en ole seurannut, joten en tiedä, kuinka paljon täällä on aiheesta kirjoiteltu, mutta kyselen vähän onko tällasia potilaita..mulle todettiin fibro noin neljä vuotta sitte, mutten voinut alkaa syödä mitään lääkkeitä, koska aloin taas odottaa ja sitte olen kamalan huono syömään mitään lääkkeitä..mutta siis..nyt on ollu tosi stressaavaa, remonttia ja jatkuva väsymys yöheräilystä sekä vielä yhden yhdistyksen talousasioiden hoitoa...jatkuva stressi..kuitenki siis onko teillä, jotka omaatte tämän taudin niin minkäänlaisia mahaoireita?..kun siis mulla on jatkuvasti maha sekasi..etenki aamusin ja siellä täällä vatsaa kipuja..nyt olen alkanut hermoilla ihan kamalasti, että mulla on joku vatsasyöpä..kattelen eri syövistä netistä tietoa ja sitte valitan miehelle (joka on jo lopen kyllästynyt) että varmasti on se ja se...no tässä on suvussa sairastuneita rintasyöpään ollu just ja äidin siskolla ja mummolla kohtusyöpä..tosin meni vain leikkauksella..mutta siis kuuluuko se tähän ikään ..(liki 30 v) vai johtuuko se siitä, että on kotona tenavien kanssa (liian pienet ympyrät) anopille en uskalla sanoa mitään..se alkaa heti sanoa, että olen mieleltäni sairas (kuten monista muistakin, jotka ei tätä ole) väsymystä se ei allekirjota..ne pilkkaa mua aina, "mikä nyt taas on, kun pitäs olla kaikki hyvin" eli enää en sano mitään..äiti sano hänellä olleen nuorena samanlaisia pelkoja ja nykyään kovia ihme kipua (varmaan fibroa kanssa, ei mene lääkäriin, kun ne ei ota tosissaan eikä yksityiseen ole varaa) ja kamalat vatsaoireet..eli äidin suvussa muutenki (periytyvää? ) ja sitte pelkään, että sairastun, kuolen ja tenavat jää yksin..ja mies ei pärjää..siis tämä pelko lamauttaa elämäni..aamulla mielessä ensimmäisenä..ja tietty oireet pahenee...haluaisin mennä jolleki puhumaan, mutten kehtaa, ettei kukaan luule mun olevan mielisairas..haluaisin tietää, onko tämä epänormaalia, miettiikö muut äidit lasten menettämistä tms...rakastan lapsiani ja miestäni ihan kamalasti...tiedän, että niille asioille ei voi mitään ja että pitäis nauttia hetkistä, mutta ei voi mitään...olen myös huomannut lievää paniikkioiretta..alkoi siitä, kun eräs ystäväni kertoi mulle sen kaverin ja omastaanki seksielämästä ja pilkkas mua sitte muitten kuullen eri asioista ja pompotti muutenki..ja ei siinä mitään, mutta kun mä olen sellanen, että en halua puhua niistä sellasen kanssa, joka heittää kaksmielistä vitsiä ja oma seksielämäni kuuluu mulle ja miehelleni..olen saanut tiukan kasvatuksen se johtuu vissiin siitä, mutta mun mielestä on eri asia puhua jostaki ongelmasta, kun vitsillä ja toisten!! tämä persoona tosi hallitseva, ja mulla huono itsetunto muutenki. no en ole enää tekemisissä, mut huomaan, että mulle tulee yhtäkkiä jonku kaverinki kanssa tunne, et haluan poistua pöydästä ja alkaa kuumottaa poskia ja tulee tunne, että toinen huomaa...kamalan noloa...mutta sellasta..ajattelin jo, että onko niin,että tämä kotielämä ei sovi mulle, vaikka tästä pidänki...liikaa stressiä vai mitä...ajattelin, että helpottas, kun pääsis mahatähystykseen, että tietäs, ettei siellä ainakaan ole mitään...yritän miettiä, että ok..ennen joulua ei ollu niin paha, joten ei se ainakaan syöpää voi olla, sitten luen netistä "kauan oireeton.." kohtalotovereita????