G: Ajatukset omaa kehoa kohtaan synnytyksen jälkeen?

Synnytin kolme päivää sitten esikoisemme ja nyt koen kehoani kohtaan ensimmäistä kertaa elämässäni aivan uskomattoman suurta rakkautta, kunnioitusta ja tyytyväisyyttä. Siitäkin huolimatta, että mahan kohdalla on säkki, rinnat tursuvat, joka paikkaa kolottaa ja istuminen on hankalaa.

Olenko ihan pöhkö, tekikö teillä muilla synnytyksen jälkeinen "rakkaushormooni" vastaavat temput?

 

No jaa, edelleen tunnen kunnioitusta/tyytyväisyyttä/rakkautta itseäni ja kehoni kohtaa, vaikka synnytyksestä on 2 vuotta. Tarkoitan sitä että onnistunut imetys mm auttoi hyväksymään roikkutissit jne. Itse hormonit ei tehnyt mitään tuollaista, mutta oma mieli muuttui lastensaannin jälkeen. Olen tyytyväisempi itseeni Ja pidänkin parempaa huolta myös

 

Olen onnellinen lapsistani. Nuorin on nyt 1v ja oma keho ällötys.En palautunut mittoihin vaikka imetin jne. ylipainoa n.10kg... Olen iloinen että sinä koet asian noin.

 

mulla synnytyksestä 4 kk ja olen tyytyväinen itseeni vaikka löllöä löytyy vaikkakin 20 tullutta kiloa on varmaan jo lähteny, tissit on erikokoiset ja toinen ihan arvilla mutta imetys on onnistunut, siitä saan myös hyvää mieltä lisäksi en ole vielä tottunut lantioni leveyteen..

 

Koin itseni oikeaksi naiseksi ja valtavaa ylpeyttä et mun lapset on tulleet musta ulos Kyllä pidän kropastani vaikka se ei ole täydellinen

 

Tähän tosiaan vaikuttanee se, etten ollut ennen raskautta kehooni järin tyytyväinen. Usein saatoin rääkätä sitä kohtuuttomasti esim. kitudieeteillä. Tosin, en ole edelleenkään kehoni suhteen minkään sortin perfektionisti.

 

Päällimmäinen ajatus oli, että miksei se voinut toimia niin kuin sen on tarkoitus toimia.

 

Päällimmäinen ajatus oli, että miksei se voinut toimia niin kuin sen on tarkoitus toimia.

tarjoitatko itse synnytystä?

 

En ole kovin tyytyväinen enää mutta osaan elää asian kanssa eikä se minua suuremmin häiritse. Samassa vaatekoossa olen kuin ennenkin, mutta joka paikka on "tipahtanut" 10cm alemmas kun ennen

 

Rakastan lapsian, mutta ajatukset omaa kehoa kohtaan voi tiivistää sanaan OKSETUS. Ällöttää ja voin pahoin,kun ajattelen omaa kehoani.

 

Rakastan lapsian, mutta ajatukset omaa kehoa kohtaan voi tiivistää sanaan OKSETUS. Ällöttää ja voin pahoin,kun ajattelen omaa kehoani.

Jokseenkin samoilla linjoilla...Tosin "voin pahoin" on jo ehkä liikaa..

Ei mulle tullu missään kohtaa tollasia ap:n kuvailemia fiiliksiä..

 

Ei tullut mitään rakkaustuntemuksia ja mua vähän naurattaa sellaiset :ashamed: En kyllä tunne mitään vihaakaan, kroppani teki ja toimi niin kuin sen kuuluikin. Aika menee eteenpäin ja muuttaa sitä myös. En halua kuluttaa näitä ihania vuosia siihen että murehdin vartaloani tai ulkonäköni.

 

olevani naisellisempi synnytyksien jälkeen, eikä mitään isompia muutoksia tullut, painoa voisi olla joitain kiloja vähemmän ja sille voi itse tehdä jotain =)

 

Ei tullut mitään rakkaustuntemuksia ja mua vähän naurattaa sellaiset :ashamed: En kyllä tunne mitään vihaakaan, kroppani teki ja toimi niin kuin sen kuuluikin. Aika menee eteenpäin ja muuttaa sitä myös. En halua kuluttaa näitä ihania vuosia siihen että murehdin vartaloani tai ulkonäköni.

Samoin ajatuksin. Onhan se ihmeellistä, että kahdesta solusta kasvaa itsensä sisällä jotain niin ihmeelistä ja vielä synnytyskin tapahtuu. Sellainen olo kyllä oli, etten halunnut kenenkään koskevan, että nyt tää kroppa on mun ja jalkoväliin on kenenkään aivan turha tulla enää ronkkimaan :kieh:

 

Sellainen olo kyllä oli, etten halunnut kenenkään koskevan, että nyt tää kroppa on mun ja jalkoväliin on kenenkään aivan turha tulla enää ronkkimaan :kieh:

Ei minusta kyllä tuolta tuntunut missään vaiheessa. No minun on niin helppo sanoa kun kaikki meni hyvin ja samana iltana istuskelin ilman mitään ongelmia sängynreunalla imettämässä. Seksikin sujui pian synnytyksen jälkeen.

 

Ei tullut mitään rakkaustuntemuksia ja mua vähän naurattaa sellaiset :ashamed: En kyllä tunne mitään vihaakaan, kroppani teki ja toimi niin kuin sen kuuluikin. Aika menee eteenpäin ja muuttaa sitä myös. En halua kuluttaa näitä ihania vuosia siihen että murehdin vartaloani tai ulkonäköni.

Samoin ajatuksin. Onhan se ihmeellistä, että kahdesta solusta kasvaa itsensä sisällä jotain niin ihmeelistä ja vielä synnytyskin tapahtuu. Sellainen olo kyllä oli, etten halunnut kenenkään koskevan, että nyt tää kroppa on mun ja jalkoväliin on kenenkään aivan turha tulla enää ronkkimaan :kieh:

Synnytyksestä nyt 2kk ja olo on sellainen, ettei jalkoväliin tarvitse kenenkään miehen enää ikinä vehjettään tunkea tai gynekologin vehkeitään. Synnytyksessä ei tullut repeämiä tai mitään, mutta kokemus oli kamala enkä ymmärrä mitä kaunista synnytyksessä on.
Seksi ja oma positiivinen mielikuva kropasta on hukkunut synnytyksen jälkeen. Kumpikin inhottaa ihan sanoinkuvaamattoman paljon.

 

Kyllä sekin siitä laantuu, ehkä jopa poistuu. Kannattaa antaa asian olla, niin tulee terveempi kuva noista asioista taas jälkeenpäin. Omasta synnytyksestä jo reilut pari vuotta, niin toki tilanne on toinen. Mutta kyllä sitä puolisen vuotta ainakin itselläni kesti. Eka seksikerta venyi synnytyksestä 7kk päähän kun ei kertakaikkiaan edes käynyt mielessä. Ja jälkitarkastustakin pelkäsin aika paljon, vaikkei paha ollutkaan.

 

Päällimmäinen ajatus oli, että miksei se voinut toimia niin kuin sen on tarkoitus toimia.

tarjoitatko itse synnytystä?

Joo ja imetysaikaa myös.

 

Veikee homma et vaikka tuli pirusti tikkejä, lihoin jne. niin seksiä meillä harrastetaan edelleen eikä se ole ongelma, mä en vaan halua katsoa itseäni peilistä.

 

En usko. On lähestulkoon ihme koko edellinen raskaus. Inho gynekologeja kohtaan alkoi jo edellisessä raskaudessa. Onneksi ei ole pakko katsella peiliin.

 

Päällimmäinen ajatus oli, että miksei se voinut toimia niin kuin sen on tarkoitus toimia.

tarjoitatko itse synnytystä?

Joo ja imetysaikaa myös.

en minä edes synnyttänyt alakautta, mutten koe olevani vähäpätöisempi kuin muut täällä sektio ja toipuminen meni hienosti. imetys kyllä onnistui mutta sai siihen kyllä töitäkin tehdä..huoh

 

Kyllä täällä roikkuu vähän joka paikka. Raskauden aikana en voinut liikkua kun ne liitoskivut olivat aivan järkyttävät. Nyt ei muka jaksa... Ja tuo kiireellisestä sektiosta jäänyt pystysuora arpi muodostaa semmoisen pyllyn tuohon navan alapuolelle. Mammafarkuilla mennään edelleen vaikka synnytyksestä jo 4kk. Tissit meni jo esikoisen kanssa 8v sitten. Olen tavallaan tyytyväinen mutta painoa voisi pudottaa 15kg...

 

Veikee homma et vaikka tuli pirusti tikkejä, lihoin jne. niin seksiä meillä harrastetaan edelleen eikä se ole ongelma, mä en vaan halua katsoa itseäni peilistä.

Sama homma täällä.

 

mä koin itseni heti synnytyksen jälkeen todella hoikaksi kutistuin laitoksella 10kilon verran... nyttemmin 4vuotta kuopuksen syntymän jälkeen olen muuten tyytyväinen kroppaani, mutta painoa on liikaa( 163cm/ 74kg)

 

Mä koin vaan suurta ihmetystä siitä, miten hienosti naisen keho toimii. Ja siitä koin suurta ylpeyttä, että pystyin ruokkimaan omilla rinnoillani vauvani. Mutta sitä masuröllykkää kohtaan en todellakaan tuntenut mitään tyytyväisyyttä, suorastaan inhosin sitä näkyä. Aloitinkin liikunnan jo 5 päivää synnytyksestä ja nyt kun vauva 8kk ikäinen, vatsa on timmissä kunnossa, ei yhtään ylimääräistä.