määä
No mun tilanteessani noi harrastukset ja muut nyt ovat mahdottomia, sellaisia ei ole lähettyvillä, mulla ei ole varaa, eikä mulla ole voimia eikä kyllä oikeastaan halujakaan enää.Ei face sinun sosiaalista elämääsi pelasta. Hanki harrastus tai mene kurssille, saat sieltä facekavereita ja kun sitten valittelet miten on lihakset kipeinä *vink* tai sormet liimattu yhteen kuumaliimalla sisustusprojektissa, jaat yhteisen kokemuksen, he tykkäävät ja muutkin kiinnostuvat kommentoimaan, että mitä kävi ja miksi, mitä teit ja kenen kanssa.
Face ei ole irrallaan tosielämän sosiaalisesta maailmasta vaan hyvinkin tiukasti siinä kiinni.
Mä en 40 vuoteen ole onnistunut löytämään niitä ystäviä jotka haluaisivat olla vapaaehtoisesti seurassani, joten antaapa olla.
Joskus sitä vain tuolla fb:ssä huomaa kuinka unohdettu sitä on, eikä edes lähimmistä kukaan huomaa kuinka yksin olen, että säälistä joskus jotain kirjoittelisi tai tykkäisi että on hyvä kuva, vaikkei malli olekaan. Tai sitten he häpeävät niin kovasti etteivät halua kenenkään yhdistävän heitä kaltaiseeni ihmiseen.
Olenpa tainnut tosiaan liimata sormeni yhteen ja kirjoittaa siitä joskus, luulisipa tuonkin tapahtuman voivan kirvoittaa kommentteja tai peukkuja muiltakin kuin joltain puutyökurssikaverilta mutta eipä vaan. Ja tosiaan mä en päivittele liikaa, ja monesti on varmaan niitä negatiivisiakin asioita, mutta eiköhän niihinkin muiden ihmisten kohdalla toisilla myötätuntoa löydy.