä sen kanssa käy. Ikää alle 30 molemmilla, joten aikaa on perustaa vaikka suurperhe vielä=)

 

Meillä mies kävi töissä ja itse opiskelin, olin jo opinnot aloittaesani ajatellut, että puolessavälissä ainakin yksi lapsi ja niinhän me tehtiin =) . Siinä tuli mukavasti paussia opintoihin ja jaksoi sitten taas motivoituneena jatkaa vuoden päästä opintoja. Mies jäi silloin kotiin lasta hoitamaan. Olihan se taloudellisesti tiukkaa, mutta pärjättiin kuitenkin :heart: onhan tuo elintaso niistä ajoista noussut huomattavasti. =)