I
itku tulee
Vieras
Hei!
Pakko tänne vähän purkaa höyryjä..Ja kiva olis toki kuulla muidenkin kokemuksia..
Eli mulla lapsi, oon ollu aina yksin lapsen kanssa(jo raskausaikana) koska bioisä ei kiinnostunut ottamaan vastuuta. Isyysselvitystä ei ole tehty, mies ei halunnu ja mä en hänen (huume ym) taustansa takia halunnu myöskään.
Mies kuitenkin käynyt katsomassa lasta kun joka paikassa toitotetaan et "lapsen on hyvä tuntea biologiset juurensa jos vaan mahdollista".
Tämä onnistunut lähinnä minun kärsivällisyyteni ja sovittelevuuteni ansiosta(eli olen sietänyt sen et mies tenttaa mun asioita joka kerta, jaarittelee omista asioistaan eikä oikein "välitä" lapsesta, nyt kun lapsi jo isompi niin leikkii kuitenkin lapsen kanssa jos mä en suostu juttelee hänen kanssaan eli ei oo "muuta vaihtoehtoa").
No tää tilanne ei oo erityisen ihana mut oon aatellu et lapsen parasta tässä haetaan.
Nyt kuitenkin tilanne se, et oon naimisissa uuden miehen kaa, joka on isä mun lapselle.(Tää tilanne bioisälle ok, kunhan hänen ei tarvii asiasta keskustella tms)
Lapsi siis pitää miestä isänään ja mies todella on isä. Halusimme sitten turvata lapsen aseman myös lain silmissä ja lähdimme hakemaan perheensisäistä adoptiota joka aluksi tuntui olevan ihan selvä asia.
Sitten minä tein virheen että kerroin neuvonnassa että lapsi on tavannut bio-isäänsä. Selitin samalla toki taustat ja miehen täydellisen kykenemättömyyden isyyteen ja vastuunottoon yleensäkään. Sosiaaliviranomainen joka asiaa hoitaa päättikin sitten että biologisen isän olisi tunnustettava isyytensä ja annettava lupa adoptioon, muuten adoptio ei onnistu. \|O
No, minä selitän miksi se ei onnistu(mies ei ole kiinnostunut, miehen tausta jne)mutta ei auta. Sosiaaliviranomaiselle biologinen isä on yhtäkkiä tärkeintä maailmassa ja hän ohittaa kokonaan sen että mun mies on ollut ja on isä lapselle, bioisä ei koskaan...
Puhumattakaan siitä että pelkään että tilanteen hämmentäminen bioisän suteen voisi vaarantaa meidän turvallisuuden(tällaisesta on muutamia viitteitä aikanaan ollut).
No, nyt sitten ihmetellään et mitä tehdään. Ilmeisesti joudutaan luopumaan adoptiosta ja jos mulle tapahtuu jotain lapsi joutuu huostaan/lastenkotiin tai jotain vastaavaa eikä saa elää ihmisen kanssa jota pitää isänään. :'(
Mutta tuntuu järkyttävän tekopyhältä että lapsen parhaan nimissä sosiaalityöntekijä tällaiseen lähtee.
Ja siis, jos en olis yrittäny toimia lapsen parhaaks tässä bioisä asiassa aikanaan vaan olisin tyynesti antanut olla eikä bioisä olisi lasta tavannut niin mitään ongelmaa ei olisi. Tuntuu niin pahalta et kun yrittää toimia lapsen parhaaksi ja puhua vielä totta(olisin toki neuvonnassa voinut valehdella ettei lapsi ole tavannut bioisää eikä kukaan sitä olisi epäillyt) niin se on lapsi jota tilanteesta ikäänkuin rankaistaan.
Mutta onko totta että sosiaaliviranomaisille se biologia ajaa kaiken järjen ohi, niin että lapsen etu ei asiassa paina mitään? Ja että täysin vastuuttoman ihmisen "oikeudet" ja asema "isänä" ajaa ohi lapsen parhaasta? Ei oikeasti voi ymmärtää..
Ois kiva kuulla kommentteja, ja vaikka kokemuksia mikä vanhemmuuteen kykenemättömän isän/äidin asema on teidän uusperhe kuvioissa ollut.
Pakko tänne vähän purkaa höyryjä..Ja kiva olis toki kuulla muidenkin kokemuksia..
Eli mulla lapsi, oon ollu aina yksin lapsen kanssa(jo raskausaikana) koska bioisä ei kiinnostunut ottamaan vastuuta. Isyysselvitystä ei ole tehty, mies ei halunnu ja mä en hänen (huume ym) taustansa takia halunnu myöskään.
Mies kuitenkin käynyt katsomassa lasta kun joka paikassa toitotetaan et "lapsen on hyvä tuntea biologiset juurensa jos vaan mahdollista".
Tämä onnistunut lähinnä minun kärsivällisyyteni ja sovittelevuuteni ansiosta(eli olen sietänyt sen et mies tenttaa mun asioita joka kerta, jaarittelee omista asioistaan eikä oikein "välitä" lapsesta, nyt kun lapsi jo isompi niin leikkii kuitenkin lapsen kanssa jos mä en suostu juttelee hänen kanssaan eli ei oo "muuta vaihtoehtoa").
No tää tilanne ei oo erityisen ihana mut oon aatellu et lapsen parasta tässä haetaan.
Nyt kuitenkin tilanne se, et oon naimisissa uuden miehen kaa, joka on isä mun lapselle.(Tää tilanne bioisälle ok, kunhan hänen ei tarvii asiasta keskustella tms)
Lapsi siis pitää miestä isänään ja mies todella on isä. Halusimme sitten turvata lapsen aseman myös lain silmissä ja lähdimme hakemaan perheensisäistä adoptiota joka aluksi tuntui olevan ihan selvä asia.
Sitten minä tein virheen että kerroin neuvonnassa että lapsi on tavannut bio-isäänsä. Selitin samalla toki taustat ja miehen täydellisen kykenemättömyyden isyyteen ja vastuunottoon yleensäkään. Sosiaaliviranomainen joka asiaa hoitaa päättikin sitten että biologisen isän olisi tunnustettava isyytensä ja annettava lupa adoptioon, muuten adoptio ei onnistu. \|O
No, minä selitän miksi se ei onnistu(mies ei ole kiinnostunut, miehen tausta jne)mutta ei auta. Sosiaaliviranomaiselle biologinen isä on yhtäkkiä tärkeintä maailmassa ja hän ohittaa kokonaan sen että mun mies on ollut ja on isä lapselle, bioisä ei koskaan...
Puhumattakaan siitä että pelkään että tilanteen hämmentäminen bioisän suteen voisi vaarantaa meidän turvallisuuden(tällaisesta on muutamia viitteitä aikanaan ollut).
No, nyt sitten ihmetellään et mitä tehdään. Ilmeisesti joudutaan luopumaan adoptiosta ja jos mulle tapahtuu jotain lapsi joutuu huostaan/lastenkotiin tai jotain vastaavaa eikä saa elää ihmisen kanssa jota pitää isänään. :'(
Mutta tuntuu järkyttävän tekopyhältä että lapsen parhaan nimissä sosiaalityöntekijä tällaiseen lähtee.
Ja siis, jos en olis yrittäny toimia lapsen parhaaks tässä bioisä asiassa aikanaan vaan olisin tyynesti antanut olla eikä bioisä olisi lasta tavannut niin mitään ongelmaa ei olisi. Tuntuu niin pahalta et kun yrittää toimia lapsen parhaaksi ja puhua vielä totta(olisin toki neuvonnassa voinut valehdella ettei lapsi ole tavannut bioisää eikä kukaan sitä olisi epäillyt) niin se on lapsi jota tilanteesta ikäänkuin rankaistaan.
Mutta onko totta että sosiaaliviranomaisille se biologia ajaa kaiken järjen ohi, niin että lapsen etu ei asiassa paina mitään? Ja että täysin vastuuttoman ihmisen "oikeudet" ja asema "isänä" ajaa ohi lapsen parhaasta? Ei oikeasti voi ymmärtää..
Ois kiva kuulla kommentteja, ja vaikka kokemuksia mikä vanhemmuuteen kykenemättömän isän/äidin asema on teidän uusperhe kuvioissa ollut.