Ensinnäkin, tuntuu siltä, että olen elänyt elämän parasta aikaa viimeiset 10 vuotta ja nyt. Olen oppinut sanomaan ei ja tekemään asioita, jotka itse haluan tehdä - en asioita, joita arvelen muiden haluavan/vaativan minulta. En tee miellyttämisen halusta enää yhtään mitään.
FSH otetaan verikokeen avulla. Minulta (50 v.) sitä on mitattu jo jokunen vuosi, en tiedä tasoa. Nyt menen taas mittaukseen, koska kuumat aallot ovat olleet kuukauden päällä. Kuukautisista en tiedä, kun hormonikierukka on pitänyt ne poissa viimeiset 15 vuotta. Hikoilen muutenkin herkästi, joten tämä kuumien aaltojen tulo ei paljon hätkähdyttänyt. Tosi kova hiki niissä kyllä näyttää hetkeksi tulevan. Uniongelmat on tuttuja, kun mies on kuorsannut 20 vuotta ja itse olen herännyt siitä systä 100 kertaa yössä, joten en usko tämän tästä enää pahenevan. Tosin miehelle ostettiin ihan oma asunto, joten taitaa olla, että pari kertaa hikoiluun herääminen on elämänlaadun paranemista entiseen verrattuna. Avioliitto taitaa pelastua tällä konstilla, kun ei tarvitse kärvistellä toisen kanssa arjen yksityiskohdissa ja saa nukuttua yöunet.
Yksi vaihdevuosioire minulla on hankala ja se tuli ihan yhdessä päivässä: silmien limakalvot kuivuvat niin, että yöllä kun herää, ei tahdo saada silmiä auki. Kamala tunne. Tähän kyllä menen hakemaan jotain hoitoa.
Vaihdevuosioireiden hormonihoitojen aloittamispäätös on todella vaikea. Jotenkin tuntuu, että naiset ovat kautta aikojen ilmankin selvinneet ja entisestään epäilyttää, kun lukee asiaa koskevaa tutkimus- ym. tietoa. Kaikki on kauhean epämääräistä ja erilaisia mielipiteitä on joka lähtöön. Mietin todella kaksi kertaa, annanko summan mutikassa manipuloida sisäistä järjestelmääni. Nämä hormonihoidot ovat todennäköisesti miesten keksintöä ja lääketehtaat näistä korjaavat koko potin, mistä syystä gynegologit on aivopesty tyrkyttämään näitä. Tyrkyttäminen lienee kuitenkin vähentynyt.
Eli en tiedä, mitä tehdä. Liikunta auttaa selvästi oireisiin, ainakin mielialaan.