Exän elämäntehtävä kiusata?

[Minna-27]

Elän avoliitossa miehen kanssa, jolla on kouluikäinen tytär. Suhde tyttären äitiin kesti korkeintaan vuoden, ja erosta asti exä yrittänyt estää miestä tapaamasta tytärtään tai muutenkaan osallistua tämän elämään, paitsi tietysti rahallisesti. Exä on nyt naimisissa ja hänellä on muitakin lapsia. Exä ei ole koskaan tehnyt töitä tai opiskellut, vaan on kotona ja tuntuu, että tekeminen vähissä.

Mieheni on tehnyt äärettömästi töitä saadakseen alunperin edes isyyden tunnustettua, ja myöhemmin tapaamisoikeuden lapseensa. Tällä hetkellä mieheni suunnittelee hakevansa oikeuden kautta lisää mahdollisuuksia osallistua lapsensa kasvatukseen.

Hauskinta taitaa olla se, että oikeuteen exä olisi valmis menemään vaikka kaikista asioista, koska hän tuloton ja oikeudenkäynti melkein ilmaista, kun taas meillä isot tulot tarkoittaisi älytöntä summaa joka kerta jos oikeuteen menisimme..

Ongelmana on exän jatkuva sabotointi kaikkea sitä kohtaan mitä me lapsen kanssa teemme. Joka kerta hän mollaa miestäni huonoksi vanhemmaksi, josta tytär ei välitä. Olen nyt kolmen vuoden ajan katsellut tätä touhua ja alkaa pikku hiljaa riittämään. Exän huono itsetunto ja siitä johtuvat jatkuvat huudot ja riidat vaikuttavat jo tyttäreen..

Onko kellään samanlaisia kokemuksia, kertokaa kuinka jaksatte tukea miestänne jos vanhemmuus on hankalaa, tai jos exä sabotoi!

 

[Mörri825]

Että ei tajuta olla käyttämättä syyttömiä ja viattomis kilpenään.
Elikkä lapsia!!!
Ihan oikeest... ja viellä omia.
Muita ( kuka ketäkin, pomoa, mammaa, naapuria tms... ) nuollaan ja kumarrellaan mutta exää ja varsinkin omia lapsiaan kohtaan ollaan hirviöitä!!!
Ne kärsii jo muutenkin..., vanhempiensa toilailuista.
Oikeuteen vaan ja huom. hyvä lakimies.

 

[sanna880]

mun tilanteeni on todella ikävä tein idiootin kanssa lapsen ja nyt lapsen isä on meidän elämän helvetti.... minulla on kolme tyttöä 6,3 ja 8kk. Olemme palnneet kahden vanhemman lapsen isän kanssa yhteen. nuorimman isä taistelee joka asiasta oikeudessa. Piinaa ja uhkailee melkein joka päivä... Olen joutunut hakemaan lähestymis kieltoa ja tehnyt jo kaksi rikosilmoitusta..... Tuleekohan tästä helvetistä ikinä loppua.

 

[emmastiina]

sama juttu täällä... olen eronnut useita vuosia sitten lasteni isästä, joka ei tapaa lapsiaan ja SILTI uhkailee ja vainoaa mua... Olen tod rikki koko paskasta ja toivon ettei koko ihmistä ois olemassakaan...
tällä hetkellä asiani on paremmin kuin koskaan, enkä silti osaa iloita ja nauttia tästä hetkestä... se pistää vihaks!
Ex on tosi sekopää, enkä oikeesti voi tietää millon se toteuttaa pimeet uhkauksensa... vaik siitä ei viikkoihin kuuluis mitää, se kummittelee mun mielessä lähes joka hetki... se on niin väärin...
ois kiva SANNA880 vaihtaa enemmänki ajatuksia...
miten ihmeessä vois vaan olla onnellinen, antamatta tollasen paskan pilata mun nykyistäkin elämää, sen entisen se jo pilas... :'(

 

[sanna880]

joo aivan samat ajatukset täälläpäin....

 

[syys-sade]

Lohduttavaa huomata että en ole yksin,että muillakin entinen puoliso ei voi hyväksyä tosiasioita,on mustasukkainen,toivoisi tieten aikaa entistä,huomaa omat virheensä tehdyksi,itsesyytökset....
Mistä muusta se silmitön,jatkuva kiusanteko voisi jatkua???

Itse olen myös taistellut oikeuden kautta,henkinen väkivalta on jokapäiväistä riesaa,ilkivalta ja pahinta se minun (äidin)nimittelyä,solvaamista lasten kuullen hänen käydessään.

Lapsia hän ei välittäisi nähdä,pienintä ottaa yhdeksi yöksi vaihtelevasti että saisi hänet jotenki pidettyä.
Vanhimmat lapset hän menetti jo yhdessäoloaikanamme,he eivät halua olla isän kanssa missään tekemisissä.

Rahallista apua ei heru,elatusmaksut ainaisen tappelun takana. Yksin maksan lasten koulutusta ja ihan kaikkea,onneksi suomessa on niin hyvä sosiaaliturva meillä yksinäisillä äideillä.
Lapset kun ovat meille se kaikista tärkein asia ja heidän hyvinvointi mitä nämä katkerat isät eivät voi ymmärtää eikä nähdä.
Käytöksellään turmelevat kasvavien lasten kasvualustan epävarmaksi.

Eilen yksi lapsista juuri sanoi kuinka rauhallisuus aina särkyy hetkessä ja tulee ikävä levoton olo isän sanoista,hän kertoi ettei lasten tarvitse kauan enään kulkea hänellä koska hän menee hyvin pian mullan alle.

Itku siinä pääsi minullakin,luulevat vielä että avioero on helppo juttu meille naisille,se on kaikkea muuta vaikka vierellä uusi välittävä mies kulkeekin,me surraan hiljaa kuoressamme.

Lämpöä jokaisen yksinäisen äidin sydämeen ja nauttikaa niistä kullanmuruistanne! :hug: