Fiiliksiä kirkonmenoista

Vietimme eilen kummipoikani rippijuhlia. Vaikka en kirkkoon kuulukkaan menin kummipoikani toiveesta konfirmaatiotilaisuuteen (en käynyt ehtoollisella).

Väkisinkin siinä ylös alas pomppiessa aloin pohtimaan kuinka kaavoihin kangistunut evankelisluterilainen uskonto on. Toimitus viedään läpi tiukkaa kaavaa noudattaen. Välillä lauletaan jumalattoman korkealta virsiä joiden melodia ja sanat ovat niin synkkiä ja tempo laahaava että väkisinkin synkistyy.

Papin saarna oli niin epälooginen ja hankala ymmärtää. Pakostakin mietti kuinka ne nuoret ymmärsivät ja sisäistivät saarnan. Kaiken kuitenkin kruunasi seuraava teksti:

"Taivaallinen Isä.
Sain kasteen sinun lapseksesi.
Sinä siirsit minut pimeydestä valoon,
kadotuksen alta taivaan perilliseksi.
En ole kuitenkaan elänyt niin kuin lapsellesi sopii.
En ole kuunnellut ääntäsi enkä totellut tahtoasi.
Jumala, armahda minua Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden.
Pese minut puhtaaksi ja anna kaikki syntini anteeksi."

Eihän tuossa ole mitään järkeä... Kyse on käsittääkseni iloisesta juhlasta ja juhlittavat ovat meistä pallontallaajista ne viattomimmat.

 

Niinhän se on kaavoissa. Siksi en viihdykään niin esim jumalanpalveluksissa vaan haen vapaampaa touhua.

 

Näinhän se menee. Pientä uudistusta kaipaisi nuokin. Rippikirkot olemme sujuvasti saaneet skipattua. Ei vaan pysty.

 

Kyllä kirkossa olo yleensä saa oksetusta aikaan.

 

=)

meillä Likka pääs pari viikkoa sitten ripille musiikkileiriltä, konfirmaatiossa ei ollut kanttoria ollenkaan,vaan nuoret hoitivat musiikin ihan itse.Alttarin edessä oli rummut, kosketinsoittimet, kitarat ja bassot, ja mikrofoonit.
virret oli myös sovitettu uuteen uskoon, rokahtavia kappaleita kuultiin =) kaava oli muuten ihan sama kuin normaalisti mut meno oli vähän erilaista.. ja tässä tulos:

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2160982-no-niin-joku-sit-veti-kirkossa-herneet-nenaan/

 

Ihan hyvä, että jotkut asiat pysyy muuttumattomina tässä maailmassa.

 

=)

meillä Likka pääs pari viikkoa sitten ripille musiikkileiriltä, konfirmaatiossa ei ollut kanttoria ollenkaan,vaan nuoret hoitivat musiikin ihan itse.Alttarin edessä oli rummut, kosketinsoittimet, kitarat ja bassot, ja mikrofoonit.
virret oli myös sovitettu uuteen uskoon, rokahtavia kappaleita kuultiin =) kaava oli muuten ihan sama kuin normaalisti mut meno oli vähän erilaista.. ja tässä tulos:

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2160982-no-niin-joku-sit-veti-kirkossa-herneet-nenaan/

Tosi hienosti järjestetty. Ikävää vaan että osa pitää varpaiden kynsiä myöten kiinni kaikesta vanhasta!!

 

Ihan hyvä, että jotkut asiat pysyy muuttumattomina tässä maailmassa.

Jaa, minusta evankelisluterialinen kirkko on jumahtanut ja pahasti paikoilleen. Tosin ei kyllä ole minun ongelma kun en heidän palvelujaan käytä.

 

vähintään kerran kuukaudessa käyn sunnuntaina kirkossa, yleensä kaksikin kertaa. ja tietenkin pääsiäisenä useammin kuten myös jouluna melkein joka tilaisuudessa

 

vähintään kerran kuukaudessa käyn sunnuntaina kirkossa, yleensä kaksikin kertaa. ja tietenkin pääsiäisenä useammin kuten myös jouluna melkein joka tilaisuudessa

Ihan tosi?

 

Jaa, minusta evankelisluterialinen kirkko on jumahtanut ja pahasti

Miksi evankelisluterilaisen kirkon pitäisi edustaa jotain muuta kuin luterilaisuutta? Siis luterilaisuushan on "synkkää ja ikävää", joskin Jumalan armosta saat syntisi anteeksi ja ikuisuutesi on ihan kivamukava. Tänä päivänä on niin paljon erilaisia kristillisiä yhteisöjä, että jos iloisempaa ja rennompaa meininkiä kaipaa, voi liittyä niihin. Tai jos ei löydä yhtäkään itselleen mieluista yhteisöä, voi vaikka perustaa oman.

 

Papista se fiilinki riippuu. Olen ollut iloisissakin rippijuhlissa, joissa on laulettu nykyvirsiä ja saarnat ovat olleet tosi kivoja.
Mieluummin pompin ylös alas, kuin seison koko toimituksen ajan.

 

Miksi evankelisluterilaisen kirkon pitäisi edustaa jotain muuta kuin luterilaisuutta? Siis luterilaisuushan on "synkkää ja ikävää", joskin Jumalan armosta saat syntisi anteeksi ja ikuisuutesi on ihan kivamukava. Tänä päivänä on niin paljon erilaisia kristillisiä yhteisöjä, että jos iloisempaa ja rennompaa meininkiä kaipaa, voi liittyä niihin. Tai jos ei löydä yhtäkään itselleen mieluista yhteisöä, voi vaikka perustaa oman.

Eihän sen tarvitsekkaan edustaa muuta. Itseäni vain ihmetytti se miten kukaan voi saada irti siitä mitään kun jumalanpalveluskin on niin tekninen ja "kylmä" toimitus. Toki pieni osahan se sitä uskontoa/uskomista on.
Tuo kokemus mistä Keppälerttu kertoi vaikutti ihan mukavalta ja voisin jopa omat kastetut lapseni ohjata sellaiseen "toimintaan"
Mutta kuten jo aiemmin kerroin itse en kuulu kirkkoon eikä tietenkään ole minun asiani/tehtäväni ensimmäisenä esittää muutoksia. Enkä millään tapaa halua pohdinnallani vähätellä kenenkään uskontoa/uskomista.

 

Kyllähän kristillisessä uskossa on hyvin sitkossa se ajatus, että ihminen on pohjimmiltaan paha ja syntinen. Siksihän noita synnintunnustuksia luetaan joka jumalanpalveluksessa.

 

Sitä on nykyihminen niin tottunut hyysäämiseen, paapomiseen, myötäkarvaan silittämiseen ja pullamössöön, että sen väittäminen, ettäkö nuori 15-v. olisi joskus jotain pahaa tehnyt, tuntuu ahdistavalta. Koska kukaan 15-v.:hän ei ole koskaan mitään kolttosia tehnyt elämänsä varrella. Virheettömiä ja viattomia luontokappaleita kaikki.

 

[QUOTE="vieras";26699957]Sitä on nykyihminen niin tottunut hyysäämiseen, paapomiseen, myötäkarvaan silittämiseen ja pullamössöön, että sen väittäminen, ettäkö nuori 15-v. olisi joskus jotain pahaa tehnyt, tuntuu ahdistavalta. Koska kukaan 15-v.:hän ei ole koskaan mitään kolttosia tehnyt elämänsä varrella. Virheettömiä ja viattomia luontokappaleita kaikki.[/QUOTE]

Kaksikuukautisella (eli kasteikäisellä) ei sentään ole hirveästi kolttosia tunnollaan.

 

Kaksikuukautisella (eli kasteikäisellä) ei sentään ole hirveästi kolttosia tunnollaan.

Perisyntinen otus sekin. Näin meille opettaa Iso Kirja.