V
vierailija
Vieras
Kommentti: Teri Niitti, toivottavasti tarinasi opetti meille, kuinka ihmisiä kohdellaan
(KUVA: Terhi Ylimäinen)
Julkaistu: 10.1. 13:32
Teri Niitti 1973-2017
Teri Niitti joutui täysin kohtuuttoman lynkkauksen uhriksi, ja jokainen siihen osallistunut voi tällä hetkellä miettiä, miten toimia ensi kerralla, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Katri Utula.
Ihminen on ihminen. Inhimillinen. Erehtyväinen.
Jokainen, joka katsoo peiliin, tietää tehneensä virheitä. Mutta kun sen tekee joku julkinen ihminen ja vähänkään väärästä aiheesta, tuomio on kertakaikkisen julma.
Kirjoitin Teri Niitin saamasta kohtuuttomasta palautevyörystä vain reilu vuosi sitten, kun Teri oli julkaissut kuvan imettävästä naisesta lentokoneessa. Hän pyysi kuvan julkaisua nopeasti anteeksi, mutta kansa ei noin vain anteeksi anna.
Tapasin Terin tasan vuosi sitten Kultainen Venla -gaalassa, johon hän saapui hyvän ystävänsä Anne Kukkohovin kanssa ja astui samalla ensimmäistä kertaa esiin kohun jälkeen. Kohu oli ollut niin valtava, että hän oli joutunut sulkemaan kaikki some- ja tiedotuskanavat, jotta välttyisi pahimmalta myrskyltä. Mutta ei hän välttynyt.
Teri, jonka olin tavannut ohimennen vain muutamia kertoja aiemmin, kiitti kirjoituksestani ja puhkesi yhtäkkiä itkuun. Hän kertoi tuona iltana asioita, joita en voinut uskoa todeksi.
Hän oli saanut täysin tuntemattomilta ihmisiltä valtavan määrän julmaa, halventavaa, täysin ala-arvoista vihapostia, joka ulottui jopa hänen lähimmäisiinsä, jopa Terin omaan äitiin. Ihmisiltä, jotka eivät ole koskaan edes tavanneet Teriä eivätkä tiedä hänestä mitään.
Samaan aikaan hänen äitinsä oli vakavasti sairas.
Teri pyysi olemaan minua kirjoittamasta näistä asioista tuolloin, koska ei halunnut antaa somekansalle enää enempää kirjoitettavaa, ja kunnioitin hänen toivettaan. Hän on kuitenkin puhunut tästä kaikesta myöhemmin julkisesti, joten tiedän, ettei hän pahastuisi.
Hän kertoi tuolloin myös rankasta erostaan ja siitä, miksi hän teki virhearvionsa kuvan suhteen. Hänellä oli tuolloin vaikeaa, ja joskus se saattaa näkyä myös virhearviointeina somekäyttäytymisessä. Ja ennen kaikkea hän kertoi, miten pahoillaan hän oli – ja miten ajattelematon oli ollut.
Saako kenestä tahansa sanoa mitä tahansa?
En ihmetellyt lainkaan, miksi kalpea mies oli jäädä tuona gaalailtana kotiin. Mutta loputtomiin ei voi paeta tai piiloutua. Absurdia tilanteessa oli se, että hän oikeasti halusi piiloutua siksi, että oli julkaissut yhden valokuvan. On sitä isompiakin rikkeitä tässä valtakunnassa tehty.
Käsi sydämellä: kuka meistä ei ole koskaan julkaissut mitään harkitsematonta kuvaa tai asiaa somessa ja miettinyt jälkikäteen, olisiko sittenkään kannattanut?
Miksi sitten jotkut haluavat olla niin julmia yhtä yksittäistä ihmistä kohtaan? Eikö kellekään somevihaan osallistuneelle tullut mieleen, mitä se aiheuttaa itse kohteelle? Että mitä kaikkea yksi ihminen laitetaan kärsimään?
Ymmärrän ihmisten loukkaantuneen kuvan kohteen puolesta, mutta miksi kuvasta tuli yhtäkkiä monille kuin henkilökohtainen loukkaus, jota vastaan oli taisteltava ja haettava siihen mahdollisimman paljon voimaa muista samankaltaisista?
Miksi some on välillä niin järjetön paikka, että siellä otetaan kaikki niin henkilökohtaisesti ja kuvitellaan, että kenestä tahansa saa sanoa mitä tahansa, olla julma ja tunteeton ja mennä täysin asiattomuuksiin?
Teri Niitti joutui täysin kohtuuttoman lynkkauksen uhriksi, ja jokainen siihen osallistunut voi tällä hetkellä miettiä, miten toimia ensi kerralla, kun joku ihminen tekee inhimillisen virheen. Lynkkaatko ensi töiksesi vai annatko asian vain olla?
Vähän perspektiiviä
Kuten Teri kertoi viime kesänä, someviha johti hänen kohdallaan masennukseen. Toivon, että hän sai tämän asian suhteen lopulta rauhan ja että hän koki viimeisinä aikoinaan olevansa ennen kaikkea huippuarvostettu stylisti ja alansa ammattilainen, jolla oli paljon rakkautta ympärillään. Ja ennen kaikkea toivon, että Teri Niitti saa nyt levätä rauhassa.
Toivon myös, että Teri Niitti opetti meille jotain. Hän pyysi anteeksi, mutta sitä somekansa ei halunnut kuulla, koska vyyhti ja viha oli jo paisunut niin suureksi.
Kun seuraava vastaava tilanne tulee eteen, odotetaan hetki ja otetaan anteeksipyyntö vastaan. Ja annetaan anteeksi, eikä lähdetä heti vyöryn lailla jyräämään ihmistä maan tasalle.
He, jotka tuomitsevat ihmiset herkästi, voivat vain miettiä, mitä tällainen kohu olisi aiheuttanut omalla tai kenen tahansa itselle rakkaan ihmisen kohdalla. Tai että mitä se ylipäätään kertoo ihmisestä itsestä, joka on ensimmäisenä lietsomassa julkista paheksuntaa ja vihaa.
Ehkäpä Teri Niitti – monien muiden somevihan uhriksi joutuneiden tavoin – antoi vähän perspektiiviä siihen, että on olemassa joku raja, jolla tavalla ihmisiä voi kohdella. Ja se raja kulkee inhimillisyydessä, ymmärryksessä ja ylipäätään hyvissä tavoissa ja ihmisyydessä.
Jokainen voi osaltaan olla vaikuttamassa siihen, kumpaa pidämme yllä: vihaa vai rakkautta. Sinä päätät.
Katri Utula
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000005039308.html
(KUVA: Terhi Ylimäinen)
Julkaistu: 10.1. 13:32
Teri Niitti 1973-2017
Teri Niitti joutui täysin kohtuuttoman lynkkauksen uhriksi, ja jokainen siihen osallistunut voi tällä hetkellä miettiä, miten toimia ensi kerralla, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Katri Utula.
Ihminen on ihminen. Inhimillinen. Erehtyväinen.
Jokainen, joka katsoo peiliin, tietää tehneensä virheitä. Mutta kun sen tekee joku julkinen ihminen ja vähänkään väärästä aiheesta, tuomio on kertakaikkisen julma.
Kirjoitin Teri Niitin saamasta kohtuuttomasta palautevyörystä vain reilu vuosi sitten, kun Teri oli julkaissut kuvan imettävästä naisesta lentokoneessa. Hän pyysi kuvan julkaisua nopeasti anteeksi, mutta kansa ei noin vain anteeksi anna.
Tapasin Terin tasan vuosi sitten Kultainen Venla -gaalassa, johon hän saapui hyvän ystävänsä Anne Kukkohovin kanssa ja astui samalla ensimmäistä kertaa esiin kohun jälkeen. Kohu oli ollut niin valtava, että hän oli joutunut sulkemaan kaikki some- ja tiedotuskanavat, jotta välttyisi pahimmalta myrskyltä. Mutta ei hän välttynyt.
Teri, jonka olin tavannut ohimennen vain muutamia kertoja aiemmin, kiitti kirjoituksestani ja puhkesi yhtäkkiä itkuun. Hän kertoi tuona iltana asioita, joita en voinut uskoa todeksi.
Hän oli saanut täysin tuntemattomilta ihmisiltä valtavan määrän julmaa, halventavaa, täysin ala-arvoista vihapostia, joka ulottui jopa hänen lähimmäisiinsä, jopa Terin omaan äitiin. Ihmisiltä, jotka eivät ole koskaan edes tavanneet Teriä eivätkä tiedä hänestä mitään.
Samaan aikaan hänen äitinsä oli vakavasti sairas.
Teri pyysi olemaan minua kirjoittamasta näistä asioista tuolloin, koska ei halunnut antaa somekansalle enää enempää kirjoitettavaa, ja kunnioitin hänen toivettaan. Hän on kuitenkin puhunut tästä kaikesta myöhemmin julkisesti, joten tiedän, ettei hän pahastuisi.
Hän kertoi tuolloin myös rankasta erostaan ja siitä, miksi hän teki virhearvionsa kuvan suhteen. Hänellä oli tuolloin vaikeaa, ja joskus se saattaa näkyä myös virhearviointeina somekäyttäytymisessä. Ja ennen kaikkea hän kertoi, miten pahoillaan hän oli – ja miten ajattelematon oli ollut.
Saako kenestä tahansa sanoa mitä tahansa?
En ihmetellyt lainkaan, miksi kalpea mies oli jäädä tuona gaalailtana kotiin. Mutta loputtomiin ei voi paeta tai piiloutua. Absurdia tilanteessa oli se, että hän oikeasti halusi piiloutua siksi, että oli julkaissut yhden valokuvan. On sitä isompiakin rikkeitä tässä valtakunnassa tehty.
Käsi sydämellä: kuka meistä ei ole koskaan julkaissut mitään harkitsematonta kuvaa tai asiaa somessa ja miettinyt jälkikäteen, olisiko sittenkään kannattanut?
Miksi sitten jotkut haluavat olla niin julmia yhtä yksittäistä ihmistä kohtaan? Eikö kellekään somevihaan osallistuneelle tullut mieleen, mitä se aiheuttaa itse kohteelle? Että mitä kaikkea yksi ihminen laitetaan kärsimään?
Ymmärrän ihmisten loukkaantuneen kuvan kohteen puolesta, mutta miksi kuvasta tuli yhtäkkiä monille kuin henkilökohtainen loukkaus, jota vastaan oli taisteltava ja haettava siihen mahdollisimman paljon voimaa muista samankaltaisista?
Miksi some on välillä niin järjetön paikka, että siellä otetaan kaikki niin henkilökohtaisesti ja kuvitellaan, että kenestä tahansa saa sanoa mitä tahansa, olla julma ja tunteeton ja mennä täysin asiattomuuksiin?
Teri Niitti joutui täysin kohtuuttoman lynkkauksen uhriksi, ja jokainen siihen osallistunut voi tällä hetkellä miettiä, miten toimia ensi kerralla, kun joku ihminen tekee inhimillisen virheen. Lynkkaatko ensi töiksesi vai annatko asian vain olla?
Vähän perspektiiviä
Kuten Teri kertoi viime kesänä, someviha johti hänen kohdallaan masennukseen. Toivon, että hän sai tämän asian suhteen lopulta rauhan ja että hän koki viimeisinä aikoinaan olevansa ennen kaikkea huippuarvostettu stylisti ja alansa ammattilainen, jolla oli paljon rakkautta ympärillään. Ja ennen kaikkea toivon, että Teri Niitti saa nyt levätä rauhassa.
Toivon myös, että Teri Niitti opetti meille jotain. Hän pyysi anteeksi, mutta sitä somekansa ei halunnut kuulla, koska vyyhti ja viha oli jo paisunut niin suureksi.
Kun seuraava vastaava tilanne tulee eteen, odotetaan hetki ja otetaan anteeksipyyntö vastaan. Ja annetaan anteeksi, eikä lähdetä heti vyöryn lailla jyräämään ihmistä maan tasalle.
He, jotka tuomitsevat ihmiset herkästi, voivat vain miettiä, mitä tällainen kohu olisi aiheuttanut omalla tai kenen tahansa itselle rakkaan ihmisen kohdalla. Tai että mitä se ylipäätään kertoo ihmisestä itsestä, joka on ensimmäisenä lietsomassa julkista paheksuntaa ja vihaa.
Ehkäpä Teri Niitti – monien muiden somevihan uhriksi joutuneiden tavoin – antoi vähän perspektiiviä siihen, että on olemassa joku raja, jolla tavalla ihmisiä voi kohdella. Ja se raja kulkee inhimillisyydessä, ymmärryksessä ja ylipäätään hyvissä tavoissa ja ihmisyydessä.
Jokainen voi osaltaan olla vaikuttamassa siihen, kumpaa pidämme yllä: vihaa vai rakkautta. Sinä päätät.
Katri Utula
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000005039308.html